MISSÄ ON JUMALA KUN KAIKEN LOPPU ON LÄHELLÄ? Osa 1

Maailmaa ravistellaan juuri nyt erityisen voimakkaasti.
Ensin taantuma ja nyt sikainfluenssa. Samaan aikaan ympäri maailmaa esiintyy mellakoita. Kansojen meri pauhaa, kuten Raamatussa on profetoitu.
Henkilökohtaisen ja kansallisen kriisin tai katastrofin sattuessa yksi keskeisimpiä kysymyksiä on ”missä on Jumala”.
Kun Aasian hyökyaalto surmasi tapaninpäivänä 2004 arviolta 150 000 – 200 000 ihmistä niin muiden muassa suomalainen media kyseli Helsingin piispa Eero Huoviselta ”missä Jumala oli, kun tällainen katastrofi iski?”
Aina vain pahempi ja tuhoisampi katastrofi tuntuu seuraavan lyhyen ja näennäisen hiljaiselon jälkeen toistaan. Miten me selviämme?
Onko Jumala todellakin poissa? Vai onko kaikella jokin syvempi merkitys?
Tässä kaksiosaisessa kirjoituksessani pohdin synnin, armon ja tuomion välistä jännitettä.

Elämämme juuri nyt maailmanlaajuisen katastrofin keskellä, joka lähti vuosi sitten liikkeelle Yhdysvaltojen pankkikriisistä.
Joka päivä kuulemme uutisia suuryritysten nollatuloksista ja satojen ihmisten irtisanomisista.
Synkimpien arvioiden mukaan taantuman ja laman pohjaa ei kukaan pysty ennustamaan.
Talous Sanomat ennusti jossain vaiheessa, että nykyinen talouden syöksykierre tulisi jatkumaan jopa vuoteen 2028 asti.
Niin tai näin, niin joka tapauksessa taantuma on yhä useammalle ihmiselle tänään todellisuutta.

TUOMIO?

En usko Jumalan totaaliseen poissaoloon tai edes välinpitämättömyyteen katastrofien aikana.
En myöskään halua kuulostaa ”tuomion profeetalta”, mutta Raamatun valossa asioiden nopeasyklisyydessä on ainakin minulle hyvin selkeä viesti.
Kuljemme mielestäni maailmanlaajuisesti Jumalan kirjojen mukaiseen loppunäytökseen,
jossa kansakunnat ja meidät yksilöihmiset vastuutetaan Jumalan edessä synneistämme.
Tuomio synneistämme on todellisuutta.
Lopulta kaikki meidät kootaan suuren valkean valtaistuimen eteen, jossa kirjat avataan (Ilm.20:11-15).

Perjantaina 24. huhtikuuta kuuntelin radiouutisia istuessani autossani.
Se mistä uusissa kerrottiin, oli myös tämän aamun (26.4.09) Helsingin Sanomien pääsivulla: ”Sikainfluenssa herättää pelkoa”.
Maailman terveysjärjestö WHO pelkää maailmanlaajuista epidemiaa.
Mtv-3:n uutisten mukaan Meksikossa on sairastunut jo yli 1300 ihmistä.
Influenssa on levinnyt jo Yhdysvaltain puolelle mm. New Yorkiin.
Vaikuttaa siltä, että pahin on vasta edessä!

Mitä Raamattu sanoo kulkutaudeista, vai sanooko se mitään?
Luukkaan evankeliumissa Jeesus profetoi viimeistä päivistä:

"Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan,
ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä.”
(Luuk.21:10-11)

Rutto puhuu kulkutaudeista.
Sellaisista, joita on vaikea ja jopa mahdoton hallita.
Kun muutama sata vuotta sitten epidemiat saattoivat rajoittua kyliin ja kaupunkeihin,
nykyään ihmisten liikkuvuus levittää sairauksia maailmanlaajuisiksi epidemioiksi muutamassa viikossa.

Jeesus jatkaa:

”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.
Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.
Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä".
(jakeet 25-28)

On inhimillistä, että maailmanlaajuiset katastrofit aiheuttavat pelkoa ja kauhua.
Jeesus kuitenkin kehottaa omiaan olemaan pelkäämättä, sillä kaikki ennakoi hänen saapumistaan ja Jumalan omien vapautumista.

