PARANTUMISESTA

Viimeaikoina karismaattisuus on herättänyt paljon keksustelua. Yksi kipeimmistä kysymyksistä on: parantaako Jumala ja miksi kaikki eivät kuitenkaan parane? Mielestäni elämme aikaa, jota osoittain voisi kutsua "karismaattiseksikaaokseksi". Outoja asioista tapahtuu, tosin myös hienoja ja puhtaiata asioita. Julkaisen tällä kertaa uudelleen viime huhtikuussa kirjoittamanin kirjoituksen parantumisesta. Tämä kirjoitus on kirjoitettu ennen kuin sain heinäkuussa uuden munuaisen, mikä on johtanut minun täydelliseen parantumiseen.Se, että kaikki eivät parane, ei missään tapauksessa merkitse parantumista odottavan ja toivovan uskon puutetta tai sitä, että hän olisi muista syntisempi. Jos näin opetetaan, unohdetaan silloin evankeliumi kärsivästä Kristuksesta. Kyse on väärästä evankeliumista. Toivon ja rukoilen, että oheinen kirjoitus toisi toivoa ja lohdutusta niiden elämään, joiden yli on kävelty ja jotka odottavat Jumalan kosketusta elämäänsä.

Minun kohdallani parantuminen kaksi vuotta sitten tapahtuneesta pernavaltimon repeämisestä ja munuaisen menettämisestä on ollut pitkällinen prosessi.

Prosessi, joka jatkuu edelleen. Pitkästä aikaan olen kokenut hienoista vapauden tunnetta ja jopa muistoja siitä mitä on olla täysin terve. Ostin äskettäin uudet rullaluistimet ja takana on muutaman päivän luistelun jälkeen jo useampi kilometri. Vapauden tunne tulee siitä, kun tuuli humisee korvissa ja maisemat vaihtuu.
Elämä voittaa!

Luistellessani minua vastaan käveli muutama tuttu eräällä pitkällä asfalttiosuudella.
Toinen heistä oli liikuntarajoitteinen. Kuulumisten vaihdon jälkeen juttu kääntyi siihen miten ja milloin Jumala parantaa, vai parantaako lainkaan. No, olimme kaikki samaa mieltä siitä, että kyllä Jumala parantaa.

Kun tiedon sanat menevät huti?

Keskustelussa minulle tuli vaikutelma, että ystäväni uskoi Jumalan tahdon olevan aina parantaa ja aina vastata sellaisiin rukouksiin, jossa pyydetään terveyttä. Minä hiukan kyseenalaistin tätä näkökulmaa. Ensinnäkään me emme voi määrätä tai manipuloida Jumalaa parantamaan, saatikka vastaamaan jokaiseen rukousaiheeseen.
Tai oikeastaan sanoisin niin, että kyllä Jumala vastaa rukouksiimme, mutta ei aina niin kuin me odotamme ja hakuamme.

Isäni kuolemasta oli kulunut ehkä kaksi kuukautta, kun olin kuullut lääkäreiltäni vanhan siirrännäismunuaiseni toiminnan huonontuneen. Ajatus dialyysin mahdollisuudesta jossakin kohtaa tulevaisuutta luonnollisesti hämmensi ja pelotti. Oman rajallisuuden ja riittämättömyyden kohtaaminen pelotti.

Niinpä huomasin istuvani Kulttuuritalolla Nokia Mission parantumiskokouksessa.
Eräs Nokia Mission pastoreista (jääköön nimi mainitsematta) sai niin sanotun tiedon sanan ihmiselle, joka sairasti munuaistautia. Tiedon sanan mukaan Jumala parantaisi hänet. Tietysti sana kolahti minuun. Takerruin siihen kuin hukkuva ajopuuhun.
Tilaisuuden loppuosassa hakeuduin rukousjonoon, jossa kyseinen pastori rukoili puolestani. Hän julisti minulle ja palvelutyölleni Jumalan voimaa ja parantumista.
Ja oikeasti tunsin Jumalan koskettavan minua. Uskoin lujasti jopa siihen, että olen parantunut!

Tästä kului ehkä viikko tai kaksi, kun heräsin Meilahden sairaalan teho-osastolla juuri ja juuri ja kuoleman rajoilta pelastuneena. Ammuttiinko Nokia -illassa huti laukaus?
Olivatko tiedon sanat vain toive sanoja, päiväunia toivottomille?

Tässä kohtaa muutama sana niille, joilla on jo ennestään antipatiaa Nokia Mission toimintaa kohtaan: tiedän, että Nokia Missioin illoissa paranee ihmisiä.

Oma mielipiteeni on, että suomalainen kristillisyys tarvitsee heidän kaltaisen yhteisön voimakasta ja uskon henkistä julistusta. Eli älköön kukaan koettako käyttää tätä kirjoitusta omiin tarkoitusperiinsä. Sanoisin ehkä niin, että Nokia Missio on riippuvainen Jumalasta, kuten kaikki muutkin kristilliset seurakunnat ja yhteisöt. Riippuvuus Jumalasta merkitsee myös sitä, että olemme epätäydellisiä, teemme virhearviointeja ja erehdymme.
Mutta oma tapaukseni ei tee tyhjäksi sitä, etteikö Jumala parantaisi.

