SUOMALAINEN MURHENÄYTELMÄ JA JUMALA

Olemme tänään varmaan kaikki järkyttyneitä Kauhajoen tragediasta.
Mutta mistä pahuus ja pimeys nousee? Nukkuiko Jumala?

Kun olin lukenut ja nähnyt uutiskuvat Kauhajoelta, ajoin Vantaan vapaaseurakunnan kirkolle tapaamaan seurakunnan pastoria ja ystävääni Kristian Vilkmania. Kristian oli avannut kirkon oven ulos saakka auki ja asettanut kirkon etuosaan pöydän, jolla paloi valkoinen kynttilä. Pöydällä, kynttilän vieressä oli surunvalittelu adressi, jonka on tarkoitus lähettää Kauhajoen kaupungille.
Herra Jeesus antakoon voimia ja lohdutusta niille ihmisille, joita tämä hirvittävä tapahtuma on erityisen läheltä satuttanut ja haavoittanut.

Kaksinaamaisuutta

Tyrmistyneenä keskustelimme juuri tapahtuneesta. Emme oikein vieläkään kyenneet täysin hahmottamaan tapahtunutta. Puheemme kääntyi mediaan ja sen vaikutuksiin. Ihmettelimme – niin kuin varmaan aika moni muukin (?) miksi samalta tv-kansavalta voidaan moralisoida ja kauhistella nuorison pahoinvointia ja jo seuraavalla ohjelmapaikalla lähettää väkivaltaa sisältäviä elokuvia tai muuta roskaa? Kun eilisen illan uutislähetykset loppuivat, jatkui roskaviihteen syytäminen ihmisten olohuoneisin muun muassa Big Brotherin ym. muodossa. Onneksi ainakin meidän telkkarin kaukosäätimessä on namikka, josta toosan voi sulkea.

Vein tänä aamuna nuorimman muksuni tarhaan. Ajaessani kotiin, surfailin tapani mukaan radiokanavilla. Radio Dei jäi muutamaksi minuutiksi päälle.
Siellä haastateltiin Kauhajoen tragedian johdosta jotakin evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyöntekijää. Korvaani särähti hänen syyttävä lauseensa: ”Jumala loisti poissaolollaan”.
Jumala ei nuku. Mutta me voimme nukkua. Psalmissa 121 puhutaan avusta, jonka vain Jumala voi meille tarjota.
"Minä nosta silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
Apu tulee minulle Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjeliasi ei torku.
Hän joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku" (Ps.121:1-4).

Kävin hiljattain helsinkiläisessä suuressa kirjakaupassa. Silmiin pistävää oli useilla pöydillä esillä olevat kirjat, joiden otsikot kirkuivat: ”Jumalharha; Ja ihminen loi jumalat; Jumala ei ole suuri” jne. Jotkut kirjakaupat tuntuvat oikein ylpeilevän sillä, että he saavat olla kaiken roskakirjallisuuden airuita.

Profeetallisuutta

Muistan kun pastori David Wilkerson vieraili Suomessa keväällä 2002.
Hän kertoi amerikkalaisen koulujärjestelmän moraalisesta konkurssista.
Onhan ollut jo pitkään tiedossa, että Yhdysvalloissa kouluissa on vartijat metallinpaljastimineen. Wilkerson, entinen jengipastori kertoi kuinka Yhdysvalloissa astui oppilaitoksissa voimaan Raamatut kieltävä laki.
Opettaja saa pitää pöydällään Koraania, pornolehteä tai mitä muuta tahansa.
Mutta Jumalan sanaa ei saa pitää, ettei se olisi loukkaukseksi toisin ajatteleville.

Yhdysvaltain koulusurmat ovat olleet sen jälkeen jokavuotisia.
Joku varmaan sanoo, ettei tästä saa vetää tällaisia johtopäätöksiä.
Mutta minäpä vedän.
David Wilkerson vieraili ensimmäisen kerran Suomessa 60-luvun lopussa.
Hän varoitti meikäläisiä pian Suomeenkin rantautuvasta huumeaallosta elleivät suomalaiset viranomaiset valpastu. Wilkersonin puheille naureskeltiin, että eihän nyt Suomeen suurenmaailman ongelmia voi tulla. Onhan lottovoitto syntyä Suomeen. Vuosi oli 1967. Ensimmäinen huumeaalto rantautui Suomeen kaksi vuotta myöhemmin,1969.
Kolmekymmentä viisi vuotta myöhemmin ensivierailustaan Wilkerson varoitti meitä suomalaisia väkivalta aallon puhkeamisesta kouluissamme, mikäli Jumalan sanan arvovalta ja hänen kunnioituksensa murtuu. Miten profeetallista jälleen kerran! Jumalan pyhyyden häpäisy murtaa tietynlaisen turvallisuuden henkilökohtaisella ja yhteiskunnallisella tasolla.

Kuka valitsee väärin?

