MISSÄ ON JUMALA KUN KAIKEN LOPPU ON LÄHELLÄ? Osa 2

Tänään ei näytä olevan ”muotia” puhua Jeesuksen paluusta, seurakunnan ylöstempauksesta ja varsinkaan viimeisestä tuomiosta.
Kaikkia muotivirtauksia vasten haluan uskoa ja julistaa,
että lisääntyvällä vauhdilla maailma on kulkemassa kohti Raamatun viimeisiä profetioita.
Kuningas saapuu!
Miten meidän tulee valmistautua suuren kuninkaan paluuseen?

Tämän päivän huonojen uutisten; pandemiat, talouden syöksykierre, terrorismin pelko, maanjäristykset ja monet muut nostavat nopeasti monella ”palan kurkkuun”.

Ennen kuin Israelin kanssa vapautui Egyptin orjuudesta, koetteli Jumala egyptiläisiä kymmenellä vitsauksella.
Taivaalta satoi palavia rakeita, heinäsirkat söivät maan sadon ajaen silloisen Egyptin suureen lamaan. Kulkutaudit surmasivat ihmisiä jne.

Raamattu osoittaa, että vastaavanlaisia asioita tapahtuu juuri ennen Jeesuksen toista tulemusta, hetkeä ennen kuin seurakunta ylöstemmataan tuuliin ja pilviin.
Uskon, että ne kaikki vajaan kymmenen vuoden sisällä tapahtuneet mullistukset ja katastrofit ympäri maailmaa ovat Jumalan kellojen viimelyöntejä.
Aika on käymässä vähiin, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!
Nyt on armon aika, nyt on pelastuksen päivä. Huomisesta ei tiedä kukaan.

KAIKEN LOPPU ON PROFETOITU

Raamattu on täynnä esimerkkejä siitä, mikä on lopputulos Jumalan armontarjoukselle:

”He hylkäsivät hänen käskynsä ja hänen liittonsa,
jonka hän oli tehnyt heidän isiensä kanssa, ja todistukset, jotka hän oli heille antanut.
He seurasivat turhia jumalia, ja turhanpäiväisiksi he tulivat, kun seurasivat pakanakansoja, jotka asuivat heidän ympärillänsä, vaikka Herra oli kieltänyt heitä tekemästä niinkuin ne.
He hylkäsivät Herran, Jumalansa, kaikki käskyt ja tekivät itsellensä valettuja kuvia,
kaksi vasikkaa.
Ja he tekivät itsellensä myös asera-karsikkoja ja kumarsivat kaikkea taivaan joukkoa
ja palvelivat Baalia.
Ja he panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi ja tekivät taikoja ja harjoittivat noituutta.
He myivät itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoittivat hänet.
Niin Herra vihastui suuresti Israeliin ja poisti heidät kasvojensa edestä,
niin ettei muuta jäänyt jäljelle kuin Juudan sukukunta yksin.”
(2.Kun.17:15-18)

Tämän vuoksi, että kaikki on jo vuosituhansia sitten meille ilmoitettu,
ei meidän pitäisi ihmetellä tai syyttää Jumalaa poissaolosta tai peräti kyynisyydestä.
Joku voi tietysti saivarrella ja sanoa, että se oli Vanhaa testamenttia se ja nyt
elämme armo aikakautta.
Raamatussa on vastaus tällaiseenkin tulkintaan tai totuuden kiertämiseen.
Paavali kirjoittaa israelilaisten erämaavaelluksesta, jossa iso osa kansaa alkoi kapinoida Jumalaa vastaan:

”Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä,
niinkuin kirjoitettu on:
"Kansa istui syömään ja juomaan,
ja he nousivat iloa pitämään"
[kansan ilo oli synnin aikaansaamaa; katso seuraavat lauseet].
Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta.
Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa.
Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat
ja saivat surmansa tuhoojalta.
Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.
Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.”
(1.Kor.10:7-12)

Se mitä tapahtui Vanhan liiton aikaisille ihmisille, se tapahtuu myös tässä ajassa.
Vanhan testamentin todistukset Jumalan tuomioista ovat yksiselitteisen selviä varoituksia synnissä elämisestä myös meille 2000 luvun ihmisille!
Maailman aikojen loppukausi alkoi Kristuksen taivaaseenastumisesta.
Tätä aikaa Paavali kutsuu vaaralliseksi, suuorastaan raivoisaksi ajaksi alkutekstissä (2.Tim.3:1). Hän kuvaa ko. tekstissä ihmisten käyttäytymistä lopunaikoina:

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.”
(1.Tim.3:1-5)

Elämme aikaa, jossa armo venytetään loputtomiin.
Armoa julistetaan ilman totuutta ja sen varjolla on synti poistettu.