Oliko tiedon sana "huti kuti" vai sittenkin oikea? Ainakaan siinä rukoushetkessä en kokenut parantumista. Ehkä on vain niin, että meille ihmisille on nöyryyttävää tajuta, että emme läheskään aina saa kertaheitolla kaikkea sitä hyvää, mitä toivoisimme jopa sydämestämme lähimmäisillemme tai itsellemme.

Kuitenkin olen itse saanut vastaanottaa ja jopa joskus jakaa muutamille ihmisille tiedonsanoja, jotka ovat olleet "napakymppejä". Eli sanoman sisältö ja sen seuraukset ovat olleet aitoja. Niinpä uskon edelleen myös siihen, että Jumala voi ja tahtoo parantaa ja kohdata meitä monin eri tavoin.

Toisenlaisia rukousvastauksia

Vajaa kymmenen vuotta sitten eräs ystäväni sairastui kuolemanvakavasti.
Hänen puolestaan rukoiltiin, mutta hän tiesi kuolevansa. Kolme viikkoa ennen kuolemaansa hän itkien kyseli Jumalalta, 35- vuotiaana kolmen alaikäisen lapsen äitinä, että "tässäkö tämä elämä oli?" Hänen puolestaan oltiin rukoiltu eri tilaisuuksissa. Tuntui kipeältä kuunnella hänen kysymyksiään siitä, että hän kuvitteli Jumalan antaneen hänelle jonkin tehtävän, mutta nyt kaikki jäisi taakse, lopullisesti.

Kolmenviikon päästä tästä tapaamisesta osallistuin hänen hautajaisiinsa.

Suru ja ilo vuorottelivat hautajaisissa ja muistotilaisuudessa. Ilo kosketti niitä, joilla oli jälleennäkemisen toivo. Jälleennäkemisen toivo johtui siitä, että Jeesus oli ja on todellisuutta. Suru ja jopa toivottomuus kosketti niitä, joilla ei ollut iankaikkisuusvarmuutta, eikä jälleennäkemisen toivoa. Muitta juuri tässä tapahtui se ihme, mistä Jeesus puhuu nisunjyvävertauksessa: "Jos nisunjyvä kuolee, tuottaa se paljon hedelmää".

Poisnukkuneen ystäväni loppuun saakka kestänyt vakaumus ja luja suhde Jeesukseen oli enemmän kuin tuhat hyvää saarnaa. Hänen suvustaan useampi ihminen löysi pelastuksen hänen kuolemansa jälkeen.

Se mitä Kristus oli ystävässäni, tuli nyt esiin. Aivan niin kuin Raamattu sanoo:
"Ja taidolliset loistavat, niin kuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti" (Dan.12:3).

Jumalan suuri salaisuus on se, että hänen kirkkautensa voima ja valtasuurus on kätketty meidän vajavaiseen olemukseemme. Epätäydellisinä, itsessämme aivan liian riittämättöminä ja keskeneräisinä me voimme olla Jumalan työkaluja. Suorastaan hämmästyttävää on se, että Jumala antaa voimansa ilmetä vajavaisissa "astioissa".

Paavali kirjoittaa tästä voimasta:
"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä" (2.Kor.4:7).

Yhdysvaltalainen jo edesmennyt pastori John Wimber sanoi, että hän mieluimmin rukoilee sadan puolesta, joista yksi paranee, kuin että hän olisi kokonaan rukoilematta, eikä yksikään parane. Niinpä hänen palvelutyönsä tuloksena useat ihmiset kokivat fyysisiä ja psyykkisiä parantumisia. Ja uskon, että juuri siksi sairaita paranee edelleen, mikäli painopiste julistuksessa ei ole ihmiskeskeistä vaan Kristus keskeistä.
Paavali sanoo: "Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden" (2.Kor.4:5).

Joskus rukousvastaukset ovat välittömiä, toisiaan prosesseja ja joskus myös Jumalan salaisuuden kätkemiä vastauksia, joilla on myöhemmin esiin tulevat tarkoitusperät.
Aivan kuten ystäväni kohdalla, jonka kuolema itse asiassa pelasti useita ihmisiä.

Joissakin yhteyksissä parantumattomuudesta on syytetty uskon puutetta tai väitetty parantumattomuuden johtuvan synnistä. Jeesus torjui tällaisen teologian (Joh.9:1-3). Tosiasia on vain se, että sovitustakaan ei saavutettu ilman kipua ja kärsimystä. Vajavaisessa maailmassa ja olemuksessamme me olemme osallisia kärsimyksestä.
Mutta kärsimys ei ole kaiken päämäärä, eikä edes tarkoitus.
Edelleen uskon ja julistan: "ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut" (Jes.53:5b).

Valta käskeä

Kun tarkastelemme evankeliumeita, ei Jeesus ihmeemmin rukoillut sairaiden puolesta,
vaan käski sairauden voimia väistymään, rampoja nousemaan ylös ja sokeita silmiä ja kuuroja korvia avautumaan (ks. Matt.8:16-17).

