YSTÄVYYS JUMALAN KANSSA

Olen huomannut, että kaikkein syvimmän tyydytyksen ja rauhan löydän siitä yhteydestä, joka minulla on Jumalan kanssa.
Minulle se merkitsee aikani tietoista jakamista taivaallisen Isäni kanssa.
Se vaatii ajan järjestämistä niin, että saan puhella Jumalalle ja saan kuulla hänen puhettaan itselleni.
Kaikki lähtee jumalasuhteesta.
Ilman Jumalaa en ole mitään ja ilman Jumalaa minulla ei ole mitään.
Aivan niin kuin psalmisti sanoo:
”Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei ole minulla mitään hyvää"(Psalmi 16:2).

Suhteemme Jeesukseen on kaikkein tärkein.
Kirjoitan ystävyydestä Jumalan kanssa.

KUTSU YSTÄVYTEEN JESSUKSEN KANSSA

Luemme alkuun Johanneksen evankeliumista Jeesuksen sanoja:
12. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.
13. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
14. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.
15. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.
16. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
17. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. (Joh.15:12-17)

Jeesus kutsui opetuslapsiaan ystävikseen ja uskon, että sanan ”ystävä” valinta oli häneltä tietoisesti harkittua.
Ystävyys liittyy rakkauteen, välittämiseen ja toisen edestä uhrautumiseen vaikka sitten henki menisi.

Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi ollut olla Jeesuksen ystävä?

Johanneksen evankeliumi paljastaa sen luonteen.
Ystävyys Jeesuksen kanssa oli läheisestä tuntemisesta;
näkemistä, tiedostamista ja mukana olemisesta Jumalan tekojen keskellä.
Jae 15: ”En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä,
mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.”

Me emme puhu ystävyydestä Jeesuksen kanssa vain menneessä aikamuodossa, sillä Raamattu sanoo Jeesuksen olevan meille saman eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hep. 13:8)!

Lukemassamme jaejaksossa Jeesus osoittaa, että Isä haluaa jakaa kanssamme sydämellään olevia asioita. Myös Sinun kanssasi!
Salaisuuksien jakaminen ja vastaanottaminen alkaa kaikkein tärkeimmän tiedon ja lahjan vastaanottamisesta, mitä Isä haluaa sinun tietävän.
Hän rakastaa SINUA henkilökohtaisesti!

SALAISUUKSIA JUMALAN KANSSA

Kun kirjoitan ystävyydestä Jumalan kanssa, mieleeni tulee Aabrahamin ja Jumalan välinen kohtaaminen.
Jumalan henkilökohtainen sana saavutti hänet jo kauan, ennen kuin Aabraham edes tunsi kutsujaansa.

Aabraham asui Kaldean Uurissa, etelä Babyloniassa, Eufratin itärannalla.
Ihmiset palvoivat kuuta jumalanaan. Babylonialaisten joukossa oli yksi mies, jolle Jumala päätti ilmaista itsensä ja rakkautensa - Abraham.

”Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi” (1.Moos. 12:1-2).

En yhtään ihmettele, jos Aabraham pohti miksi tällainen suosio, että MINUT valitaan kaikkien ihmisten joukosta?

Olen oppinut, ettei Jumala ehdollista armoaan.
Olen oppinut tuntemaan Jumalan hyvänä Isänä, joka haluaa osoittaa meille hyvyyttään, riippumatta tunteistamme tai riippumatta olosuhteista.
Ja tämä siksi, koska Jumala valitsee yksilöitä!!!!
Jumala rakastaa yksilöitä ja etsii ihmisiä, joille voisi ilmaista rakkautensa!
Siinä myös syy ihmisen luomiseen.
Herra sanoo:
”Ja minä olen armolline, kenelle olen armollinen, armahdan ketä armahdan” (2.Moos.33:19).

Paljon myöhemmin Abraham oppi tuntemaan paremmin Kutsujaansa.
Niinpä eräänä kuumana iltapäivänä Jumalan läsnäolo konkretisoitui.
Aabraham sai vieraakseen Jumalan (katso 1.Moos. 18:1-15)

Kuinka monesti meidän jumalasuhde on pelkästään teoreettinen, ilman syvempää sisältöä?
Rukoilemme, mutta emme ole siinä sisällä…

Abraham oli tuntenut vuosikaudet Jumalan etäisesti, hämärästi ja kaukaa.
Ja senkin jossakin Uurissa saadun käskyn perusteella:
”Lähde maastasi ja suvustasi…”
Mutta odottamatta eräs kuuma unelias iltapäivä muutti Abrahamin jumalasuhteen lopullisesti.
Jumala itse tuli päivällispöytään.
Abraham ja Saara tarjoilivat parasta mitä heillä oli.
Lupaus Iisakista vastaanotettiin vuosikymmenten odotusten, pettymysten ja omien surullisten kokeilujen jälkeen.
”Vain vuosi ja sinulla Abraham on oma poika”,
lupasi Herra.

Päivällisen jälkeen Jumala lähti Abrahamin kanssa kävelylle.

Oletko koskaan käynyt kävelyllä Jumalan kanssa?!