Muistan kun Suomen lainsäädännöstä poistettiin 90-luvun alussa jumalanpilkka.
Sitä perusteltiin sillä, ettei Jumala tarvitse mitään suojaa. Ehkä on näin.
Mutta jumalanpilkan kieltäminen lailla olikin meitä ihmisiä suojaava, ei Jumalaa. Sanoohan Raamattu, että mitä me kylvämme, sitä me myös niitämme.
Eli sanatarkasti näin: ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseään pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal.6:7).

Ehkä meiltä papeilta juuri nyt odotetaan kauniita ja helliä sanoja. Mutta minun on vaikea heittäytyä hempeäksi, kun katson kokonaiskuvaa. Kun Jumalan pyhyys romutetaan lainsäädännöillä kristillisten kirkkojemme heikkouden takia, viedään meiltä myös perusturvallisuus. Minua ainakin loukkaa se, että Jumalaa saa vapaasti pilkata ilman seuraamuksia. Miksi loukkaa? Koska Jumala on minulle kaikki kaikessa. Jumala on minulle pyhä Jumala. Hän on pelastanut minut varmalta tuholta syntieni tähden. Hän on antanut minulle anteeksi niin mielettömän paljon. Hän on pelastanut minut kuoleman porteilta ja parantanut pitkällisestä sairaudesta. Minulle Jumala on Kaikkivaltias ja äärettömän hyvä ja uskollinen.

Mieleni tekisi kysyä niiltä papeilta, jotka juuri nyt ehkä syyttävät Jumalaa poissaolosta, että minkälaisen Jumalan he oikein tuntevat? Jumala ei ole poissaoleva. Me voimme olla sitä Jumalalle.

Miksi Jumalaa syytetään meidän pahuudestamme? Me valitsemme väärin, vastoin sitä hyvää suunnitelmaa, minkä Jumala on jokaiselle meistä varannut. Mutta jos oma osuutemme syntiin ja sen seurauksiin henkilökohtaisella tasolla on liian suuri loukkaus, näyttää syyttävä sormi nousevan Jumalaa vastaan.
Meille näyttä olevan kompastuskivi se, että me olemme jokainen Jumalan edessä tilivelvollisia elämästämme. Kuitenkin Raamattu sanoo, että ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room.3:23).

Psalmeissa sanotaan: ”Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.
Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.
Mutta kaikki he ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään” (Ps.53:2-4).

Ei vika Kauhajoenkaan tragediaan ole yhteiskunnassa, eikä suoranaisesti edes Suomen höllässä aselaissa. Vika on minun ja meidän kaikkien asenteissa suhteessa oikeaan ja väärään. Lait ja trendit ovat seurausta meidän arvoistamme.

Kun nuori turvautuu väkivaltaan, keskustelu tuntuu aina liikkuvan yhteiskunnan palvelujen huonotasoisuudessa, määrärahoissa ym. On totta varmasti, että palveluissa on parantamisen varaa.
Mutta kuka kysyisi meitä, kuinka meitä itseämme on kohdeltu?
Kuinka me olemme kohdelleet toisiamme, koska tapahtuu näin hirveitä asioita?

Jumala ei ole kylmä

Jonkun kuukauden päästä heittäydytään taas kovinkin henkeviksi, kun on joulu.
Jeesus kelpaa vuoden suurimman kulutusjuhlan keskellä tonttujen sekaan vaarattomana ja hiljaisena joulunlapsena. Kouluissa aletaan kohta taas keskustella, voidaanko Jeesuksen nimeä edes mainita, etteivät muiden uskontojen edustajat loukkaannu tai ateistit suutu. Voi meitä!

Mikä onkaan itse asiassa sanoman ydin, kun puhutaan Jeesuksesta?
Jumala tuli ihmiseksi; taivutti selkänsä minun ja meidän kaikkien pahuuden ruoskittavaksi. Hän levitti käsivartensa ristille meidän kaksinaamaisuutemme, meidän sokeutemme ja kyynisyytemme takia toisiamme ja erityisesti Jumalan sanaa kohtaan. Jeesus kärsi helvetillisen tuskan ja hylkäämisen meidän vuoksemme.

Miksi ihmeessä?

Jotta me voisimme Jeesuksen kautta saada toivon paremmasta, jotta me voisimme saada anteeksi, jotta voisimme vapautua ja parantua katkeruudestamme ja vihastamme. Ei Jumala ole koskaan ollut kylmä tai kyyninen kivullemme. Jesaja julistaa: ”mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” (Jes.53:5-6).
Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi meitä varten. Meistä itsestämme riippuu miten me valitsemme.

Sain joku aika sitten ystävältäni tekstiviestin. Hän kertoi paidasta, jonka teksti oli jäänyt mieleen: ”Ei yhteiskunnan vika, vaan minun”.

Ennen kuin lähdin eilen kirkolta kotiin, vietimme Kristianin kanssa pienen rukoushetken. Rukoilimme kauhajokelaisten puolesta. Kun tulimme aamenen paikalle, kysyin Kristianilta, että saisinko tunnustaa syntini. Sain tunnustaa. Kristian julisti minulle synnin päästön Jeesuksen nimessä ja veressä. Mieli kevyempänä ajoin kitiini.

”Ei yhteiskunnan vika, vaan minun”.

PS: Kuvassa auringonlasku eilen 23.9.2008