AHDISTAVA TIE
Kristus ei luvannut meille tänne maanpäälle ruusutarhaa.
Itse hän taipui kipuun ja kuolemaan kivun puutarhassa, jossa hänen hikensä oli veripisaroiden kaltaista. Minulle se puhuu kaiken uhraamisesta ja kaiken antamisesta Jumalalle 110%!!!
Jeesus puhuu elämän löytämisestä seuraavaa:
”Menkää ahtaasta portista sisälle.
Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on,
jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne,
jotka sen löytävät” (Matt.7:13-14).
Alkutekstissä käytetään kahta mielenkiintoista sanaa:
eselthate ja thelibô.
• eselthate käskee ehdottomasti, pakosta menenmään ahtaan portin läpi.
• Ja kreikan kielen thelibô kuvaa porttia suorastaan ahdistavaksi ja vaivaavaksi.
”Teidän on ehdottomasti mentävä ja astuttava sisään ahdistavan portin kautta, sillä avara portti ja leveä tie vie tuhoon ja paljon on niitä, jotka sen kautta kulkevat. Sillä ahdas portti ja ahdistava tie vie elämään ja harvat sen havaitsevat” (alkutekstin mukaan).
Elämää ei löydy eikä saavuteta ilman uhria.
Jos haluat löytää elämän, joka on enemmän kuin elämä tässä ajassa, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin Jeesus Kristus!
Kristuksen seuraaminen on kuin kulkisit jatkuvasti, joka päivä metallinpaljastimilla varustettujen ovien läpi.
Kaikki mikä erottaa sinut Jumalasta, se paljastuu ja joudutaan jättämään tiskille.
Kristuksen seuraaminen on omien turvasatamien ja mukavuus-sohviemme jättämistä.
Ahdistus merkitsee syntiseksi tulemista, jossa meistä syntimme tuntevina ja tiedostavina tehdään armosta riippuvaisia.
Paavali kehottaa meitä muuttumaan.
Tämä muuttumisprosessi on kokonaisvaltainen ja kestää koko elämämme ajan.
”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room.12:1-2).
Muuttumisen päämäärä on Kristuksen mielen syntyminen meissä.
Ajattelen niin kuin Jumala, vaikkei minusta koskaan tulekaan Jumalaa.
Mutta Jujmalan lapsena tavoittelen sitä elämää, jota mikä Jumalassa on.
Tavoittelen Kristuksen mieltä, hänen tapaansa elää, hänen kunniaansa, jotta se tulisi esiin vaelluksessani.
”Meidän pitää jälleen vastata sitä kuvaa, jonka Jumala näki silmissään luodessaan ihmistä: olla todellisia Jumalan lapsia, ’kuninkaita ja papistoa’!” - Karl Heinz Knöppel -
ELÄ YLI RAJOJESI!
”jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Jeesus puhuu sadosta. Johanneksen evankeliumin 15. luvussa hän käskee meidän kantaa hedelmää Jumalan valtakuntaan.
"Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen,
joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään,
ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn,
se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu;
ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte,
ja te saatte sen.
Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni” (Joh.15:1-8).
Hedelmää ei synny ilman luovuttamista.
Jumalan valtakunnassa vastaanottamisen ja voiton edellytys on luovuttaminen ja luopuminen.
Luovu siitä, mitä kaipaat.
Anna se Jumalalle ja saat ajallaan satakertaisen sadon,
joka kantaa hedelmää iankaikkiseen elämään saakka.
Kysymys on maaperästä mille kylvät:
itsekkyyteen vaiko Jumalan valtakuntaan? (katso Matt.13:3-9)
Vasta sitten, kun kuolemme omalle itsekeskeisyydellemme, me voimme saada sen, mitä kaipaamme.
”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä,
niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.”
Jeesus kehottaa meitä elämään rohkeasti.
Ylittämään rajojamme.
Sairastuessani kuolemanvakavasti keväällä 2006, elin olosuhteiden keskellä,
jossa kaikki unelmani näyttivät kuolevan yksi toisensa jälkeen.
Kun kuntoni oli jo hiukan parempi myöhemmin saman vuoden syksyllä,
olin Jumalan kasvojen edessä eräällä rukouskalliollani.
