SÄRKYMISEN SIUNAUS JA JUMALALLE KAIKKENSA ANTAMINEN

Markuksen evankeliumin 14. luvun kertomus Mariasta, joka vuodatti Jeesuksen päälle kallisarvoisen nardusvoiteen, on puhutellut minua. Johanneksen evankeliumista tiedetään, että nainen oli Jeesuksen kuolleista herättämän Lasaruksen sisar Maria (ks. Joh.11:2). Kertomuksen punainen lanka on särkymisen siunauksessa.

Markus kirjoittaa tapahtumasta näin:
”Ja kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata, kallista nardusvoidetta. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen päähänsä.
Niin oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään: "Mitä varten tämä voiteen haaskaus?
Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne köyhille." Ja he toruivat häntä.
Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään?
Hän teki hyvän työn minulle.
Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina.
Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini hautaamista varten.
Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa” (Mark.14:3-9).

Juudas Iskariot arvioi nardusvoiteen arvoksi enemmän kuin kolmesataa denaria. Yksi denari oli päivätyöläisen päiväpalkka kertomuksen tapahtuma aikana. Alabasteripullo sisältöineen oli näin ollen arvoltaan liki vuoden palkka! Siis äärettömän arvokas.

Juudaksen ilmaus: "Mitä varten tämä voiteen haaskaus?" – kertoo hänen asenteestaan. Herralle kaikkensa ja kaikkein arvokkaimpansa antaminen oli hänelle haaskausta ja tuhlausta. Watchman Nee sanoo Juudaksen asenteesta näin: ”Juudaksesta, jolle meidän Herramme ei ollut koskaan ollut Herra, oli tuhlausta kaikki, mikä annettiin Hänelle. Maailman mielestä Herran palveleminen ja meidän antautumisemme Hänelle on pelkkää tuhlausta. Maailma ei ole milloinkaan Häntä rakastanut eikä antanut hänelle tilaa sydämessään. Sen vuoksi pienen murusenkin luovuttaminen Jeesukselle on tuhlausta”.

Jeesuksen seuraamisen hinta

Jeesus vaati kaikkensa antamista hänelle, jos mielimme seurata häntä. Jeesuksen seuraaminen ei ole johonkin kerhoon tai klubiin kuulumista.
Se ei ole pelkkä kannanotto tai jonkun ideologian kannattamista, joka toisi meille tyylipisteitä. Kysymys on kokonaisvaltaisesta itsensä likoon laittamisesta Jeesuksen tähden. Tämän ajan trendi on kaikesta hyödyn irtisaamine helpolla ja ilmaiseksi.

Jeesus itse sanoo seuraamisestaan erittäin voimakkaasti ja haastavasti:
"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen” (Mark.8:34-36).

Luukkaan evankeliumissa Jeesus sanoo: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni” (Luuk.14:26-27).

Mikä näiden sanojen viesti on? Mitkään ihmissuhteet tai mitkään syyt eivät saa olla Jeesuksen seuraamisen esteenä. Jeesuksen seuraaminen ei ole vain tämän elämän juttu, vaan me seuraamme häntä iankaikkisuuteen asti. Panokset ovat kaikkein korkeimmalla, silloin myös antautuminen Jeesukselle on kaikki tai ei mitään.

Watchman Nee kirjoittaa Jeesukselle kaikkensa vuodattamisesta (=antamisesta): ”Kun näemme Jeesuksen kasvoista kasvoihin, uskon, että jokainen meistä rikkoo ja vuodattaa kaiken Hänen tähtensä. Meidän on kuitenkin tehtävä se jo tänään. Joitakin päiviä sen jälkeen, kun Maria oli rikkonut alabasteripullon ja vuodattanut voiteen Hänen päähänsä, erät naiset menivät aikaisin aamulla voitelemaan Herran ruumista. Mutta he eivät saaneet sitä enää tehdä. Oli vain yksi, jonka onnistui voidella Herran ruumis. Se oli Maria, joka voiteli hänet etukäteen. Toiset eivät voineet voidella Hänen ruumistaan, sillä Hän oli noussut ylös. Siksi mitä aiomme tehdä Jeesukselle, tehkäämme se jo tänään!”

