SANAN ARVOVALTA JA LILLERI LALLERI

Kuuntelin eilen Antero ”Mooses” Laukkasen puhetta ”onko Jumalan sana sinulle pyhä?” Puheensa alussa Mooses kertoi keskustelleensa vuonna 1982 joidenkin pastoreiden kanssa.
Keskustelussa hän sanoi, että tulee aika jolloin ihmiset eivät enää tuo jumalanpalveluksiin Raamattuja ja muistiinpanovälineitään.
Heidän sanantuntemuksensa häviää. Ja kun tämä tapahtuu, kadottaa seurakunta silloin voimansa ja todellisen vaikutuksensa.
Me elämme nyt tätä aikaa.

Joitakin vuosia sitten kiinnitin itse hyvin huolestuneena huomioni tähän seikkaan, etteivät ihmiset enää kanna Raamattutunneilla mukanaan Raamattua. Raamattutunneilla ei Raamattua!!!
En ymmärrä?
Mukana on kännykkä, joillakin komeasti läppäri ja tietysti hengellinen laulukirja.
Mutta Raamattu on vain muutaman mukana! Puhun nyt erityisesti vapaidensuuntien muuttuneesta seurakuntakulttuurista.
No, tietysti muutamilta löytyy Raamattu kännykästä, mutta todennäköisesti vain murto-osalta…

Keskivertouskovan kirjahyllyssä on todennäköisesti ainakin puolenkymmentä erilaista raamatunkäännöstä. Mutta mitä ihmettä ne tekevät kirjahyllyssä?
Olen kuullut erilaisia perusteluja sille, miksi Raamattua ei oteta mukaan seurakunnan opetustilaisuuksiin.
”No, sitä on niin hankala kuljettaa…se painaa niin paljon”.
Ehkä kuntosalilla käynti auttaisi, jos Raamatun kantaminen vammauttaa käsivoimat?
Vai olisikohan niin, että me häpeämme kantaa julkisella paikalla, kirkkojen ulkopuolella Raamattua? Entäpä mukavuudenhalu?

Kaksiteräinen miekka

Heprealaiskirjeessä sanotaan:
”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija” (Hepr.4:12).

Jumalan sana on voimallinen. Kirjoittaja vertaa sitä aikansa yhteen vaarallisimpaan lähitaisteluaseeseen, kaksiteräiseen roomalaisen sotilaan miekkaan.
Ollessani runsaat kaksi vuotta sitten vaimoni kanssa Belgiassa, ostin eräästä pikku liikkeestä pikkutarkan jäljennöksen Roomalaisesta miekasta.
Nyt se on olohuoneen seinällä, paksuhkoon ketjuun ripustettuna, nahalla päällystetyssä kotelossaan. Kun miekan vetää tupesta, huomaan heti, että sen käsittely vaatii voimaa,
koska se painaa jonkin verran. Koristemiekkani on tylsä turvallisuus syistä.
Mutta jos sen molemminpuoliset teräosat terottaisi, olisi se hengenvaarallinen ase.
Se haavoittaisi edestä terävällä pistinkärjellään ja molemmista sivuistaan teroitettuina halkaisi sen tielle osuvat vastustajat.
”…kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet,
ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija” , kirjoittaa heprealaiskirjeen kirjoittaja. Sana paljastaa ja osoittaa asemamme Jumalan edessä.

Kuten roomalaisten viholliset pelkäsivät kaksiteräisen miekan voimaa, samoin saatana vapisee Jumalan sana auktoriteetin edessä! Henkilökohtaisella tasolla silloin, kun pyrimme elämään sanan mukaan.

Lunastettu arvovalta

Kristus itse on Jumalan sana (Joh.1:1,14). Ilmestyskirja kuvaa, kuinka hänen suustaan lähtee ulos kaksiteräinen miekka (Ilm.1:16). Ajattele nyt, mitä kielikuvia ja konkretiaa!

