NÄKEMYKSIÄ EVANKELIOINNISTA

Minkälainen on minun antama kuva kristitystä ja kristillisyydestä?
Millaista evankeliumia edustamme elämämme ja kulttuurimme kautta?

Jenkkipastori John Burke kertoo keskustelustaan erään ihmisen kanssa kirjassaan Täydelliset älkööt vaivautuko, Päivä Oy 2009.
Bruke kertoo keskustelustaan erään ihmisen kanssa. Hän todisti uskostaan Jumalaan. Keskustelukumppani Chris piti Johnin näkemyksiä ja ajatuksia Jumalasta oikein järkeenkäypinä ja fiksuina.
Niinpä John kysyi estikö mikään Chrisiä vastaanottamasta Jeesusta Vapahtajakseen.
Chris vastasi: "Ymmärrän miksi se on totta sinulle, mutta se ei ole totta minulle."
John ihmetteli Chrisin reaktiota ja intti tarkempaa selitystä.
Selitys oli seuraavanlainen: "Tiedätkö, minä en taida haluta olla samanlainen kuin sinä."
John Bruke kirjoittaa Chrisin reaktiosta näin:
"Hän ei pitänyt siitä, mitä minä edustin. Hän ei pitänyt kristityistä, tai kritistittyjen stereotyypistä."

STEREOTYYPPINEN KRITILLISYYS

Minkälaista on stereotyyppinen kristillisyys tai stereotyyppinen kristitty?
Ääntä pidetään asioista, joita vastustetaan.
Tai sitten mieleen tulee megafonireinot ja traktaattiniilot, mummo kauppakesen liepeillä sormi pystyssä huutamassa "tehkää parannus, tehkää parannus!"

Mitä kristillisyytemme edustaa?

Minkälainen on antamamme kuva?

Se millainen on ihmiskuvasi; käsitys itsestäsi, seurakunnasta ja Jumalasta, vaikuttaa myös tapaasi evankelioida. Paavali sanoi, että hänen oli "pakko" julistaa evankeliumia (1.Kor.9:16).

Pakko merkitsi ihmisten iankaikkisuusnäkökulman ymmärtämistä.
Ei niinkään sitä, että juttu piti väen vängällä aina koittaa kääntää "Jeesus puheeksi..."

No...sanoohan Paavali eräässä toisessa jae jaksossa Timoteukselle,
että hänen tulee julistaa ihmisille evankeliumia sopivalla ja sopimattomalla ajalla.
Se merkitsi ensisijassa tilanneherkkyyden ymmärtämistä.

Mutta salliko se sitten ajattelemattoman tai peräti sopimattoman käytöksen?
Sananlaskuissa lukee, että "Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja" (Sananl. 11:30).

KYKY SAMAISTUA

Kun Paavali puhuu pakostaan julistaa evankeliumia, hän puhuu heti sen jälkeen samaistumisensa taidosta suhteessa erilaisiin ihmisiin, jotka hän halusi voittaa Jumalan valtakuntaan:
"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin,
ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;
ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;
heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.
Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi"(1.Kor.9:19-23).

Paavali puhuu palvelijan asenteesta!
Palvelija ei ole päällepäsmäri, joka ylhäältä huutaa evankeliumin ihmisten niskoille.
Sitten Paavali puhuu kyvystään samaistua erilaisiin ihmisiin ja ihmisryhmiin.
Samaistumisen periaate merkitsee ihmisten tasolle asettumista.
Emme kohtaa heitä ylähäältä, etäisesti "traktaatti" kourassa, vaan vierelle asettumalla ja vierellä elämällä.

Jeesus tunsi ihmisten sydämen liikkeet saavuttaen sydämet.
Hän hakeutui erilaisten ihmisten seuraan eläen heidän kanssaan...

Kuinka monen ei-uskovan kanssa olet jakanut elämääsi?

Kun olin nuori, alta kahdenkymmenen oli minulla syvä asennevamma sellaisia ihmisiä kohtaan,
jotka eivät olleet minun tavallani uskossa Jeesukseen.
Maailman ihmiset olivat vain syntisiä, joihin ainut kontakti tuli olla suora evankeliointi.
Ainut motiivi olla yhteydessä tai tekemisissä seurakunnattomien kanssa
oli voittaa heidät Jeesukselle...
Enkä ollenkaan ottanut huomioon, että oma asenteeni voisi jossain
määrin olla syntinen...

Väitän niin, että näkemyksemme itsestämme, lähimmäisistämme ja Jumalasta vaikuttaa myös tapoihimme kohdella ja evankelioida ihmisiä.

JEESUS SIELUJENVOITTAJANA

Jeesus oli radikaali.
Mutta toisin, mitä silloinen uskonnollinen järjestelmä olisi odottanut.
Hän ei potkinut ketään pois tai eristänyt ihmisiä tai rajoittanut ihmissuhteitaan "uskovat -
ei uskovat" synnin tarttumisen pelon takia...

Hän oli vahvasti kotonaan niin syntisen taskuvarkaan Sakkauksen luona,
kuin pienten ja viattomien lasten seurassa.

HUOMAA! SAMAISTUMIEN EI MERKINNYT JEESUKSELLE OSALLISTUMISTA SYNNIN TEKEMISEEN.

Hän sai toimintatavoistaan ja elämäntyylistään haukkumanimiä "syömäri ja juomari, syntisten ystävä" ja vaikka mitä.

Mutta hän uskalsi olla tällainen, koska hän tiesi turvallisuutensa perustuvan suhteeseensa häntä joka tilassa ja tilanteessa rakastavan Isänsä kanssa.
Ei jouhinkin suoritteisiin tai pelottaviin ehtoihin.

Niinpä hän voitti ihmisten luottamuksen puolelleen olemalla rento ja avoin.
Vaikka hän pelastajana tiesi kohtaamiensa ihmisten iankaikkisuusarvon,
ei hän pakkokäännyttänyt ainuttakaan.
Hän saattoi olla hyvin suorasukainen ladatessaan fariseuksille suorat sanat heidän kaksinaamaisuudesta.
Mutta silti hän ei ollut koskaan ennalta arvattavissa toimintatavoissaan.

Esimerkiksi Sakkeus odotti, että tämä kuuluisa nasaretilainen katusaarnaaja tiputtaa hänet puusta nuhdesaarnallaan.

Mutta Sakkeus tuli vapaaehtoisesti puusta alas, kun Jeesus sanoi haluavansa tulla istumaan vain kaverina hänen olkkariinsa iltateelle.
Tällä aidolla, ilman "ketunhäntä kainalossa" -asenteella oli se seuraus,
että Sakkaus suli Jeesuksen edessä, tunnusti syntinsä, palautti pöllimänsä rahat moninkertaisena takaisin huijaamilleen ihmisille alkaen elää Jeesuksen opetuslapsena.

Kun Jeesus samaistui Sakkeukseen eli laskeutui hänen tasolleen, kykeni sakkaus samaistumaan Jeesukseen ja alkoi vapaaehtoisesti seurata häntä.

Kysymys kuuluu:
-teemmekö ihmisistä käännynnäisiä vaiko Jeesuksen seuraajia?

Olen huomannut, ettei evankeliumin voima ole vähentynyt.
Mutta onko tavoistamme saavuttaa ihmisiä kadonnut voima?