TOTUUS

Viime syksynä huudeltiin mediassa kovaa pankkilaitosten pelastamisen puolesta. Taantuma tulee, lama uhkaa, oletko valmis? Eräs poliitikko sanoi, että pankkilaitosten sijasta pitäisi ihmiset pelastaa.
Nyt huudetaan kuorossa elvytyksestä. Mitä ja ketä tässä elvytetään?
Kaiken keskellä on jotain, joka ei pala tulessakaan: totuus.
Niin - mitä totuudesta?

Taantuma lisää työttömyyttä ja epävarmuutta. Valhe lisää pelkoa ja ahdistusta.
Ihmisten yli käveleminen, keinottelu toisten kustannuksella aiheuttaa turvattomuutta.
Kaikki valhe paljastuu kerran, niin meille julistetaan Raamatussa.

Keinona voiton saaminenKO…?

Miksi me Jeesukseen uskovina – jos olemme Jeesukseen uskovia, seuraamme Jeesusta?
Simon Pietarikin pohti samaa kysymystä, mutta varsin itsekkäistä lähtökohdista käsin
(mikä ei ole aina ollut itsestänikään kaukana):
"Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?" (Matt.19:27)

Niin, mitä hyödyttää seurata Jeesusta?
Joku sanoi joskus, että jos haluat rikkautta ja vaikutusvaltaa, keksi uskonto.
Uskonnon kohdalla voit ehkä miettiä hyötynäkökulmaa, mutta et hänen kohdallaan, joka on Jumala.

Jumala osoitti Golgatalla, ettei hän ole meille missään kohden velassa.
Niinpä, jos maksamme Jumalalle kymmenyksiä, emme tee sitä hyötynäkökulmasta.
Jos palvelemme Jumalaa armoituksillamme ja taidoillamme, emme tee sitä hyöty näkökulmasta. Emme me mene kastelle myöskään pisteiden toivossa.
Vaan: Jumalan seuraamisessa kysymys on kuuliaisuudesta.

Jeesuksen seuraamisessa kuuliaisuus ei ole perioodikristillisyyttä.
Jeesuksen seuraaminen ei ole kausiluontoinen harrastus.
Jeesus ei ole käyttöarvo: kalansaaliita, leipää tuhansille ja viiniä iloisille.
Hän on itse pyhyys, joka kutsuu pyhitykseen.
Elämään niin kuin hän elää.
”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän Isänne täydellinen on” (Matt.5:48).

Olen kirjoittanut aiemmin blogissani myös niistä julistajista, jotka syövät leskien ja orpojen talot tyhjiksi katteettomilla lupauksillaan. Pahimpia susia ovat ne, jotka lupaavat rahaa vastaan parantumista ja kuitenkin täysin piittaamattomina jättävät jälkeensä savuavia rauniokasoja; rikottuja ihmisiä tuhoten heidän vilpittömän uskonsakin.
Olen varma, että heidät otetaan kiinni! Tämä on pahin taantuma, joka voi ketään koskaan kohdata.
He pitävät jumalisuutta itselleen keinona voiton saamiseksi.
He rakentavat omia hiekkalinnojaan Jumalan valtakunnan sijasta.
Heistä Paavali kirjoittaa:
”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään…jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen” (1.Tim.6:3-5).

Totuus ja vielä kerran TOTUUS!

Kierrän paljon puhumassa eri seurakunnissa ja tapaan paljon erilaisia ihmisiä.
Olen huomannut, että ihmisillä on suunnaton hätä: jano totuudesta.
Seurakunnissa on paljon tuskaa ja pahoinvointia, mikä näkyy rukousta pyytävien ihmisten määrässä ja asioissa, joiden puolesta he pyytävät rukousta.
Liian moni, voi miten moni on pettynyt valheisiin ja valheelliseen elämään!
Olen kuunnellut niin monia tarinoita ja itkuja...

Kun kuningas Daavid rukoili Jumalalta anteeksiantoa omille synneilleen (jotka olivat viedä häneltä kuninkuuden ja valtakunnan), sanoi hän yhden äärettömän tärkeän faktan:
”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka”(Psalmi 51:8).

Hepreankielen sana totuus emeth, tarkoittaa jämäkkyyttä, taipumattomuutta, uskollisuutta, totuutta, varmuutta, luotettavuutta, pysyvyyttä jne.

Totuuden vastakohta on epäluotettavuus, ailahtelevaisuus, uskottomuus, valhe, epävarmuus jne.

Salatuimpaan saakka hepreaksi tuwhcah on totuutta sisimmissä osissamme eli siellä minkä vain Jumala meissä näkee. Totuutta salatuimpaan sakka kuuluttaa Pyhä Henki tänä keinottelun ja juonittelun aikana. Sillä kaksinaamaisuus ja epärehellisyys on tunkeutunut myös Jumalan seurakuntaan.
Pastorit ja tavalliset ihmiset eivät kaikilta osin ole rehellisiä.
Toivottomuus tulee epärehellisyydestä, mutta myös vastuuta ottavan
paimenuuden laiminlyömisestä. Ja se minua kauhistuttaa!

Ihmiset etsivät vastuunottajaa, paimenuutta. Paimenuutta joka ei hylkää vaan puolustaa hampaisiin saakka murjottuja, ruokkii nälkäisiä, juottaa janoisia ja sitoo lohduttaen haavoitettuja.
”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on” (Hes.34:16).

Olen saarnannut mitä uskon: Jumalan PYHÄ Henki haluaa tuoda totuusherätyksen seurakuntiin.
Totuuden, koska Kristus on totuus ja Pyhä Henki on totuuden Henki.

Kun valhe paljastuu, paljastuu myös sudet seurakunnissa ja ennen kaikkea saarnatuolien takaa. Se on pahempaa kuin mikään taantuma tai lama.
Uskon että koettelemusten tarkoitus on seuloa meitä, jotka uskomme Kristuksen herruuteen: seisommeko sen takana, mitä uskomme ja saarnaamme?
Sillä totuus ei pala tulessakaan.

Paavali kirjoittaa: ”Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on” (1.Kor.3:12).

Jumala sallii sen, jotta hänen pyhyytensä ja armonsa jäisi jäljelle
ylpeytemme ja omaan napaamme katsomisen jälkeen.

Totuus tulee, olemmeko valmiita?