OIKEASEURAKUNTA

Hyvä ystäväni Jyri Niskanen, joka toimii suntiona Kannelmäen seurakunnassa, heitti hyvää palautetta edellisestä ehtoollista ja kastetta käsittelevästä kirjoituksestani. Niinpä soitin hänelle ja sain luvan lainata hänen palautettaan:

"Onko siellä taivaassa helluntalaisia?"
Eipä oo
"No entä vapaakirkollisia tai luterilaisia???"
Eipä niitäkään...
"Häh? Ketäs siel sit oikeen on??"
Tääl o vaan noita Kristukseen uskovia...

On tärkeää tuntea kristillinen ja seurakunnallinen identiteettinsä. Miksi uskon, niin kuin uskon ja mihin perustan uskoni?
Mistä uskonoppimme nousee jne. Siitä on kysymys myös edellisissä kirjoituksissani.

Sen ohella on tärkeää ymmärtää se, mistä me tunnistamme sen seurakunnan tai kirkkokunnan, joka on Jumalan sydämen mukainen.
Kaivoin tietokoneeni tiedostoja ja löysin erään viidenvuoden takaisen kirjoituksen "oikeaseurakunta". Olin joskus mukana seminaarissa, jossa eräs pappi sanoi: "Joskus meille on tärkeämpää olla vapaakirkollinen, helluntailainen, luterilainen tai joku muu, kuin Jeesukseen uskova". Usko Jeesuskeen pelastaa edelleen. Se joko yhdistää tai erottaa meidät Jumalasta ja toisistamme.


OIKEASEURAKUNTA? (7.7.2004)

Mikä on oikea seurakunta?
Vapaakirkollinen, helluntailainen, metodisti, luterilainen, ortodoksi…?

Ovellamme kävi jokunen viikko sitten kaksi nuorta miestä.
He kertoivat edustavansa Jeesuksen Kristuksen myöhempien aikojen kirkkoa. Toisin sanoen he olivat mormoneja.
”Tunnetko sinä kirkkoamme” he kysyivät.
Vastasin tietävin siitä jonkin verran. Sitten minä esitin kysymyksen puhemiehenä toimivalle kaverille:
”Kerrohan, mitä sinulle merkitsee Jeesus henkilökohtaisesti?”
Poika häkeltyi odottamattoman kysymykseni edessä ja vastasi:
”Hän on Jumalan Poika, joka kuoli kaikkien ihmisten puolesta”. Tähän saakka ihan ok, ajattelin. Seuraava kysymykseni oli paljastava:
”Onko Jeesus sinulle Jumala?”
”Ei ole” kielesi poika.

Osoitin hänelle ja hänen toverilleen heprealaiskirjettä:
”Mutta Pojastaan hän [Jumala] sanoo: - Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka” (Hepr.1:8, hakasulkeet lisätty täsmennyksen vuoksi).

Poika selitti, että Raamatussa on paljon vaikeatajuista.
Vastasin, että hylätessään tämän jakeen, hän hylkää samalla koko Raamatun.

Hän kysyi olenko tutustunut Mormonin kirjaan. Kerroin joskus selanneeni sitä kirjastossa ja lisäsin, etten hyväksy sitä, että he nostavat Raamatun rinnalle oman opuksensa. Poika kysyi, että olenko rukoillut heidän kirjaansa (outo ilmaisu). Vastaisin, että minä rukoilen Jeesusta Kristusta, koska vain hän on tosi Jumala!

Sitten käskin häntä etsimään Raamatusta Galatalaiskirjeen 1. luvun ja lukemaan jakeista 6 eteenpäin: ”Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistustamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu” (Gal.1:6-8).

Valheenpaljastimena toimi kysymykseni onko Jeesus mormonipojille Jumala.
Ei seurakunta ole oikeaseurakunta tai kirkko pelkästään sen perusteella, että se nimi sattuu olemaan seurakunta tai jonkinmoinen kirkko. Ratkaisevaa on se, mitä Jeesus heille merkitsee henkilökohtaisesti.

Onko Jumala läsnäoleva?

Suhtautuminen Jeesukseen avaa meille toisen näkökulman siihen, mistä voimme tunnistaa oikean seurakunnan. 2. Mooseksen kirjan luku 33 kertoo kuinka Jumala päätti hyljätä kansansa erämaahan sen jatkuvien rikkomusten takia. Viimeinen pisara oli kultaisen vasikan palvonta jumalana. Jälleen kyse näyttää olevan suhtautumisesta Jumalaan!