Ajoin lauantai-iltana pimeän Helsingin läpi.
Tullessani Helsingin jäähallin liikennevaloihin, kiinnittyi huomioni suuriin väkijoukkoihin jäähallin edustalla.
Jäähalli oli muutettu pimeyden luolaksi seksimessujen myötä.
Seksuaalinen ”vapautuminen”, jolloin mikään ole kiellettyä hedelmää, eikä väärää on yksi viimeisten päivien tunnusmerkeistä.
Läpi historian se on edeltänyt suurien maailmanvaltojen tuhoa.
Niin oli Sodomassa ja Gomorassa, niin oli Israelissa ennen pakkosiirtolaisuutta.
Samoin oli Roomassa ja myös kolmannen vltakunnan eli natsi Saksan tuhoututiessa.
Kaikkein pöyristyttävin esimerkki tänään tästä kaikesta on luterilaisenkirkon(*)
sisällä rakkaudeksi julistettu homoseksuaalisuus.
Jo Raamatun kansojen aikoina homoseksuaalisuus yhdessä muiden seksuaalisten syntien kanssa liitettiin Baalin palvontaan.
Israelin harjoittaessa näitä menoja se kohtasi rankat tuomiot.
Jeesus profetoi nykyisen seksin ylivallan olevan yksi lopunajan merkki:

”Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä:
he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti,
jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.
Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä:
he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat,
mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta,
ja se hukutti heidät kaikki,
samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.”
(Luuk.17:26-30)

Jeesus sanoo selvästi, että on aika evankeliumin julistukselle ja sen jälkeen tulee kaiken loppu:
”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”
(Matt.24:14)

Ilmestyskirjan luvussa 10 jakeessa 6 sanotaan myös, että aika parannuksenteolle ja pelastukselle tulee kerran loppumaan:

”Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä,
kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa,
joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan
ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on,
ettei enää ole oleva aikaa.”
(Ilm.10:5-6)

MITEN ME SELVIÄMME?

Raamattu on hyvin selvä myös viimeisiä aikoja koskevissa profetioissa.
Jumalan omille jo Jeesus antoi yhden kallisarvoisen ohjeen, johon alussa viittasin:

”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."
(Luuk.21:28)

Eli Jumalan lapsen ei tule vapista vaan seisoa selkä suorassa.
Kuningas on tulossa! Siksi meidän tulee kohottaa katseemme ja huudahtaa ”halleluja!”
Vapautus on tulossa!

Kirjailija C.S. Lewis sanoi kärsimyksen olevan Jumalan megafooni maailmalle.
Vaikka luemme ja kuulemme tämän päivän rutoista (AIDS, SARS, influenssat jne.), ovat Jumalan sanan mukaan hänen omansa turvassa:

”Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia,
joka päiväsydännä häviötä tekee.”
(Psalmi 91:5-6)

On totta, etteivät Jumalan lapset ole haavoittumattomia ja immuuneja tuskalle.
Mutta kaksi munuaisensiirtoa läpikäyneenä, kuolemaa kasvoista kasvoihin katsoneena voin tänään todistaa, että Jumalan on omilleen äärettömän uskollinen.

”hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus”.
(Ps.91:4)

Ei edes hiuskarva putoa maahan ilman, että meidän taivaallinen Isämme sen sallii. Olen useammin, kuin kerran kokenut, että suurimman kivunkin keskellä voi vallita yliluonnollinen rauha.
Isä tuntee ja tietää heikkoutemme. Mutta jos sydämessämme on halua kunnioittaa ja rakastaa häntä ja hänen tahtoaan, olemme turvassa.

Miten siis selviydymme?
Pietari vastaa:

”Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.
Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä.”
(2.Piet.3:11-14)


Avainsanoja ovat tahrattomuus ja nuhteettomuus, joiden seurauksena saamme yliymmärryksen käyvän rauhan.
Tämä Jumalan rauha varjelee maailmaa ravistelevissa koetuksissa sydämemme.

Myös Paavali sanoo, ettei Jumala ole määrännyt meitä vihaan:
”Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat.
Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska
ja kypärinämme pelastuksen toivo.
Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”
(1.Tess.5:7-9)


Rukoilemme:
Kiitos Jeesus, että annat minun säilyttää rauhasi.
Kiitos, että olet pelkojani ja maailmaa suurempi.
Koska sinä olet voittanut maailman, saan minäkin tänään, huomenna ja iankaikkisesti elää sinun voittosi varassa.
Auta minua levittämään sinun tuntemisesi tuoksua.
Auta minua välittämään sanoin, teoin ja asentein toivoa sinun rakkaudestasi kaikkia ihmisiä kohtaan.
Jeesuksen nimessä.
Aamen.


(* Vaikka viittaan tässä Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon,
en halua olla sormella osoitteleva.
Minulla on paljon henkilökohtaisia uskonystäviä luterilaisen kirkon sisällä.
Olin usean vuoden ajan mukana Vantaan ekumeenisessa toiminnassa, mitä pidin erittäin tärkeänä yhteisen uskomme vaalimisen kannalta. Se oli omiaan murtamaan rajoja ja jäitä eri kirkkojen väliltä. Järjestimme mm. rukoustapahtumia kotikaupunkimme asukkaiden puolesta.
Näiden syiden tähden pidän äärimmäisen surullisena sitä kehitystä, mikä vallitsee luterilaisen kirkon sisällä (ei onneksi kaikissa seurakunnissa).
Silti pelkään, että nykyinen kehitys tuhoaa sen hyvän, mitä on yhdessä saatu aikaan.
Pelkään myös, että vallalla olevat trendit johtavat monia harhapoluille ja tuhoon.
Siksi rukoilen koko Suomen kristillisyyden puolesta.
Me tarvitsemme kokonaisvaltaisen reformaation; uuden uskon puhdistuksen!