SIIRETTY RANGAISTUS

Jääkiekossa on termi nimeltä siirretty rangaistus.
Siirrettyä rangaistusta käytetään tilanteessa, jossa joku kenttäpelaaja on käyttänyt vastapuolen pelaajaa kohtaan vaikkapa korkeaa mailaa. Tuomari nostaa kätenä pystyyn,
mutta ei vihellä peliä poikki koska kiekko on vastapuolen pelaajalla.
Vastapuoli saa ottaa oman maalivahtinsa pois kentältä ja korvata hänet kuudennella kenttäpelaajalla. Normaalisti kenttäpelaajia saa olla kutakin joukkuetta kohti kentällä yhtä aikaa vain viisi.
Vasta kun rangaistuksen saavan joukkueen pelaaja koskee kiekkoon, tuomari viheltää pelin poikki ja rangaistus astuu voimaan.
Tai rangaistus tulee vastapuolen ylivoimamaalin kautta.
Uskon, että hengellisesti maailmamme elää juuri nyt siirretyn rangaistuksen alaisena.
On vain ajan kysymys, milloin tuomio tulee, mutta se tulee varmasti. Raamatun mukaan Jumala tulee viheltämään jumalattoman pelin poikki.

Yhdysvaltalainen pastori David Wilkerson
lähetti postituslistallaan oleville pastoreille ja kristityille maailmanlaajuisesti maaliskuun alussa kiireellisenä kokemansa sanoman. Sanoman ydin oli maailmaa kohtaava katastrofi,
jossa Jumala tuomitsisi maailman sen hillittömän syntielämän vuoksi.
Hän profetoi suurista tulipaloista, joita riehuisi useissa Yhdysvaltojen ja maailman kaupungeissa…
Ohessa linkki, josta löydät sanoman: David Wilkersonin kiireellinen sanoma.

Voimme varmasti keskustella antaisiko Jumala tuollaisia profetioita tuomioista meidän aikanamme? Kaikki pitää koetella Raamatun perusteella.

Profeetta Jeremiaa ja monia hänenlaisiaan miehiä pidettiin omana aikanaan omituisina höpöttäjinä. Varsinkin, kun Jeremia puhua pulputti tulevista tuomioista, tulipaloista,
jotka kohtaavat Juudaa ja Jerusalemia. Kansa vaati kauniita ja lempeitä profetioita,
jotka olivat korville kauniita kuulla. Samaan aikaan se eli syvällä synnissä ja kutsui itseään Jumalan kansaksi. Heitäkö olisi kaiken pahuuden keskellä pitänyt vain silittää päähän ja laulaa ”aa-aa tuuti lullaa”?

Juhlat haudan reunalla

Uutislööpit ovat pursuneet brittiläisen BB-tähden
Jade Goodyn kuolemasta kertovia uutisia.
Uutisten mukaan hän jopa rahasti omalla kuolemallaan tai pyrki rahoittamaan lastensa tulevaisuuden. Niin tai näin, niin minua kohautti lukemani otsikko internetistä viikko sitten, jonka mukaan hän järjesti vielä haudan partaalla ”kunnon bileet itselleen ja ystävilleen”. Tietysti asia voidaan nähdä niinkin, että täältä ikuisuuteen haluttiin lähteä hymy huulilla. Mutta jatkuiko ja jatkuvatko juhlat haudan takanakin?
Mihin tässä elämässä investoidaan ja minkälainen on kunkin meidän elämämme loppukirjoitus?

Olen lukenut edesmenneen brittipastori Leonard Ravenhillin kirjaa Sodomalla ei ollut Raamattua (KKJMK , Pietarsaari 2005).
Ravenhill kuoli vuonna 1994. Hänen hautakivessään on mielenkiintoiset sanat: Are the things you are living for worth Christ dying for?
Eli suomennettuna: Ovatko asiat joiden puolesta elät, Kristuksen kuoleman arvoisia?

Mitä sitten?

Onko asioilla seurauksensa?
Onko millään sittenkään mitään väliä?
Pitäisikö Jumalan katsella suu hymyssä minun tai jonkun toisen, koko maailman syntejä?

Kun olen oikein rehellinen, niin tiedän, etten pääse kuin koira veräjästä.
Minäkin lankean ja joka päivä johonkin syntiin.
Vuoden aikana niistä kertyy varmaan 1300 – 1400 lankeemusta?
En välttämättä vedä päätäni täyteen, enkä potki ketään kadulla.
Mutta olen ehkä kateellinen, ahne, ylpeä, itseriittoinen, juoruileva ja monella muullakin tapaa tottelematon.
Paavalin tavoin sanon, ”kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko?
Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?” (2.Kor.11:29)
Kukaan meistä ei pääse kuin koira veräjästä.