Särkymisen siunaus

Olin kerran rukoilemassa, kun kädessäni oleva pieni lasinen öljypullo tipahti kirkon lattialle ja särkyi. Öljy jota käytin mm. sairaiden voitelemiseen vuoti lattialle. Harmitellessani mielessäni öljyn hukkaan valumista ja kauniin pikku pulloni särkymistä, Jumala puhui minulle että hän haluaa särkymisen kautta saattaa siunauksen kaikkialle. Hän ei halua minun kätkevän sisälleni sitä hyvää, mitä hän on minulle antanut.

Me saatamme pelätä heikkoutta. Ajallemme on tyypillistä omavoimaisuuden, itsekeskeisyyden ja jopa narsismin korostaminen. Kaiken palvonnan ja ihannoinnin keskus on ”minä itse”, ihminen. Kuitenkin Kristus itse näytti ristinkuolemansa kautta tien murtuneisuuteen.
Hän maksoi kaikkein kalleimman hinnan, vuodattaen koko maanpäällisen elämänsä meidän riittämättömyytemme ja syntiemme tähden. Miksi?
Jotta me pääsisimme osalliseksi kaikkein korkeimmasta siunauksesta:
Jumalan lapseudesta.

Vanhassa testamentissa kerrotaan Jaakobista, joka taisteli vuosikymmenet saadakseen siunauksen. Hän etsi hyväksyntää ja siunausta ensin isältään,
siten sukulaiseltaan Laabanilta ja lopulta Jumalalta. Jumalan edessä hän oli valmis taistelemaan, osoittamaan voimansa kautta kelpaavuutensa.
Mutta Jaakobin sitkeys ei ollut Herralle otollinen uhri. Jaakobin piti murtua,
tulla köyhäksi, Herraa täydellisesti tarvitsevaksi; mieheksi joka ei teoillaan kykene ansaitsemaan Herralta yhtään mitään. Raamattu kertoo, että taistellessaan siunauksesta, Jaakob haavoittui lonkastaan. Vasta tässä – maailman silmissä surkeaakin surkeammassa tilassa, armon kerjäläisenä hän sai siunauksen, ilmaiseksi, mutta täysin ansiotta (ks. 1.Moos.32:22-30).
Niin myös meidän särkyneisyytemme voi muodostua Jumalan käsissä siunaukseksi toisten ihmisten elämään.
Se kipu ja ne haavat, minkä keskellä kulloinkin elämme, voivat muodostua Kristuksen haavoitetuissa käsissä monelle ihmiselle siunaukseksi ja lohdutukseksi.

Palataanpa vielä hetkeksi kertomukseen Jeesuksen voitelemisesta. Rinnakkaistekstit, jotka kertovat Marian vuodattaneen Jeesuksen päälle nardusvoidetta löytyvät Luuk.7:36:ta ja Joh.12:1-8:sta.
Niissä molemmissa kerrotaan Marian voidelleen myös Jeesuksen jalat öljyllä. Markus kiinnittää huomionsa siihen, että Maria vuodatti öljyn Jeesuksen päähän. Teksteissä ei tarvitse olla minkäänlaista ristiriitaa. Kysymys näyttäisi olevan vain siitä, mihin kukin kirjoittaja kiinnittää huomionsa.

Johanneksen evankeliumissa on kaunis lause: ”…ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua” (Joh.12:3b).
Vertauskuvallisesti voisin sanoa, että tuoksu oli Kristukselle kalleimpansa antamisen ja antautumisen tuoksu. Elämämme voi tulla rajujakin myrskyjä ja vaikeita ajanjaksoja, jolloin meistä tuntuu siltä, ettei ainutkaan rukouksemme nouse kattoa korkeammalle. Murtuneisuus on mahdollisuus Jumalan armolle omassa elämässämme ja kauttamme toisten ihmisten elämässä vallitsevaan kipuun. Ihmisiä ei vedä puoleensa niinkään kaunopuheisuus, vaan Kristuksen tuoksu elämässämme. Särkyneisyys voi olla mahdollisuus levittää Kristuksen tuoksua lähellämme elävien ihmisten elämään.

