SÄKISSÄ JA TUHASSA

Iso osa pohjoisen pallon puoliskon lentoliikenteestä on latautunut Islannissa tapahtuneen tulivuorenpurkauksen nostattaman suuren tuhkapilven seurauksena.
Se vaikuttaa tällä hetkellä miljoonien ihmisten elämään ja matkustustottumuksiin, koska lentoliikenne pidetään turvallisuussyistä ainakin toistaiseksi maankamaralla.
Tästä tuli mieleeni joitakin ajatuksia...

Minua ärsyttää asioiden hengellistyttäminen.
Siksi en halua vetää mitään yhtäläisyysmerkkejä tuhkapilven eteen ja tehdä siitä suoria johtopäätöksiä.
Kuitenkin olen miettinyt Euroopan ja koko maailman hengellistä tilaa.
Tunnustavan kristillisyyden vainoamisesta ja rajoittamisesta vedoten mm. lakeihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tullut lähes joka viikkoista.
Eikä enää vain joissakin muslimivaltioissa. Kirjoitinhan äskettäin blogissani seurakuntalainen.fi sivustoilla olleista uutisista, jossa muutamin ennakkotapauksin tunnustava kristillisyys on kriminalisoitu.
Joillekin ryhmille on varallista, loukkaavaa ja vastenmielistä kuulla jonkun käyttäytymisen tai teon olevan Raamatun mukaan syntiä.
Samoin ristiinnaulitun piirtäminen koulun kuvaamataidontunnilla on huolestuttavampaa, kuin joku muu käytös...
Entäpä Italian krusifiksi jupakka?

VANHURSKAS ELÄMÄNTAPA

Julkaisin helmikuussa otteita eräästä David Wilkesonin saarnasta "kutsu ahdistukseen".
Hän puhui Jumalan laskemasta taakasta ja tuskasta seurakuntansa hengellisen tilan vuoksi.
Hän ihmettelee sitä huolettomuutta, joka vaivaa länsimaista kristillisyyttä:
"Mitä ihmettä on tapahtunut tuskalle Jumalan huoneessa?
Mitä tapahtui tuskalle palvelutehtävässä?
Se on sana, jota et kuule tänä aikana.
Et kuule sitä.
Tuska merkitsee äärimmäistä kipua ja ahdistusta...
Jumalan sydämen ahdistusta.
Meillä on ollut uskonnollista retoriikkaa ja puheemme herätyksestä mutta ne ovat tehneet meistä niin passiivisia.
Kaikki todellinen tuska syntyy ahdistuksesta.
Kaikki todellinen tuska Kristuksen tähden tulee ahdistuksen kasteesta.
Etsi kirjoituksista ja tulet löytämään, milloin Jumala on päättänyt elvyttää raunioituneen tilanteen...
Hän haluaa ajaa oman ahdistuksensa, jonka näkee sen tapahtuvan seurakunnalleen ja kansalleen.
Jotta hän löytäisi rukoilevan miehen ottaakseen hänet ja kirjaimellisesti kastaakseen hänet ahdistuksella."

Uskon, että Jumala haluaa laskea jotain sellaista meidän uskovien elämään ja sydämiin,
joka on hänelle kaikki kaikessa. Hänen tuskansa ja hänen kipunsa vanhurskauden tähden.

Vanhurskauden ylläpitäminen - mitä siitä?
Onko se vain harvojen etuoikeus?

Uskon, että tulevina aikoina vanhurskauden puolustamisesta; Jumalan sanan mukaan elämisestä ja vanhurskaan elämäntavan julistuksesta tulee seurakunnan ykkösasia.
Uskon, että maailma haastaa vanhurskautta ylläpitävän seurakunnan eri tavoin tulevina aikoina, mitä olemme koskaan aikaisemmin länsimaisen kulttuurin keskellä kokeneet.
Se on mielestäni väistämätöntä ja myös välttämätöntä apaattisen, passiivisen ja uneliaan seurakunnan herättämiseksi.
En usko tämän vanhurskauden nälän ja janon kuitenkaan koskettavan koko maailman kristikuntaa. Liian moni seurakunta ja kirkko on jo aikaa sitten luopunut ja hylännyt vanhurskauden julistuksen ja elämäntavan ylläpitämisen.

Mitä vanhurskas elämäntapa on?
Ilman sen suurempia teologisia pyörittelyjä on vanhurskas elämä Jumalan sanasta kiinni pitämistä.
Se on elämäntapa, jossa haluamme elää sanan auktoriteettiin, arvovallan;
Jumalan mielen ja tahdon mukaan.
Vanhurskas vaellus on Jumalan tahdon ja sanan tuntemista.
Sille on ominaista Jumalan pelko, joka on oman asemamme ymmärtämistä ja vastuuntuntoa luotuina ihmisinä Luojamme edessä.
Psalmissa yksi kuvataan vanhurskasta elämäntapaa erinomaisesti:
"Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu,
kussa pilkkaajat istuvat,
vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
Hän on niin kuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy" (Ps.1:1-3).

SÄKISSÄ JA TUHASSA

Taivas ripottelee päällemme tuhkaa.
Jos sillä ei ole muuta merkitystä meille, niin voisiko sillä olla meille symbolinen merkitys?
Meidän pitäisi havahtua ympäröivään todellisuuteen Danielin tavoin, joka pukeutui säkkiin ja tuhkaan siinä historiallisessa viitekehyksessä, jossa hän eli kansansa kanssa pakkosiirtolaisuudessa.
Pakkosiirtolaisuus oli hinta Juudan kansan synneistä ja suuresta luopumuksesta:
"Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.
Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin:
"Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille,
jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.
Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset;
me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi
emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle" (Dan.9:3-6).

Kuten taivaalta tipahteleva tuhka pysäyttää ja rajoittaa tällä hetkellä monien lentomatkailusta riippuvaisten elämää, samoin syvän katumuksen ja vanhurskauden janon tulisi rajoittaa ja hidastaa meidän arkeamme.
Sen tulisi vaikuttaa meihin niin, että meissä, Jumalan seurakunnassa syntyisi vanhurskauden nälkä ja jano.
Jano, joka pakottaa meidät tarkistamaan omaa elämäntapaamme ja pakottaisi meidät kertomaan kadotukseen matkalla oleville ihmisille vanhurskaasta Jumalasta.
Sillä Jumala on.
Jumala on vanhurskas Jumala.

Jesaja 58 julistaa meille sen, mistä on kysymys:
1. Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niin kuin pasuuna,
ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.
2. Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta.
He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:
3. "Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.
4. Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä.
Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.
5. Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?
6. Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
7. Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
8. Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niin kuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
9. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo:
"Katso, tässä minä olen". Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella
osoittelun ja vääryyden puhumisen,
10. jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niin kuin keskipäivä.
11. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
12. Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeenmuuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi".
13. Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
14. silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.