”Herra sanoi: ’Olisiko minun itse johdettava teitä ja annettava sinun olla toimettomana?’
Mooses sanoi: ’Älä vie meitä täältä pois, ellet itse kulje kanssamme. Juuri siitä, että sinä kuljet kanssamme, näkyy sinun armosi minua ja kansaasi kohtaan ja meidän erikoisasemamme kaikkien kansojen joukossa maanpäällä” (2.Moos.33:14-16).

Me saatamme tuijottaa yksinomaan teologisia ja opillisia seikkoja etsiessämme oikeaa seurakuntaa (mikä kieltämättä kuuluu asiaan).
Joskus joku pettyy pastorien tai tavallisten seurakuntalaisten epätäydellisyyteen ja vaihtaa seurakuntaa tai kirkkokuntaa sitoutumatta koskaan mihinkään. Paljon helpompi on rakentaa kotia sisältä päin, kuin olla koditon ja urputtaa ulkopuolella epäkohtiin takertumalla.

Vuosia sitten olin hiljan aloittanut teologiset opintoni, kun yksi opettajistani sai minut kiinni kotiseurakuntani moittimisesta. Hän sanoi minulle äärettömän viisaasti: ”Esa, älä koskaan sylje siihen lasiin, josta itse juot!”

Mikä siis on oikeaseurakunta? Mistä voimme tunnistaa sen?

Jos tarkkaan luit edellä kuvatun jaejakson, havaitsit kenties tarkoituksella korostamani sanat. Niissä piilee vastaus. Voit tunnistaa aidon ja oikean seurakunnan siitä, onko Jumalan läsnäolo; Jumalan mukana oleminen nähtävissä ja havaittavissa seurakunnan keskellä? Kunnioittaako seurakunta elämässään ja opetuksessaan Jumalaa ja hänen sanaansa?

Älä kuitenkaan sekoita Jumalan läsnäoloa saarnamiehen huutoon, ihmisten tärinään tai kaatumiseen tilaisuuksissa tai edes kielilläpuhumiseen. Nämä itsessään eivät riitä todisteeksi siitä, että Jumala olisi läsnä ja todellinen seurakunnassa (ks. Matt.7:15-23).
Näinä päivinä on liikkeellä paljon aidolta tuntuvaa hengellisyyttä, mutta ei kaikki hengellisessäkään elämässä ole kultaa mikä kiiltää. Katinkulta on arvotonta, vaikka se kuinka kiiltäisi kallion pinnassa.
Se lähtee siitä melkeinpä harjaamalla. Aitoa kultaa et saa irti kalliosta repimälläkään. Kalliolle perustettu seurakunta palvoo Jeesusta Kristusta Jumalanaan ja hänen Henkensä ja sanansa vaikutus näkyy pastorien ja tavallisten seurakuntalaisten elämässä.
Eli Jumala otetaan tosissaan.

Jeesus sanoi: ”Hedelmistään te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä” (Matt.7:16-17).
Eli pelkkä pintaraapaisu ei välttämättä osoita vielä mitään.
On suhteellisen helppo rukoilla julkisesti hienoja rukouksia, on suhteellisen helppoa siteerata Raamattua seurakunnan keskellä. Mutta mitä on siellä, minne ei kukaan muu näe kuin Jumala?

Jumala puhui minulle tammikuussa, että myös sen elämän yllä, joka ei näy ulospäin tulee lukea Herralle pyhitetty. Ei ole sama kuinka käytän ja täytän vapaa-aikani.
Kyse ei niinkään ole siitä, mitä me tahdomme tai mielestämme voimme tehdä.
Kysymys on ensisijaisesti siitä, kunnioittaako yksityiselämäni ja siellä olevat asiat Jumalaa! Herran sana ei ole edelleenkään muuttunut, kun hän sanoo:
”Minä, Herra, tutkin sydämet, teidän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät” (Jer.17:10).

Tässä on haastetta meille jokaiselle, jotka tunnustamme kristityn nimeä!
-----

PS: Kiitos palautteista. Niitä saa lähettää jatkossakin.