HAVAINTOJA

Olen tehnyt havaintoja…

TOLPPAAN NIDOTTU JULISTE, jossa luki ”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen”. Huomasin sen eilen, ajaessani kotiin saarnamatkaltani.
Aloin miettimään sen sanomaa, lyhyen hetken. ”Jumalan hyvyys”?
”Vetää parannukseen”?

AUTORADIOSTA KUUNTELIN YLE:N KELLO SEITSEMÄNTOISTA UUTISIA.
Toimittaja sanoi, että ”ulosottokierteessä on tuhatviisisataa lasta, joista useimmat ovat vaippaikäisiä”.
Haukoin henkeäni! Viedäänkö vauvoilta kehto alta ja tuttipullo suusta?!
Toimittaja jatkoi: ”Holhousviranomaiset ovat huolissaan lapsiin kohdistuvien ulosottojen yleisyydestä. Tälläkin hetkellä 1 500 lasta on ulosotossa.
Nuorimmat velalliset ovat vaippaiässä. Jos lapsen raha-asiat ovat täysin sekaisin, lapselle voidaan määrätä edunvalvoja perheen ulkopuolelta…”
Taustalla on lasten vanhempien huolimattomuutta, mutta myös leväperäisyyttä, jossa omaisuutta on kirjattu jopa vastasyntyneiden nimiin veronkiertotarkoituksessa. JÄRKYTTÄVÄÄ! Miten hukassa me olemmekaan?!

HUKASSA OLEVIA, TOIVONSA MENETTÄNEITÄ.
Heitä on havaintojeni mukaan kaikkialla, missä teen havaintoja: seurakunnissa, uutisissa, kadunkulmissa, sairaaloissa…ja välillä huomaan itsenikin harhailevan keskeltä tietä, sokaistuen pientareella lojuvaan rojuun…

SAIN TEKSTIVIESTINÄ RUKOUSPYYNNÖN.
Nuori äiti teki jossain päin Suomea kuolemaa.
Menin metsään ja koitin rukoilla Jumalaa apuun...
Sillä minunkin puolestani on rukoiltu ympäri maailmaa.
Täysin minulle tuntemattomat ovat rukoilleet, kun tein kuolemaa,
liki kolme vuotta sitten.
Olisin voinut olla kymmenilletuhansille täysin yhdetekevä.
Mutta he rukoilivat, koska Jumalan rakkaus vaati ja veti heitä polvilleen - yhden,
tuntemattoman takia.
Ja nyt kirjoitan tätä.
Yhden ja kaikkien tähden.

JEESUS SANOI, ellei Isä anna ylhäältä; ellei Isä anna anteeksi – me hukumme!
Maailma hukkuu ja me sen kanssa.
Niinkö?
Ellei Isä anna.
Mitä anna?
Armoaan ja rakkauttaan nähdä, omaa itseämme pidemmälle.

JUMALA RAKASTAA EDELLEEN NIIN MIELTTÖMÄN PALJON TÄTÄ MAAILMAA. Hänen hyvyytensä ei sallisi yhdenkään hukkuvan, joutuvan ikuiseen eroon Jumalasta, hänen kouriin tuntuvasta hyvyydestään.

OLEN OLLUT PIMEYDESSÄ.
Sairauteni aikana koin ja tunsin, mitä pimeys on. Mitä on niin paksu pimeys, että se jähmettyi ympärilleni. Suurin kipu ja pimeys ei tullut vain fyysisestä kärsimyksestä.
Arvottomuus, yksinäisyys, eristyksiin joutuminen, unelmien ja näkyjen kuoleminen, se oli minun kuolemani.
Mutta niissä hetkissä kantoi Yksi, joka oli, on ja tuleva on. Hän piirsi sisimpääni kuvia ja näkyjä Toivosta ja Lohduttajasta, joka tuli minun vierelleni ja haluaa tulla monien vierelle. Elää heidän kanssaan heidän tuskaansa, heidän kipuaan, heidän toivottomuuttaan, heidän yksinäisyyttään.

