HENGELLISYYDEN MARKKINAT

Sairaslomastani huolimatta olen koettanut pysyä ajan tasalla maailman menosta. Tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, että menossa on melkoiset hengellisyyden markkinat. ”Tavaraa” on paljon tarjolla tyyliin, jokaiselle jotakin ”miu mau mukkaa”.

Luin joitakin vuosia sitten eräästä kirjasta kertomuksen japanilaisesta temppelistä. Temppeliin tuleva sai valita kymmenien jumalien joukosta juuri omaan fiilikseensä ja sen hetkiseen tarpeeseen sopivan kuvatuksen. Sen edessä sitten poltettiin savuja. Nämä epäjumalat toimivat vähän niin kuin käsikauppa lääkkeet: nappi kurkkukipuun, nappi ärsytykseen, nappi kuumotukseen, nappi närästykseen jne.

”Oi sateentekijä, missä luuraat?”

Yksityiskohtiin menemättä ja varsinkaan paremmin tilannetta tuntematta minua kuitenkin häiritsee tämän hetkinen kirjoittelu jostakin Floridan herätyksestä. Ensimmäisen kerran kuulin asiasta viime keväänä yhdessä pastorien tapaamisessa. Siinä joku heitti ajatuksen, että jos kutsuttaisiin se floridalainen saarnaaja Suomeen. Asiasta ei syntynyt juuri minkäänlaista keskustelua. Kotimatkalla tapaamisestamme sanoin parille kollegalleni, että en oikein lämmennyt asialle. Että tänne kutsutaan tyyppejä, joista kuulemme nyt vasta ensimmäistä kertaa, emmekä edes tunne heitä ja heidän sanomaansa.

Minua häiritsi ja häiritsee yhä se, että joillekin tuntuu kelpaavan mikä vaan ilman minkäänlaista tarkistusta ja kontrollia. Taustalla on ajatus ”sateentekijästä”, joka toisi herätyksen tullessaan.

David Wilkerson sanoi joitakin vuosia sitten vieraillessaan Helsingissä eräässä pastorikonferenssissa, että ”ellet ole valmis viipymään polvillasi, älä osta Finnairilta lentolippua Yhdysvaltoihin etsiäksesi herätystä”.

Mutta kautta aikain on odotettu jos mistäkin päin maailmaa sitä suurta ”sateentekijää”, joka toisi tullessaan herätyksen. Ja näitähän on riittänyt.

Ei ole kovinkaan montaa vuotta siitä, kun yksi maailmankuulu evankelista vieraili isoissa kokoussarjoissa härmäländissä. Kolehtipuheet olivat yli puolentunnin mittaisia. Oli tapauksia, joissa jotkut laittoivat evankelistan manipuloivien puheiden vuoksi koko kuukauden säästönsä ja palkkansa uhrikoppaan. Kun arki tuli, oli todellisuuteen putoaminen armotonta!
Joissakin törkeimmissä tapauksissa saarnaaja heitteli kuulijoille DVD ja cd levyjä, joiden otsikkona oli mm. ”saa kaikki se, mitä voit saada”. Ja mentiinpä vieläkin pidemmälle: jos halusit saada rukousta sairautesi puolesta, maksoi se tietyn hinnan.
Mitä vakavampi sairaus, sitä enemmän sait pulittaa rahaa evankelistan taskuihin.
Evankelistan nettisivuilla puhuttiin sadoista uskoon tulleista Suomessa.
Mutta tilanteesta paremmin perillä olevat tiesivät, ettei niin tosiasiassa ollut käynyt. Samaa puppua julistettiin evankelistan kotikaupungissakin. Että herätystä on valtavasti. Mutta kun asiasta otettiin selkoa, ei evankelista ollut missään yhteyksissä muihin kotikaupunkinsa seurakuntiin.
Ei yhteistyötä, eikä mitään herätystä ollut.

Mitä ihmettä ihmeistä pitäisi ajatella?

Mutta, kun tapahtui niitä ”ilmiöitä”; tärinää, kaatuilua ja sen semmoista?
Minua hämmästyttää ja järkyttää sokeutemme!
Jeesus itse sanoi evankeliumissa, etteivät ihmeet ja merkit ole minkään aitouden mittari (ks. Matt.7:15-23).

En missään nimessä ole sanomassa, ettei aitoja ja oikeita Pyhän Hengen aikaan saamia ihmeitä tapahdu. Olen ollut paikalla, kun happilaitteiden varassa oleva nainen nousi rullatuolista ylös ja sairaanhoitaja työnteli tyhjää rullatuolia hänen perässään. Tämän näin todistettavasti Helsingin jäähallissa, toukokuussa 1983, Reinhard Bonnken rukoillessa naisen puolesta Jeesuksen nimessä. Itse olen hetkessä parantunut helvetillisestä migreenikohtauksesta, vaimoni rukoillessa Jeesuksen nimessä puolestani.
Ja se, mitä olen kokenut viimeisen kahden vuoden aikana, on minulle suuri ihme! Rukouksiin vastattiin ja sain toimivan munuaisen heinäkuun alussa. Hallelujaa!
Minä en vain usko, vaan tiedän kokemuspohjaisesti, että Jumala parantaa. Yliluonnollisesti ja lääketieteen kautta.

Jeesus kehotti tutkimaan hedelmiä (Matt.7:16). Jos julistuksesta puuttuu ristiinnaulittu Kristus, jos ilmiöt ja sairaiden puolesta rukoilemiset korvaavat täysin sen, että Kristuksesta ei tarvitse julistaa on se vierasevankeliumi. Tee siihen selkeä pesäero. Ihmeistä ja merkeistä huolimatta!