Matteus sanoo: "Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti niin kuin se, jolla valta on,
eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa" (Matt.7:28-29, korostus tarkoituksellinen).

Samaa valtaa opettaa, heittää ulos riivaajia ja parantaa sairaita, Jeesus delegoi opetuslapsilleen: "Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja. Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita" (Luuk.9:1-2).

Sairaiden parantuminen oli ja on merkki siitä, että inhimillisen, sekä saatanallisen pimeyden ja toivottomuuden keskelle on murtautunut valtakunta, jossa lepää Jumalan määräämä auktoriteetti, vanhurskaus, eheys ja rauha. Jumalan valtakunta haastaa epätäydellisyyden ja pimeimmästä pimeimmän.
Kyse on Jumalan kuninkuudesta.

Me emme julista omaa voimaamme vaan Kristusta. Ja mitä vajavaisempia ja riittämättömimpiä me olemme, sitä selkeämmin me tajuamme, että tuo suunnattoman suuri voima on lähtöisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Ihmeestä tulee todella ihme.

Mielenkiintoista on lukea myös apostolien tekoja, joissa opetuslapset ja koko alkuseurakunta noudattivat Jeesuksen antamaa mallia, käskeä sairauden voima poistumaan. Kun Pietari ja Johannes paransivat pyhäkössä olevan ramman kerjäläismiehen, sanotaan Raamatussa näin:
"Niin Pietari sanoi: 'Kultaa ja hopeaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy .' Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat" (Apt.3:6-7).

Huomaa, että Pietari sanoi "mitä minulla on". Mitä hänellä oli?
Kun katsomme kontekstia, huomamme Pietarin juuri tulleen täytetyksi Pyhällä Hengellä ja tulella (Apt.2.luku). Toisin sanoen Pietarilla oli tilanteeseen tilannekohtainen varustus.
Tätä Pyhän Hengen varustavaa täyteyttä nimitetään myös voiteluksi (Luuk.4:14-21; 1.Joh.2:20,27). Uskonkin, että käskyvalta käskeä sairaita paranemaan Jeesuksen nimessä, nivoutuu ja sitoutuu voiteluun, joka annetaan tiettyä hetkeä ja tarkoitusta varten.
Ja edelleen uskon Uuden testamentin opetusten perustella, että tätä voitelua ei rajoiteta tai jaeta harvoille ja valituille, vaan "sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu" (Apt.2:39).

Pyhän Hengen vuodatuksen yhteydessä Pietari vetosi profeetta Joelin profetiaan, jonka mukaan Jumalan profeetallinen Henki vuodatetaan kaiken lihan ylle (Apt.2:16-19).
Kaikki kansan kerrokset tulisivat kosketetuksi.

Mutta jotta tämä aarre ei olisi ihmisen hallittavissa ja määräiltävissä, vaikuttaa sairaiden parantamisen armoitukset yksin Pyhä Henki, Jumalan tahdon, aikataulun ja suunnitelman mukaan: "Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama…Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo" (1.Kor.12:4,11).

Kun tiedostamme nämä faktat, tulisi meidän entistä enemmän pyrkiä lähemmäksi Herraa ja lähemmäksi sitä voitelua ja Hengen täyteyttä, joka tuo ilmi Jumalan valtakunnan;
sen että Herra on Jumala ja hallitsee! Se saavutetaan elämällä lähellä Jumalaa.
Seura tekee tässäkin kaltaisekseen.

Kestävä lupaus

Sain eräältä ystävältäni sähköpostissa mielenkiintoisen internetlinkin.
Linkin takaa löytyy video, jossa Nick Vujucic, 25-vuotias australialaismies todistaa Jumalan rakkaudesta elämässään. Nick syntyi ilman raajoja. Todistuksessaan hän sanoo, että vaikka Jumala ei vastaisikaan kaikkiin rukouksiimme, eikä muuttaisi olosuhteita, vastaa hän kuitenkin yhteen rukoukseen: hän on kanssamme joka hetki ja joka päivä.

Nick on kiertänyt 19 eri massa kertomassa sanomaa toivon Jumalasta, joka ei rajoitu meidän rajoittuneisuuteemme. Voisi kuvitella, että mies on katkera kohtalostaan, mutta kaukana siitä! Itse tulin hyvin vaikutetuksi tästä todistuksesta.
Oma elämäntilanne saa uusia sävyjä ja kontrasteja.

Ohessa linkki Nickin todistuksen äärelle: http://joshuaonesix.com/
Todistus on englanninkielinen. Toinen linkki on Nick Vujucic'n kotisivuille: http://www.lifewithoutlimbs.org/

Tämän todistuksen myötä toivon elämääsi rohkeutta ja intoa palvella Jeesusta juuri sellaisena kuin olet. Ilmentäköön Jumala voimaansa ja valtasuuruuttaan elämässäsi kaikin tavoin, niin kuin tahtoo. Pyritään entistä lähemmäs liekkiä. Jeesus on Herra ja hänen on kuninkuus ja kunnia! Amen.

Esa Sarvi, pastori