HUUSIN MILJOONSATI "MIKSI, KUINKA KAUAN?”
Hän oli hiljaa, salli hiljaisuuden tulla. Huusin moottoritiellä, ajaessani yksin sairaalasta kotiin, hiljaisuudesta toiseen hiljaisuuteen. Huusin vain, ilman sanoja.
Hän oli hiljaa, mutta salli sen.
Hän antoi huutooni täyden luvan. Sitten sain kortin yhdeltä ystävältä, jolla on ilmeinen rohkaisun ja lohdutuksen armolahja. Kortti on yhä Raamattuni välissä.
Ystäväni kirjoitti korttiin: ”Hei Esa! Rohkaisuksi sinulle Sef.3:7”.
Hän on ääneti, sillä hän rakastaa – minua – rakastaa sinua – rakastaa meitä kaikkia – tahtoen syleillä meitä, meissä olevaa kipua ja yksinäisyyttä.

HUOMAATKO? Teetkö havaintoja?
Sinä ja minä olemme viides evankeliumi. Jeesus menee meidän kauttamme toistemme luokse, lohdutuksen, rohkaisun ja halauksen kanssa. Aina ei tarvita monisanaisuutta.
Ei aina tarvitse osata olla jotenkin ihmeellinen. Sillä sanoohan sana, että me olemme Jumalan ihmeitä ja merkkejä tälle maailmalle.

TÄNÄÄN SISÄLLÄNI ON KIITOS JA MURTUNEISUUS.
Kiitos Jumalaa kohtaan hänen armostaan minua kohtaan.
Sillä saan olla taas terve!
Saan julistaa hänen ihmeitään!
Murtuneisuus, Jumalan kiitos, ravistelee minua kohdatessani hädän niissä ihmisissä, joita matkoillani kohtaan.
Mutta Jumala sallii murtuneisuuden myös siksi, että pysyisin hänestä koko ajan riippuvaisena. Jotta kuolisin omille ambitiolleni, jotka ruokkivat vain itsekeskeisyyttäni ja ylpeyttäni. Sillä ei sairaus tai joku kärsimys minua pyhittänyt tippaakaan!
Minut pyhittää Kristus.
Vain yksin Kristus ja hänen koettu ja sisäistetty armonsa.
Enhän ole edelleenkään täydelliseksi tullut.
Enhän ole edelleenkään synnittömäksi tullut.

KATSE HÄNESSÄ.
Silloin jaksan.
Silloin myös Sinä selviydyt.
Silloin näet oman itsesi ylitse.
Silloin voit nähdä kansanjoukot, sukupolvet, mutta ennen kaikkea yksilöt ristin takana.
Jumala haluaa asettaa heidät ja meidät ristin taakse, sillä siksi hän kärsimällä kärsi ja kuolemalla kuoli. Risti tuli väliin, jonka taakse meidät kootaan turvaan ja suojaan.
Ilman tätä kuolemaa ei olisi Karitsan palvontaa ja ylistystä.
Vai palvommeko vain palvonnan takia?
Vain, koska niin on tapana?

Heprealaiskirjeen kirjoittaja julistaa luvun yksitoista ja kaksitoista taitteessa:
39. Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;
40. sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.
1. Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.

Ainoastaan, yksinomaan tämän tähden Karista on arvollinen saamaan ylistyksen ja palvonnan. Ainostaan, yksinomaan tämän tähden me saamme yhtyä enkeleiden kanssa tähän palvontaan.

ÄLKÄÄMME IKINÄ UNOHTAKO MIKSI!
Jatkakaamme havaintojen tekemistä Jumalasta, Jumalan rakkaudesta, ihmisistä ja omista vaikuttimistamme.

HILLSONG - Worthy Is The Lamb