”MISSÄ JUMALA ON?”

Kun syyskuun 11. päivä 2001 WTC:n kaksoistornit tuhoutuivat islamilaisen terrorismin seurauksena, kirkot täyttyivät itkevistä ja kyselevistä ihmisistä.
Kuitenkin papit vain levittelivät käsiään kykenemättä osoittamaan ihmisille tietä Jumalan luokse.
Tai sanotaanko nyt niin, että ani harvoilla oli muutakin ojennettavaa, kuin muistokynttilä. Valtaosa eri kirkkojen papeista ei kyennyt osoittamaan niitä Raamatun profetioita,
mihin olen edellä viitannut.
Pian elämä asettui uomilleen ja jatkui kuten ennen.

Kului vain kolme vuotta ja Aasiassa hyökyaalto tappoi satojatuhansia ihmisiä ympäri maailmaa. Suomen tv-kanavat esittivät kristillisiä ohjelmia.
Papit keskustelivat studioissa Jumalan poissaolosta, kirkoissa järjestettiin hiljaisia hetkiä, mutta kukaan ei näyttänyt osaavan kertoa, että ”on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat” (Luuk.21:25).

Ihmisten avoimuuteen evankeliumille ei osattu antaa vastauksia, mikä oli ja on mielestäni suurempi katastrofi kuin mikään muu! Varsinkin, kun kuvittelemme elävämme kristityssä maassa – mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.
Ja taas kohta, kaikki jatkui niin kuin ei mitään.
Kukaan ei kertonut, että synti lopulta tapaa. Joskus välillisesti ja joskus suoraan.
Mutta tapaa kuitenkin: 1.Moos.2:16-17; Joh.8:24.

Jumala ei ole ollut poissa tai piiloutunut.
Hän ei leiki kuurupiiloa, sillä hän ei tahdo yhdenkään hukkuvan.
”[Jumala] joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.”
(1.Tim.2:4-5)

Vain ja yksin Kristuksessa on pelastus.
Sillä Jeesus on ainut tie Jumalan luokse:

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”
(Apt.4:12)

”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”
(Joh.14:6)

Kaikki muut uskonnot ilman Jeesuksen Kristuksen jumaluutta ja herruutta kadottavat; vievät ainutkertaisen ihmissielun ikuiseen tuhoon ja onnettomuuteen. Kukaan ei pelastu ilman Jeesusta, joka on absoluuttinen totuus.

Otin toista vuotta sitten kantaa Vantaan seurakuntayhtymän järjestämään näyttelyyn nimeltä ”pyhän lähteillä”.
Näin näyttelyn, jossa kaikki uskonnot ja ismit esiteltiin sulassa sovussa rinnakkain. Suivaannuin koko hölynpöly näyttelystä, jota Koron Lumossa oli esittelemässä peräti kirkkoherra. Niinpä kirjoitin Vantaan Lauriin aiheesta otsikolla DIALOGIN VAI VALINNAN ASIA.

Kristuksessa Isä on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa.
Mutta niin on myös kirjoitettu, että kansojen välinpitämättömyys, kuurous ja pilkka vain jatkuvat – katastrofi katastrofin jälkeen: Ilm.9:20-21; 16:6-9,21.

Jerusalemille Herra sanoi kyyneleet silmissä sen kylmyyden tähden:

"Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii!
Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu…”
(Luuk.19:42)

Jerusalemin rauha oli Kristuksessa, kuten meidän jokaisen.
Mutta se ei kelvannut silloin, eikä kelpaa useimmille tänäänkään.

"Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden."
(Room.10:21)

Jumala ei ole poissa, mutta me ihmiset voimme olla poissa.

RUKOILEMME:
Herra Jeesus Kristus.
Auta minua säilyttämään puhtauteni
tässä ajassa,
jossa kaikki mikä järkkyä saattaa, järkkyy.
Kiitos Jeesus, että sinä et päästä kädestäni ja turvallisuudestani irti,
vaikka ympäröivät olosuhteet, maailman tapahtumat ja toisinaan jopa omassa
elämässäni vallitsevat olosuhteet toista puhuisivat.
Kiitos Isä Kristuksen rauhasta.
Jeesuksen nimessä.
Aamen.

Ensiviikolla kirjoitukseni toinen osa…