Vastuu on sanankuulijoilla, mutta myös meillä julistajilla

Kuulemani mukaan jotkut evankelistat iskevät rukousjonoissa olevia ihmisiä nyrkillään palleaan, jotta nämä parantuisivat. Kyllä siinä vahvempikin mies kaatuu, kun ilmat lähtee nyrkiniskun voimasta ulos palleasta! Entäpä jos nyrkin iskun kohteeksi joutuu juuri vatsastaan leikattu ihminen? Minullakin on tällä hetkellä tikit vatsassani, enkä totisesti halua mennä rukousjonoihin saadakseni vain turpiini! Kuka ottaa nämä evankelistat vastuulle? Raamattu kehottaa laskemaan kädet sairasten päälle Jeesuksen nimessä (Mark.16:18). Ei huitomaan miten sattuu.

Isäni oli harrastanut nuorenamiehenä nyrkkeilyä Viipurin nyrkkeilijöissä. Kun olin 15 –vuotias, jouduin erään kovanaaman hakattavaksi. Isä nosti asiasta suuren mekkalan. Kundi joutui tuomarin eteen oikeudessa.
Sitä ennen isä ja tämä kovanaama tapasivat nenätysten. Isäni vanhana nyrkkeilijänä sanoi, että
”jos sä haluat käyttää nyrkkejäsi, mene nyrkkeilykehään. Siellä sulle löytyy sellaisia vastustajia, jotka pistävät sulle kampoihin”. Kaveri oli totistapoikaa...

Jeesus sanoi: ”Sillä vääriä Kristuksia (Kristus tulee kreikan voideltua tarkoittavasta sanasta) ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääkseen, jos mahdollista, valitutkin. Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki” (Mark.13:22-23).

Näitä ”voideltuja” saarnamiehiä ja naisia liikkuu joka paikassa, niin kuin Jeesus sanoi.
Eräskin tunnettu julistaja on sanonut, että kuka hänen palvelutehtäväänsä kritisoi, hän on kirouksen alainen. Kuka ihmiselle antaa tällaisen vallan?
Ei kukaan. Raamattu sanoo selkeästi, että ”tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista” (1.Kor.13:9). Ja Raamattu käskee arvioimaan kaiken ja pitämään sen mikä hyvää on!

Myös pastoreina olemme Jumalan edessä vastuullisia, mitä saarnatuoleistamme seurakunnallemme julistetaan. Minulle saarnatuoli on pyhä paikka.

Paavali sanoo Galatian seurakunnalle seuraavaa: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu” (Gal.1:6-9).

Missä on Raamattusi?

Elämme sukupolven keskellä, jolle kokemus korvaa tiedon. Kokemuksia etsitään, seurauksista tai lähteistä piittaamatta. Sama näyttää toistuvan kristillisillä tai uskonnollisilla markkinoilla.
Tyhjyyteen etsitään apua intialaiselta gurulta, äiti Ammalta, koska kokemus aidosta ja puhtaasta rakkaudesta puutuu. Kokemusta etsitään samaa sukupuolta olevalta kumppanilta, koska kokemus puhtaasta ja parantavasta rakkaudesta puutuu. Kokemusta etsitään huumeista ja ”mäyräkoirasta”, koska kokemus aidosta eheyttävästä rakkaudesta puuttuu.

Korvaako uskonkin markkinoilla kokemus tiedon puutteen?
Ei koskaan. Olen äärettömän huolissani siitä, miten puhtaan Jumalan sanan tuntemus ja arvostus on laskenut Jeesuksen Herrakseen tunnustavien kristittyjen keskuudessa.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus osoittaa, että ongelman ydin väärien profeettojen kohdalla oli se, ettei Jeesus ollut koskaan tuntenut heitä (Matt.7:22-23). Aitouden todisteeksi ja mittariksi ei kelvannut ihmeet ja merkit. Tieto ja Jumalan tuntemus kasvaa vain viipymällä hänen edessään: sanassa ja rukouksessa. Mutta ei niin, että siitä tulee jonkinlainen lakihenkinen piiska ja ”pakkopulla”. Kunto kasvaa liikuntaa lisätessä ja nälkä syödessä monipuolisesti.
Myös säännöllinen seurakuntayhteys on osa tätä kavua sanan- ja Jumalan tuntemsiessa.
Tahdonkin rohkaista meitä raamatunlukutalkoisiin. Kaiva esille Raamattusi ja perehdy sen rikkauksiin, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi (2.Tim.3:14-17). Sanantuntemisen perusteella opit erottamaan oikean väärästä ja arviomaan kaikkea tasapainoisemmin ja kokonaisvaltaisemmin.

Itse ostin sairaalasta päästyäni uuden Raamatun. Vanha kulkee edelleen rinnalla, mutta uuden viehätys ja voima on siinä, että sitä ei ole toistaiseksi kovinkaan paljoa merkkailtu, eikä lainkaan alleviivailtu. Näin en jämähdä alleviivauksiini, vaan voin tehdä uusia aarrelöytöjä ja ahaa -elämyksiä.

Mistä totuus löytyy?

Jesaja puhuu siitä kuinka totuus kompastelee toreilla (Jes.59:14). Totuus ja aitous nousee myös hengellisessä palvelutyössä Jumalan tuntemisesta, jonka perusta on Jumalan sanassa.
Sen perusteella me saame ja meidän pitää arvioida kaikkea kuulemamme ja näkemäämme.
Jeesus sanoo itse Jumalan sanasta: ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus” (Joh.17:17).

Pysytnään terveinä ja terveellä perustalla.
Siunattua syksyn alkua jokaiselle lukijalleni.

Esa, pastori