Leonard Ravenhill kirjoittaa synnin vakavuudesta edellä mainitsemassani kirjassaan:
"Mitä velvoitteita Jumalalla on meidän kaltaisiamme ihmisiä kohtaan, meidän joiden syntien kokonaismäärä kansakuntana yhdessä päivässä on suurempi kuin Sodoman ja sen sisarkaupungin Gomoran synti yhdessä?"
Sitten hän luettelee muutamia faktoja:
"Sodomalla ei ollut seurakuntia.
Meillä on tuhansia tuhansia seurakuntia (hän puhuu Yhdysvalloista, mutta nämä pätevät kaikkiin länsimaihin).
Sodomalla ei ollut Raamattua.
Meillä on miljoonia Raamattuja.
Sodomalla ei ollut saarnaajia.
Meillä on kymmeniä tuhansia saarnaajia.
Sodomalla ei ollut raamattukouluja.
Meillä on vähintään kaksisataaviisikymmentä raamattukoulua.
Sodomalla ei ollut rukouskokouksia.
Meillä on tuhansia rukouskokouksia...
...Sodomalla ei ollut Jumalan tuomioiden historiaa, joka olisi varoittanut sitä vaarasta.
Meillä on sellaista historiaa valtavan paljon…"
"Mitä velvollisuuksia Jumalalla on kansaa kohtaan, joka leimaa rahoihinsa tekstin 'Jumalaan me luotamme' ja sitten estää lapsia laulamasta joululauluja valtion kouluissa ja sallii puolen tusinan ihmisen saavan aikaiseksi kunniallisen
lain, joka lakkauttaa noissa kouluissa olevien miljoonien lasten rukoukset? ---
---Mitä velvollisuuksia Jumalalla on kansaa kohtaan, joka käyttää vuosittain enemmän rahaa koiranruokaan kuin evankeliumin levittämiseen?"

Meillä eikä maailmalla ole loputtomasti aikaa (katso Ilm.10:6)!
Eli se aika, mikä meille on annettu, on annettu sitä varten, että etsisimme Jumalaa ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.
Siksi Jumala myös viivyttää tuomioitaan. Hän ei halua kenenkään hukkuvan.

Armo riittää

Meitä ja maailmaa on varoitettu menneiden päivien profeettojen suulla.
Niin myös tämän päivän profeettojen suulla.
Mihin voimme turvata tai nojata?
Ajaudummeko pitkiin ja loputtomiin katumusharjoituksiin?
Parannuksenteko on varmasti tarpeen.
Mutta miten?
Teemmekö pitkiä syntilistoja?
Odotammeko kauhusta vapisten tuomioiden tulemista?
Ne tulevat odottamattakin. Ihan varmasti tulevat.
Ja samalla Jumala tuntee ja tietää mitä tekoa me olemme.

Simon Pietarikin tiesi sen Galilean järven rannalla, kuvitellessaan seisovansa viimeisellä, toivottomuuden ja tuomion rannalla.
Silloin, kun hän kohtasi Herran syvän lankeemuksensa ja epäonnistumisensa jälkeen.
Kenties Pietari odotti lopullista kuoliniskua, Herralta?
Olihan hän kieltänyt Jeesuksen kolmesti.
Ja rannalla hän kieriskeli syyllisyydessään ja itse inhossaan.
Mitä syytä Jeesuksella olisi rakastaa ja armahtaa häntä?
Minua tai sinua?
Ei kai mitään…vai onko?

Ja kuitenkin Jeesus valitsi ristin, myös Pietarin puolesta.
Myös Pietarin syntien takia.
Pietari sanoi Jeesukselle: ”Herra, sinä tiedät kaikki”.
Ja niin Jeesus tiesikin ja rakasti.
Rakasti ja vain rakasti.
”Pietari, tule ja seuraa minua”.
”Anna minun vyöttää sinut armollani”.

Omassa hartaudenharjoituksessani luin itselleni äsken yhden jaejakson Uudesta testamentista. Se kuuluu näin:
”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:7-9).

Armo on yksinkertainen.
Siihen turvautuva ei pety.
Isä ei kiellä armoa yhdeltäkään, joka siihen turvautuu koko sydämisesti!
Ja kiitos Jumalalle, että on armo.
Siihen sinä ja minä saamme onneksemme nojautua ja turvautua.
Nojautua, niin kuin Johannes Jeesuksen syliä vasten viimeisellä aterialla.
Ja tietää nojautuessamme, ettei Jeesus torju meitä, ei moiti, ei piiskaa,
ei hylkää, huuda tai lyö.
Jeesus vain antaa oman läsnäolonsa ja pyhyytensä tarttua meihin ja tehdä meidät ehjiksi.
Ja Jeesus ei päästä meistä irti.
Kiitos Jeesus.

Rangaistus siirrettiin Jeesuksen hartioille, kokonaan.
Pois meidän päältämme.

Ole siunattu.
Armon varaan…