Muistan joskus reilut muutama vuosikymmen sitten nähneeni Neuvostoliiton kommunismin vallan alla elävien uskovien käsin jäljentämiä evankeliumin kappaleita. Käsiala oli hyvin kaunista. Vainojen alla jokainen vihko, joka oli suurella vaivalla, kiinnijäämisen, vankeuden ja jopa kuolemantuomion uhalla käsin jäljennetty, kiersi uskovilta toiselle. Ja tämä siksi, koska Raamattu oli kiellettyä kirjallisuutta. Sana oli hyvin harvinaista ja vain ani harvalla oli koko Raamattu. Mutta Jumalan sanaa arvostettiin, rakastettiin ja syvästi kunnioitettiin, jopa hengen menettämisenkin uhalla. Miksi? Koska se oli elämän sanaa, jolla oli valta antaa syntejä anteeksi ja muuttaa koko elämä ja ikuisuus.

Muistan myös yli parin vuosikymmenen takaa istuneeni jossakin vanhan työpaikkani taukohuoneessa, jossa muutama työkaveri poltteli tupakkaa.
Yksi heitä sanoi, että Raamatun sivuista saa hyvää tupakkapaperia.
Kauhistuin kahdeksantoistavuotiaana pojankloppina hänen sanojaan!

Kun mietin näiden tapausten ohella joidenkin uskovien nenää kaivavaa asennetta Raamattua kohtaan, en yhtään ihmettele, että voimamme on kadonnut! Unohdammeko mitä ristillä tapahtui?
Jumalan sana tuli lihaksi ja kuoli minun ja sinun syntien takia.

Mitä Jumalan sana merkitsee sinulle?
Vain sinä voit vastata siihen.

Kristus hankki omalla kuolemallaan meille täyden lunastuksen synnistä ja tuomiosta.
Ja nyt tämä arvovalta on annettu meille Jumalan sanan muodossa.
Niinpä, mikäli uskosi ja hengellinen arvovaltasi on hukassa, mieti omaa suhdettasi Jumalan sanaan! Se ei ole vain paperia ja mustetta, vaan ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta!
Osa häntä itseään! Raamatussa on ilmoitus Jumalasta ja hänen rakkaudestaan meitä kohtaan!
Raamatussa ja sen syvällisessä tuntemisessa on arvovaltasi kristittynä.
Ei virsikirjassa, ei hengellisessä laulukirjassa, eikä edes Katekismuksessakaan.
Vain ja yksin Jumalan sanassa! Aivan kuten Luther asian ilmaisia uskonpuhdistuksen aikoina: Sola scriptura, yksin kirjoituksista.

Uskon että länsimainen maailmamme on keikahtamassa monella tavalla nurin. Koska moniarvoisuus ja universalisimi, kaiken tasa-arvoistaminen myös hengellisessä kentässä saa yhä enemmän ja enemmän tilaa, joutuu uskomme haastetuksi. En usko, että tulevina aikoina saisimme nauttia jatkuvasti etuoikeudestamme julistaa Jumalan sanaa vapaasti.
Onhan Raamatun julistus vanhurskaudesta ja pyhyydestä myrkkyä individualismille,
uskontojen tasapäistämiselle ja ”vapaudelle” elää niin kuin kukin haluaa.
Ilman Jumalan sanan sisäistämistä ja sisäistä tuntemista meillä ei yksinkertaisesti ole voimaa vastustaa kiusauksia nyt ja tulevina aikoina.

Jos me menetämme ja hylkäämme Jumalan sanan arvovallan omasta elämästämme, menettämme synnintuntomme. Psalmissa 119 kirjoittaja kysyy:
"Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana?
Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.
Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.
Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.
Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi" (Ps.119:9-12).

Ilman Jumalan sanaa elävä kristitty on kuin lorun surkea ”Lilleri Lalleri”.
Oletko kuullut kyseisen runon?

Lilleri Lalleri laudalla makasi,
Lilleri Lalleri laudalta putosi.
Eikä kukaan koko maailmassa
Lilleri lalleria voi parantaa.

Mikä oli Lilleri Lalleri?
Kananmuna.

Voi, jos uskomme onkin omelettia!

Mikäpä siis voisi auttaa Lilleri Lalleria?
Sama mikä auttaa arvovaltansa menettänyttä heikkoa kristittyä?

Lilleri Lallerista on kristillinenkin versio.

Lilleri Lalleri laudalla makasi,
Lilleri Lalleri laudalta putosi.
Lilleri Lalleri huusi aamen,
Jumala minut korjaa uudeksi taasen.

Siinäpä se!

PS: Löydät alussa mainitsemani Mooseksen saarnan oheisesta linkistä:
http://www.majakkaseurakunta.fi/