KUOLE OLLAKSESI ELÄVÄ, Osa 1

Tarjoan lukijoilleni kaksiosaisen kirjoituksen otsikolla kuole ollaksesi elävä.
Nigthwish -yhtyeen basisti ja miesvokalisti Marco Hietala karjaisee keskellä laulua ”Bye Bye Beutiful” “I need to die to feel alive” “minun täytyy kuolla, tunteakseni eläväni”.

Nigthwishin laulunsanoissa on viisaus, joka itse asiassa löytyy myös evankeliumeista: ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon” (Joh.12:24, RK-92).

Jeesus puhuu itsellemme kuolemisesta, jota hän vertaa vehnänjyvän tieksi.
Jeesuksen seuraaminen on opetuslapseutta, jossa opetuslapsi samaistuu ja omaksuu opettajansa elämän ja sanat. Runsas sato tai kuten vanha käännös puhuu hedelmän kantamisesta, puhuu itse kunkin hengellisen elämän kasvusta, sekä seurakunnan moninkertaistumisesta uusien Jumalan lasten kautta.

Kasvaaksemme hengellisesti ja määrällisesti, täytyy meidän elää todeksi Jeesuksen sanat vehnänjyvän kuolemisesta.
Kysymys on tästä: kuole ollaksesi elävä!

SAMAISTUMINEN KRISTUKSEEN

Johanneksen evankeliumissa Jeesus järkyttää kuulijoitaan:
48. Minä olen elämän leipä.
49. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
50. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
51. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
52. Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
53. Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
57. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
58. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti." (Joh.6:48-58)

Alkutekstissä puhutaan kertakaikkisesta syömisestä, sellaisesta, jossa mitään ei jää jäljelle.
Jeesus sanoo, että kuka ikinä lähtee häntä seuraamaan, sen tulee ottaa hänet tosissaan.
Et voi olla Jeesuksen seuraaja vain kaukaa…

Jeesuksen perässä kulki paljon kansaa. Tai slangikielellä ilmaistuna:
hänen perässään ”hengaili” paljon kaikenlaista väkeä.
Kuka minkäkin syyn tai motiivin takia.
Kuitenkin todellisen opetuslapseuden ja fanituksen välinen ero on kertakaikkinen.
Jeesuksen seuraaminen ei ole kerman kuorimista maidon päältä,
ei napostelua tai pikaruokaa, jossa kaikki tulee yhdellä tilauksella, kuten Mc Donlad’sissa.
Jeesus ei kutsu kylpylälomalle, ei huviretkelle vaan täydelliseen samaistumiseen itsensä kanssa.

Johannes kirjoittaa:
”Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi”(1.Joh.2:6).

Kysymys on mallintamisesta ja esikuvista.
Ketä seuraat?
Ketä jäljittelet?
Kuka tai mikä täyttää aikasi ja mielesi, siitä on kysymys.
Siitä, kuka on oikeasti minun Herrani?!

Elän itse samojen lainalaisuuksien alla.
Jeesuksen seuraaminen ei pastorille ole mikään automaatio, itsestäänselvyys.
Meihin kaikkiin pätee Jeesuksen sanat:
34. Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
35. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
36. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? (Mark.8:34-36)

KUOLE OLLAKSESI ELÄVÄ

Kyse on tästä: “I need to die to feel alive”, “minun täytyy kuolla, tunteakseni eläväni”.

Minun täytyy kuolla omille lihallisille pyyteilleni olla itse oma herrani.
Minun täytyy kuolla tälle maailmalle ollakseni elävä Kristuksessa.

Jeesuksella oli elämässään yksi päämäärä ja tavoite.
Kuolla sinun ja minun syntien edestä, jotta meillä olisi elämä.
Sillä Jumalan valtakunnassa kuolema on kaiken alku.

Onko sinulle tavoite selvä?
Vai kuljetko joukon mukana vain hengailemassa?

Kun Jeesus ilmaisi päämääränsä elää kuollakseen, mikä oli saatanan suhtautuminen tähän päämäärään?
Tarjota valtakuntaa ilman kieltäytymistä ja kuolemaa.
Palauta mieleesi miten saatana koetti taivutella Jeesusta erämaassa vastaanottamaan ihmiskunnian!
Siis lihallisten mielihalujen mukaisen kruunun piikkikruunun sijasta!

Sama toistui hiukan ennen ristiinnaulitsemista hyvin odottamattomalta taholta.
21. Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
22. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko."
23. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten." (Matt.16:21-23)

Pietarin kohdalla pätee Paavalin sanat, jonka mukaan hengelliset totuudet pitää selittää hengellisesti. Eli ymmärtää Pyhän Hengen kautta.
Ja nämä totuudet on mahdollista ymmärtää vain olemalla täynnä Pyhää Henkeä, elämällä lähellä Pyhää Henkeä.

Pietari ei nähnyt sitä päämäärää, minkä Jumala oli suunnitellut jo Eedenissä, ihmiskunnan syntiinlankeemuksessa.
Hän ajatteli niin kuin tässä maailmassa täysin kiinni oleva ihminen ajattelee.
Ja tästä johtuen hän nielaisi myös sen filosofian, mitä saatana ajoi takaa:
”Ei ikinä Jeesus! Pakene henkesi edestä!
Kuolema on kaiken loppu.
Ei Jeesus! Elä itsellesi!
Saa kaikki mitä saada voit tässä ajassa!
Ole itsesi Herra ja hallitse ilman piikkikruunua, ilman ristiä ja nauloja.
Pelasta vain itsesi!”

