ASEMAMME KRISTUKSESSA - EFESSOLAISKIRJEEN SANOMA Osa 22

Luku 5: MIEHEN JA VAIMON VÄLINEN AVIOSUHDE 1:1

21. Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.
22. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,
23. sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan,
oman ruumiinsa, pelastaja.
24. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua
miehensä tahtoon.
25. Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen
puolesta
26. pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla
27. voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai
virhettä.
28. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka
rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
29. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa
Kristuskin seurakuntaansa,
30. omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.
31. "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat
yhdeksi lihaksi."
32. Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
33. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja
vaimon tulee kunnioittaa miestään.

Viides luku päättyy ohjeisiin miehen ja vaimon avioliitosta.
Miehen ja naisen välinen avioliitto on Jumalan siunaama ja vahvistama.
Muunlaista liittoa tai instituutiota Raamattu ei tunne, eikä tunnusta.
Raamatun mukainen opetus avioliitosta tulee nostaa sille paikalle, mihin Jumalan sana sen asettaa erityisesti aikana, jolloin avoliitot ja homo- ja lesboliitot ovat jatkuvasti median otsikoissa. Vallalla olevat käsitykset Raamatun mies- ja naiskuvasta ovat monessa suhteessa varsin rajoittuneita. Mies nähdään herrana ja hidalkona ja nainen kaikin puolin alistettuna.
Itse en löydä tällaista kuvaa Raamatusta.
Siksi haluan käyttää tämän aiheen käsittelyyn useamman opetuskerran.

IMAGO DEI, JUMALAN KUVA

"Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää..." (1.Moos.1:26-28).

Jumalan kaltaisuus on ennen kaikkea sitä, että luomisen pohjalta, Jumalan luomina me edustamme koko universumin ja muun luomakunnan keskellä Jumalaa.
Tämä oli siis Isän alkuperäinen tarkoitus meistä Jumalan kuvana.
Jumalan kuvana oleminen miehenä ja naisena merkitsee myös persoonallisuuttamme tuntevina ja tahtovina ihmisinä. Jumalan tavoin ihmisessä on sisään rakennettuna jonkinlainen pyhyyden tunto, kaipuu suuremman yhteyteen. Tätä yhteyttä ei voi koskaan tyydyttää ihmissuhteet, materia tai jokin muu.
Syvä kaipuu puhuu alkuperästämme Jumalan yhteyteen, jonka syntiinlankeemus rikkoi.
Saarnaajan kirjaan on kirjoitettu:

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä" (Saarn.3:11).

JUMALAN LUOMA MASKULIINISUUS JA FEMINIINISYYS

Ihminen tarvitsee luonnostaan – tai pikemminkin luomisen pohjalta yhteyttä, jossa jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan toisen ihmisen kanssa.
Yhteydessä toiseen ihmiseen hän hahmottaa minuuttaan.
Esimerkiksi pieni poika hahmottaan itseään isänsä kanssa: Isä on mies, minäkin olen mies.
Oma poikani sanoi jo kaksivuotiaana kadulla kävellessämme, että ”isi, me ollaan miehiä”.
Mitä sitten miehuus tai naiseus on laajemmassa mielessä, tietoisuus ja ymmärrys siitä kehittyy jokaisella ajan ja iän myötä.

Mutta palatkaamme vielä luomiskertomukseen.
Löytääkseen miehuutensa loi Jumala tähän tilanteeseen naisen:
"Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen...
Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: 'Tämä se on!
Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.'Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää" (1.Moos.2:18, 21-25, vuoden 1992 käännös).

NAISEN ROOLI EI OLE VÄHÄPÄTÖINEN

”Apu”, joka naisesta tuli miehelle ei merkinnyt alkujaan hierarkkista apulaista.
Hepreankielen sana ezer, ei sisällä ajatusta vähempiarvoisuudesta tai palvelijana olemisesta.
Samaa sanaa ”apu” käytettään siitä, että Jumala on ihmisen apu (Psalmi 27:9).
Naisen tehtävä ja merkitys miehensä rinnalla asettuu aivan toisenlaiseen valoon.
Kun Jumala toi naisen miehen luokse toisen luvun jakeessa 22, puhuu hepreankielinen ilmaisu siitä, että nainen asetettiin miestä vastapäätä seisomaan ja olemaan.
Toisin sanoen kumpikin, mies ja nainen ovat lähtöisin Jumalasta (1.Moos.2:24).
Tätä tilannetta Raamattu kutsuu luomisjärjestykseksi.
Kyse ei ole asemasta, kumpi kumpi luotiin ensin vaan siitä mistä ja kenestä he ovat lähtöisin. Kumpikin on Luojansa, tekijänsä, Jumalan kuva erilaisuutensa pohjalta.
Raamattu ei tunne pienintäkään sukupuolten välistä kilpailua ennen syntiinlankeemusta.

SEKSUAALISUUS

Kun Genesis sanoo miehen ja naisen tuleen yhdeksi lihaksi, on kyseessä Raamatun ensimmäinen viittaus seksuaaliseen kanssakäymiseen (1.Moos.2:24).
Sukupuoliyhteyden harjoittaminen esitetään kiertoilmauksella.

Jos Raamattu olisi seksuaalikielteinen, tuskinpa Mooses olisi liittänyt mainintaa tästä luomiskertomuksen yhteyteen.
Seksuaalikielteisyys on tullut kristinuskoon lähinnä katolilaisen selibaattikäytännön kautta, jossa pappisvihkimyksen ottaneilta vaaditaan pidättäytymistä kaikesta seksuaalisesta kanssakäymisestä.
Ihanteena pidetään nähtävästi Paavalin naimattomuutta, joka oli yhden ihmisen kutsumus,
eikä mikään normatiivinen sääntö.

Opetussarja jatkuu...