Koko elämääni ravistelevien kriisien keskellä voimavaraksi on jäänyt se, mitä minulla on ollut Jumalan kanssa. Henkilökohtainen yhteys ja salaisuuksien jakaminen Isän kanssa.
Se on kantanut myös silloinkin, kun en ole osannut, jaksanut , pystynyt tai halunnut edes rukoilla…

Ajattelepa Aabrahamia!
Jumala itse uskoutui ystävälleen Aabrahamille:
”Miksi salaisin Abrahamilta, mitä aion tehdä?” (1.Moos. 18:17, RK-92)

Oletko koskaan miettinyt:
Mitä Jumala tekee juuri nyt?
Oletko koskaan kysynyt?

Tai oletko koskaan ihmetellyt, miksi et kuule Jumalan salaisuuksia, kun taas joku toinen niitä kenties kuulee?
Raamattu antaa Abrahamista todistuksen, joka valottaa asiaa:
”ja hän sai nimen Jumalan ystävä” (Jaak. 2:23).

Ystävyys Jumalan kanssa on niiden asioiden ja arvojen rakastamista joita Jumala rakastaa ja ihailee. Tällöin se merkitsee myös jatkuvaa pyrkimystä olla ja päästä niin lähelle Jumalaa kuin vain mahdollista.
Kahdella sanalla ystävyys Jumalan kanssa on Jumalan tavoittelua!

Abraham tavoitteli Jumalaa läpi elämänsä.
Ja millaisen vastauksen hän saikaan:
”Abraham. Minulla on sinulle asiaa.
Minä jaan sinulle salaisuuksia,
joita en ole voinut jakaa kenenkään toisen kanssa”.

Vedenpaisumuksen jälkeen ilmeisesti ei ollut ketään, joka olisi halunnut kuunnella Jumalaa ja joka olisi halunnut olla läsnä Jumalalle.

Jumala etsi ihmistä, jolla olisi ylevämmät tavoitteet elämässään:
Jumalan prioriteetit.

JUMALA HUKASSA?

Olen huomannut, että Jumalasta voi tulla seurakunnissamme niin arkinen, että astuessamme seurakunnan kokoontumisiin emme odota mitään.
Välillä tuntuu siltä, että emme aina edes odota Jumalan olevan läsnä.

Olemme joskus niin väsyneitä, niin loppuun ajettuja, että emme osaa vain antaa Jumalan tulla ja rakastaa meitä.
Varsinkin väsyneenä saattaa tuntua siltä, että Jumalan läsnäoloa pitää repimällä repiä, riuhtoa ja vetää esiin vaikka ei millään jaksaisi. Ja usein tuntuu käyvän vielä niin, että olemme riuhtomisen jälkeen entistä väsyneempiä ja turhautuneimpia.

Rukoilemme suut vaahdossa hänen läsnäoloaan ja ilmestymistään,
mutta –
entäpä jos Jumala etsiikin meidän läsnäoloa?

Se että Jumala on aina ollut ja tulee olemaan läsnä oleva, nostaa koko Jumalan tavoittelun uuteen valoon.

Tarvitseeko minun pusertaa fiilistä, värinää tai jotain muuta?
Ei tarvitse.

Otetaanpa esille hyvin varhainen kuva Aadamista ja Eevasta.
Kun Aadam ja Eeva kulkeutuivat pois Jumalan suunnitelmasta, mitä Jumala teki?
Raamattu sanoo:
”Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa…
…Herra Jumala huusi miestä ja kysyi:
’Missä sinä olet?” (1.Moos. 3:8-9, RK-92)

Jos tietäisimme, kuinka paljon Jumala kaipaa yhteyttä meihin, me pakahtuisimme.
Jumala ei vaadi meiltä mitään.
Aito ystävyys ei vaadi vaan antaa.
Ystävyys Jumalan kanssa kantaa sinua ja uskoasi.
Ei niin, että sinä kannattelisit omaa uskoasi.

Tiedän, että Pyhä Henki haluaa tulla luoksemme sen syvän ja ylitsevuotavan ystävyyden kanssa, joka virtaa jatkuvasti Isän ja Pojan välillä.
Hän haluaa upottaa sinut siihen.
Hän haluaa vapauttaa sinut vaatimuksista ja pakosta.
Jos ymmärrämme Jumalan armon luonteen, olemme matkalla kohti täyteläisempää ystävyyttä ja yhteyttä Jeesuksen kanssa,
mitä olemme kenties koskaan osanneet kuvitella.

Miltä kuulostasi se, että Jumala tulisi tänään luoksesi kahvihetkeesi, teehetkeesi tai mihin tahansa?

Kyse ei ole vain jostakin hetkellisestä tapaamisesta; tunnekuohusta, joka jättää jälkeensä pettymyksen: ”Muut kohtasivat Jumalan, minä en”.
Kyse on pysyvyydestä.
Koko elämäsi kestävästä ystävyydestä Jumalan kanssa!!!!
Sateessa ja paisteessa.
Myrskyssä ja tyvenessä.

Ystävyyssuhteilla on merkitystä.
Ne vaikuttavat meihin.
Pyhän Hengen tehtävä on esitellä meille Jeesus.
Pyhä Henki kutsuu meitä itseämme parempaan seuraan:
Ystävyyteen Jeesuksen kanssa.