Olen törmännyt myös kristillisessä kentässä julistukseen, joka tarjoaa voittoa ilman uhria. Eräs Suomessa takavuosina vieraillut julistaja heitteli kokouksissaan kuulojoille puhe cd-levyjään, joiden otsikko oli mm. ”saa kaikki mitä saada voi”.
Se oli täysin ihmiskeskeistä evankeliumia.
Tällainen vieras, aistillisuutta ruokkiva sanoma alkaa ihmisesn pyyteistä ja päättyy ihmisen pyytesiin, jättäen sydämen tyhjäksi.
Se on kuin tuulikannel, joka kerran helähtää ja sitten sammuu.

Keskustelin joku aika sitten erään miehen kanssa, jolle kerroin isäni uskoontulosta vain kaksi viikkoa ennen hänen kuolemaansa.
Mies sanoi, että isäni otti Jeesuksen vastaan siksi, koska hänen nimensä oli kirjoitettuna taivaassa Jumalan kirjoissa.
Väitin vastaan, koska en usko unissanikaan teologiaan, jonka mukaan toinen voidaan määrätä taivaaseen ja toinen helvettiin.
Kysymys oli opista ”kerran pelastettu, aina pelastettu”.
Sen mukaan Jumala on ennalta määrännyt toiset pelastukseen ja toiset kadotukseen.
Vastasin tälle miehelle, että Jumala kirjoittaa ihmisen nimen taivaan kirjoihin vasta ihmisen uudestisyntymän jälkeen. Sitten kerroin joistakin ihmisistä, joiden kanssa olen joskus evankelioinut, rukoillut, nukkunut saman katon alla jne. Myöhemmin jotkut näistä ihmisistä olivat luopuneet hyvin dramaattisella tavalla uskostaan Jeesuksen.
Jotkut heistä olivat langenneet järkyttävällä tavalla pois armosta!
Ja mitä tämä keskustelija vastasi tähän?
”He eivät olleet koskaan oikeasti uskossa!”
Olin ällikällä lyöty ja täysin tyrmistynyt!
Kuinka tämä tyyppi pystyi väittämään mitään tällaista tuntematta koskaan minun tuntemiani ihmisiä?!
He olivat olleet niin aitoja ja niin vilpittömiä uskossaan.
Joku oli sanansaarnaaja, joku esirukoilija ja mitä armoitetuimmin…

Kerran pelastettu aina pelastettu -oppi on mielestäni suuri valhe ja eksytys!
Minusta mahdottomuus!

Emme saa unohtaa, että Jeesu valitsi opetuslaosena, vaikka tunsi heidät jo etukäteen läpikotaisin!
Hän tunsi heidän vahvuutensa, heikkoutensa ja riskinsä.
Ja silti hän valitsi heidät, koska uskoi voivansa vaikuttaa heihin.
Mutta se ei tehnyt tyhjäksi sitä, etteivätkö opetuslapset olisi olleet henkilökohtaisesti vastuussa omista valinnoistaan elämäsnä suhteen!
Pietari oli Jeesuksen valitsema ja oli silti täysin harhaanjohdettavissa, kuten kuka tahansa meistä.
Juudas Iskariot oli myös Jeesuksen valitsema, mutta lankesi iäksi pois armosta!
Myönnän, että on järkyttävää havaita Pietarin asenteiden takana olleen saatanan.
Siitäkin huolimatta, että hän kulki ja eli Jeesuksen kanssa!

Koska meidän on jostain syystä niin vaikeaa hyväksyä totuutta itsestämme syntisinä, venytämme armon rajattomaksi tai sitten rajamme sen ulkopuolelle ne, joiden vaellusta ja epätäydellisyyttä - siis inhimillisyyttä emme osaa tai halua hyväksyä.
Voi meitä!

Jeesus nuhteli Pietrin kohdalla tätä saatanallista filosofiaa
(koska hän halusi edelleen, mitä suurimmassa määrin vaikuttaa Pietatariin *) ja valhetta osoittaakseen totuuden:
”jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Meille se merkitsee tätä:
polta sillat sille elämälle, joka jäytää ja syö asemaasi Jumalan lapsena.
Voit kantaa hedelmää vain antautumalla 110% Jeesukselle.

Toinen osa ensiviikolla…
_________________________________________________________________________________________
* Juudaksen kohdalla tulee ilmi vain yksi surullinen tosiasia.
Juudas ylitti väärällä sydämen asenteellaan sen rajan, jossa mikään armon- ja rakkauden-
tai edes tuomionsanoma ei enää saavuttanut häntä.
Kysymys oli Juudaksen omista valinnoista ja synneistä.
Hän kovetti sydämensä ja antoi sijan ahneudelle ja petokselle.
Tämä osoittaa sen, että armosta voidaan langeta jopa kokonaan pois.
Se ei tapahdu hetkessä tai vahingossa.
Armo on avara, laaja ja tilaa antava, mutta ei koskaan rajaton.
Siksi Paavali kirjoittaakin:
"Sen tähden, joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea" (1.Kor.10:12).