Huusin ja kapinoin Jumalaa vastaan sairauteni tähden.
Kyselin, että onko tässä kaikessa mitään järkeä?
Menettää munuainen, ajautua raskaisiin dialyysihoitoihin jne.
Kun sitten ajelin kohti kotia, ajoi minua vastaan vauhdilla pitkä valkoinen limusiini.
Vastaan ajava limusiini edusti minulle siinä hetkessä huolettomuutta, menestystä,
terveyttä ja rahaa. Kaikkea sitä minkä olin menettänyt kuin Job, yhdessä hetkessä. Katsellessani autoni taustapeilistä katovaa limuaiinä, koin kuinka Jumala puhui sisimpääni:
”Niin kuin ohitsesi kiitävä limusiini katoaa jonnekin,
niin katoaa kakki sen loiston kestävyys, mitä se edustaa.
Seuraa minua, Esa.
Aseta kaikki yhden kortin varaan.
Uskalla elää yli rajojesi, vaikka näet kaiken kuolevan.
Minä elän!
Ja sinä minussa!
Minä pidän sinusta kiinni!”
Tänään tiedän, että kaikki elämässäni on armoa.
Olen Jumalan armosta – painotan – yksin ja ainoastaan Jumalan armosta täysin terve mies!
Ja edelleen:
elän yksin ja vain Jumalan armon varassa!
Mitään muuta minulla ei ole.
Mutta siinä onkin koko elämäni!
Jumalan armossa.
Paavalin tavoin uskon ja tiedän, että minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa!!!!
Niinpä julistan sinulle Jeesuksen nimessä:
Luovu minimoinnista hengellisen elämäsi suhteen.
Sillä samalla minimoit Jumalan mahdollisuudet elämässäsi!
Jos etsit suojaa ja turvaa, elä vaarallisesti.
Elä yli rajojesi ja rajoittuneisuutesi.
Aseta toiseen vakaakuppiin pelkosi ja toiseen Jumalan sana.
Kumpi painaa enemmän?
Kummalla on suurempi voima kutsu Lasaruksia esiin haudoistaan?
Jeesus huutaa edelleen haisevien hautaluolien edessä:
”TULE ULOS! TULE ULOS JA ELÄ YLI RAJOJEN.
ASTU ROHKEASTI YLI NIIDEN VIIVOJEN JA PELKOJEN,
JOTKA KAHLITSEVAT SINUT NIIHIN LUOLIIN, JOISSA ET MILLOINKAAN KASVA SIKSI MIKSI ISÄ SINUT ON TARKOITTANUT! ASTU KOHTI NIITÄ UNELMIA, MITÄ SINULLA JOSKUS OLI JUMALAN KANSSA!”
Kristus meni ristille, kuoli kertakaikkisesti niin fyysisesti kuin kuka tahansa meistä kerran kuolee.
Ja todisti, että kuolevan vehnänjyvän tie synnyttää elämän nousemalla kuolleista.
“I need to die to feel alive”, “minun täytyy kuolla, tunteakseni eläväni”.
Vain kuolema synnyttää elämää Jumalan valtakunnassa.
Opetuslapseus on kutsua muuttumaan.
Ja me muutumme Kristuksen kaltaisiksi valintojemme kautta.
”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki”( 2.Kor.3:18).
Jakeen loppuosa kuuluu englanninkielisessä New Linving Translation raamatunkäännöksessä näin:
”Ja Herra – joka on Henki – tekee meidät enemmän ja enemmän hänen kaltaisekseen, kun olemme muuttuneet hänen kunniansa kuviksi”.
Pyhä Henki on tullut sinua varten, antaakseen sinulle voiman astua yli rajojesi.
Ja hän tulee ja on kanssasi niiden haasteiden, niiden vaikeuksien ja elämäntilanteiden keskelle, jotka ovat sinulle jokapäiväisä.
Tule ja kuole.
Tule ja elä ylirajojesi.
Tule ja elä!
maanantai 15. kesäkuuta 2009
KUOLE OLLAKSESI ELÄVÄ, Osa 2
Lähettänyt Esa Sarvi klo 9.50
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 kommenttia:
Lähetä kommentti