ASEMAMME KRISTUKSESSA - EFESSOLAISKIRJEEN SANOMA Osa 21

Luku 5

18. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne.
19. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle
20. ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Pysähdyn tarkastelemaan efesolaiskirjeen pohjalta suhtautumista alkoholiin.
Miten minun tai sinun kristittynä tulisi suhtautua viiniin ja ylipäätään alkoholiin?

Paavali puuttuu efesolaisten juomakulttuuriin, joka oli leimaa antavaa hellenistisissä elämäntavoissa. Juutalaisessa ja kreikkalaisessa kulttuurissa viini oli jokapäiväinen pöytäjuoma. Syynä oli mm. viinin hyvä säilyvyys sen alkoholipitoisuuden takia.

Jakeissa 19 ja 20 hän osoittaa seurakunnalle sitä uutta suuntaa ja elämäntapaa, johon heidän tulee suuntautua: Jumalan palvomiseen, kiittämiseen ja kunnioittamiseen.
Jumalan kunnioittaminen on koko elämän asenne. Ei vain joku yksittäinen kiitoslaulu.

MITÄ SUOMLAISEN KRITITYN TULISIA AJATELLA ALKOHOLISTA?

Suomalainen alkoholikulttuuri on järjettömän humalahakuista.
Tämän keskellä osa uskovista suhtautuu pöytäviineihin ja saunaoluihin ehdottoman kielteisesti, kun toisen suhtautuminen niihin on sallivampaa.
Toiset ovat alkoholin käytössä tasapainossa ja homma pysyy hanskassa, kun taas toisille se muodostuu vaaraksi voiden ryöstäytyä ongelmakäytöksi.

Kun pohdimme omaa suhtautumistamme alkoholin köyttöön, on meidän hyvä ottaa peruslähtökohdaksi muutama ohje: mitä Raamattu sanoo asiasta ja mitä vallitseva kulttuuri ja oma historiamme asiasta sanoo.
Kun pureudumme Raamattuun, ei se ehdottomasti kiellä vaikkapa viinin nauttimista.
Mutta asettaa sen käytölle kuitenkin tiettyjä ”reunaehtoja”.
Syy miksi Raamattu ei kiellä selkeästi viinin nauttimista, johtuu juutalaisesta kulttuurista, jossa viini oli juhla- ja ruokajuoma. Samoin se oli osa juutalaista pääsiäisen viettoa liittyen erilaisiin juhliin, josta puhutaan Vanhassa testamentissa.
Viinillä on suuri symboliarvo.
Se kuvasi syntiensovitusta ja uutta elämää.
Silti missään kohtaa Vanha tai Uusi testamentti ei kehota juopumaan viinistä.
Päinvastoin!
Paavali näki ja tiesi, mihin viinillä läträäminen johtaa:
”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa irstas meno” (vanha käännös).

KULTTUURI JA ELÄMÄNTAVAT

Uudessa testamentissa Paavali nosti korinttilaisten pakanuudesta nousevat tavat ongelmallisiksi.
Hän otti esimerkiksi israelilaisten erämaavaelluksella vastaan tulleet synnit:
”Älkää ruvetko palvelemaan epäjumalia niin kuin jotkut heistä.
Kirjoituksissa kerrotaan: ’He istuivat syömään ja juomaan, sitten he nousivat tanssimaan” (1.Kor.10:7).

Kyse oli remuamisesta eli riehumisesta humalapäissä, johon ajoi irstas ja haureellinen epäjumalanpalvonta. Viinillä läträäminen liittyi israelilaisilla epäjumalanpalvontaan,
johon Paavali viittaa. Päihteiden huurruttamilla aivoilla ihmiset olivat aistiensa vallassa.
Oman kontrollinsa ulkopuolella.

Esimerkiksi korinttilaiset tulivat kulttuurista, jossa juhliminen, orgiat, mässäily ja juopottelu olivat osa jokapäiväistä elämää. Se näyttää myös liittyvän läheisesti epäjumalanpalvontaan, joka oli osa kreikkalais-roomalaista kulttuuria.
Kuten historia osoittaa, koitui tämänkaltainen elämä lopulta roomalaisen kulttuurin rappioksi ja tuhoksi.

Paavali ei silti näytä puutuvan yksittäisiin tapauksiin.
Hän ei aseta ateriointia viinin kanssa synnilliseksi, mikä oli jo tuolloin ruokajuoma kreikkalaisessa maailmassa.
Säilyvyysongelmien vuoksi viiniä käytettiin aterioiden yhteydessä pöytäjuomana.
Siksi esim. Paavalin kehotus Timoteukselle juoda toistuviin vatsavaivoihinsa veden sijasta hiukan viiniä on nähtävä kulttuurisidonnaisena (1.Tim.5:23).
Kaikki riippuu aina asiayhteydestä, missä ja miten mikin tapahtuu.
Näin ollen tämäkään maininta ei ole kehotus tai edes oikeutus viinin maisteluun yleisellä tasolla.
Tämä ohje koski vain Timoteusta.

Korinttilaisille ja efesolaisille Paavali puhui laajemmista kokonaisuuksista;
heidän elämäntavasta, jota sääteli paikallinen kulttuuri.
Siitä voi muodostua epäjumala, joka vie ja tuhoaa kaiken.
Efesso oli muinaisen arttemiskultin keskus ja kehto.