Kun Herra ilmestyi Gideonille ja kutsui hänet vapauttamaan Israelin midianilaisten seitsemän vuoden tyranniasta. Voima vapautta Israel Midianin tyranniasta ei ollut Gideonin ominaisuuksissa tai sukutaustassa, jonka mukaan hän ja hänen sukunsa oli kaikkein vähäisin Israelissa (Tuom.6:15). Herra sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niin kuin yhden ainoan miehen” (Tuom.6:16).
Voima oli Herran läsnäolossa. Emme aina välttämättä tunne ja havaitse hänen läsnäoloaan, mutta kerran luvatessaan sen, hän on aina vierellämme.
Hän ei laimene vaikka me laimentuisimme. Hän ei järky vaikka me järkkyisimme. Itse elin sairausvuosinani läpi niinkin pimeitä ajanjaksoja, jolloin hetkittäin menetin kaiken hallintani itseeni ja minua ympäröivään todellisuuteen. Mutta Jumala ei järkkynyt tai menettänyt hetkeksikään kontrollia.
Hänen armostaan kirjoitan näitä sanoja täysin armahdettuna, täysin Jumalan hyväksymänä ja täysin parannettuna. Kiitos Jeesus.

Herra rohkaisi apostoli Paavalia hänen heikkoutensa keskellä: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa" (2.Kor.12:9). Herra kysyy vain sydämemme halua antautua hänelle koko sydämisesti. Ei omaa voimaamme, ei taitoamme, ei erinomaisuuttamme. Eikä muuten edes huonouttamme.

Gideon toi Herralle uhrilahjaksi happamatonta leipää, öljyä ja nuoren pukin, jonka hän valmisti uhriateriaksi. On oletettavaa, että midianilaisten ryöstön kohteeksi joutuneella kansalla oli enää hyvin vähän mitään omaa. Niinpä on myös oletettavaa, että pukki, happamattomat leivät ja öljy olivat hyvin arvokkaita Gideonin perheelle, kenties koko heidän elämisensä. Kaikkein arvokkainta. Raamattu kertoo, että Herra pyysi Gideonia laskemaan lahjansa kalliolle sillä seurauksella, että tuli kulutti uhrilahjan. Tulen lankeaminen uhrin päälle Vanhassa testamentissa oli merkki lahjan otollisuudesta Herralle.
Raamatussa sanotaan, että ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala hylkää” (Psalmi 51:7).

Kertomuksen loppuosa on yksi Israelin kansan merkittävintä historiaa, jossa Gideon Herran voimalla vapautti kansansa seitsemän vuoden häpeästä. Kertomuksesta nousee esille myös toinen mielenkiintoinen yksityiskohta.
Aseena Gideonilla ja hänen kolmesataapäisellä armeijalla oli tyhjät saviruukut, joidenka sisälle oli kätketty tulisoihtu. Piirittäessään vihollistensa leirin, heidän tuli seisoa paikoillaan. Kun pasuunan ääni kuului, tuli armeijan rikkoa saviruukut, jotta tuli pääsi esille. Tästä oli se seuraus, että midianilaiset joutuivat paniikkiin ja hyökkäsivät toistensa kimppuun.

Vain särkynyt ja murtunut elämä voi olla todelliseksi siunaukseksi.
Vain särkymisemme kautta, voi Pyhän Hengen tuli olla monille elämämme kautta siunaukseksi. Vain itsestämme tyhjentyneeseen saviastiaan, voi Jumala laskea elämänvoimansa, joka kantaa hedelmää aina iankaikkisuuteen saakka.

Herran siunausta Sinulle.