Korintissa puolestaan tilanne oli jo ryöstäytynyt täysin käsistä.
Osa seurakuntalaisista saattoi tulla ympäri päissään seurakunnan ehtoollisenviettoon.
Ja se oli väärin!
Suorastaan jumalanpilkkaa!
Se oli väärin myös niitä kohtaan, jotka olivat vapautuneet alkoholin kiroista.
Paavalin oli pakko vetää tiukka raja entisen, pakanallisen elämäntyylin ja
seurakuntaelämän välillä.

VAPAUTESI EI SAA LANGETTAA TOISIA

Haluan nostaa esille toisen näkökulman, jonka itse olen joutunut ottamaan huomioon.
Paavali puhuu heikosta veljistä, joille toisten vapaus voi koitua tuhoksi.
”Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan…
jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en enää ikinä syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni”
(1.Kor.8:9-13).

Eräs entinen rapajuoppo, joka oli tullut uskoon antoi mielestäni toimivan ohjeen.
Hän sanoi tietävänsä, ettei kaikille uskoville saunaoluet joskus nautittuna ole ongelma.
Sitten hän lisäsi: ”Älköön kuitenkaan ne, joille vähäinen alkoholin nauttiminen ei ole ongelma nauttiko sitä niiden silmien alla, joille se on ollut kipeä ongelma”.
Emme saa itsekeskeisesti ummistaa silmiämme siltä tosiasialta, että elämme maassa, jossa alkoholismi on suuri ongelma.
Seurakuntina, pastoreina ja yksilöuskovina liialliset vapautemme voivat koitua niiden tuhoksi, joita meidän pitäisi auttaa ulos alkoholismista.
Kysymys on vastuustamme ja uskottavuudestamme.

Olen varma siitä, ettei Jumala ole tarkoittanut meitä viettämään aikaamme illanistujaisissa niin, että nostamme kuppia toisen perään tekemättä eroa sopivan ja sopimattoman välillä.
Tähänhän Paavalikin viitasi edellä.
Ja tässä suhteessa meidän on otettava erityisellä varovaisuudella huomioon suomalainen humalahakuisuus.

JEESUS JA UUSI VIINI

Jeesus sanoo olevansa totinen viinipuu (Joh.15:1).
Viinin merkitys Jeesuksen elämässä, opetuksissa ja toiminnassa jotain muuta, kuin nautintoaine.
Toki hän nautti viiniä aterioiden yhteydessä, josta konkreettisin esimerkki lienee viimeinen ehtoollinen.
Evankeliumit kertovat Jeesuksen istuneen iltoja niiden parissa, joita hän rakasti.
Näissä illanistujaisissa saatettiin tarjota viiniä hyvinkin runsaasti.
Mutta Jeesus ei koskaan etsinyt tällä syytä juopotteluun, vaikka viini olikin sen ajan ruokajuoma.
Ei edes silloin, kun hän teki vedestä viiniä Kaanaan häissä.

Uuden viinin merkitys Kaanaan häissä oli osoittaa uutta elämää, jonka ihmiset löytävät Jeesuksen lähellä.
Ihmeellä oli vahva symbolinen viesti uudesta viinistä, jossa nahkaleilit tulisi vaihtaa uusiin leileihin.
Jeesus opetti:
”Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin;
muutoin nuori viini pakahuttaa leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat.
Vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin.
Eikä kukaan, joka juo vanhaa viiniä, halua nuorta, sillä hän sanoo:
‘Vanha on hyvää" (Luuk.45:37-39).
Tässäkin tekstissä on otettava huomioon Jeesuksen opetuksen asiayhteys.
Jeesus ei puhunut viiniruukku kainalossaan uudesta viinistä.

Mitä hän tarkoitti?

Leilit kuvasivat sitä uutta rakennetta, jota Jeesus ja hänen julistuksensa Jumalan valtakunnasta edusti.
Uusi elämä, jota uusi viini symboloi, ei pysyisi siinä vanhassa lakiuskontoa edustavassa järjestelmässä, jota vanha juutalaisuus edusti.
Jeesuksen vertauksissa ja toiminnassa viinin merkitys oli paljon laajempi, kuin pelkkä juoma.
Jeesus ei ylipäätään tullut antamaan viiniä iloisille ja kalansaaliita ihmisten sensaationnälkään.
Tämän osoituksena Jumala lupaa antaa meille suuremman ilon, mitä runsas vilja ja viini voivat koskaan antaa (Ps.4:8).

Mikä siis olisi luontevin loppupäätelmä tästä kaikesta edellä kirjoittamastani?

Yhdennäköisyys Kristuksen kanssa merkitsee koko luonteemme, ajattelumme, tahtomme ja tapojemmekin muuttumista Kristuksen kaltaiseksi.
”…älkää eläkö niin kuin pakanat!
Heidän ajatuksensa ovat turhanpäiväisiä, heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras…
Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää” (Ef.4:17-24).

Arvioidaan sitä, mitä ympärillämme tapahtuu.
Ja pidetään se, mikä on hyvää, puhdasta ja oikeaa.
Ei tule unohtaa, että meidän uskovien elämää tarkkaillaan jatkuvasti, silloinkin kun kuvittelemme ettei kukaan meitä näe (1Kor.4:9).
Meidän ei tule etsiä humalaa, vaan Jumalaa. Jeesus haluaa antaa meille myös vapauden niistä asioista,
jotka hallitsevat, sitovat ja haavoittavat elämämme.
Mutta se tapahtuu vain täydessä antautumisessa hänelle.

Opetussarja jatkuu...