TAIVAS

Millainen on taivas?
Kun oikein tarkkaan mietin, niin en muista kuulleeni elämäni aikana kovinkaan montaa saarnaa taivasta.
Miksihän?
Oletko sinä?
Ja kuitenkin taivas on enemmän kuin unelmaa.
Taivas on jokaisen Jeesukseen uskovan päämäärä.
Kun isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen, Kristuksen rauha sydämessään,
aloin miettiä, missä isä on, millainen on päämäärämme?
Millainen on taivas, josta laulamme ja minkä konkreettiseen olemassaoloon uskomme?
Niinpä avasin Raamattuni…

Raamattu puhuu iankaikkisuudesta suhteellisen paljon, mutta jättää silti paljon salaisuuden verhon taakse. Kun Paavali kertoi käyneensä kolmannessa taivaassa (vrt. ilmakehä, tähtitaivas ja Jumalan taivas; paratiisi), käskettiin hänen vajeta niistä sanoista, joita hän paratiisissa kuuli (2.Kor.12:2-4).
Siksi hän kirjoittaa roomalaiskirjeessä Jumalan lapsen lopullisesta päämäärästä sanoen:
"mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat"(1.Kor.2:9).
Taivas on jotain niin korkeaa ja kaiken vajavuuden peittävää ja täyttävää, että kerran maistaneena sen iloa ja vapautta, emme enää halua maanpäällistä elämään.

Taivas on täynnä elämää, sillä Jeesus sanoo, ettei Jumala ole kuolleitten,
vaan elävien Jumala (Luuk.20:27-38).
Hän sanoo tämän tilanteessa, jossa hän puhuu iankaikkisesta elämästä kuoleman jälkeen saddukeuksille. Saddukeukset eivät nimittäin uskoneet fyysisen elämän jälkeiseen ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään…

Syvää tietoisuutta ja yhteyttä

Iankaikkisen elämän salaisuus on sanoissa iankaikkinen elämä.
Se on laadukasta, sisältö- ja kokemusrikasta.
Ei leijumista jossakin tiedottomuudentilassa.
Taivaassa elämä on ääretöntä, loputonta yhteyttä Pyhän Jumalan ja koko taivaan,
siellä olevan jokaisen persoonan välillä.

Iankaikkinen elämä on syvää, kaikki tarpeemme täyttävää läsnäoloa; tietoisuutta jatkuvasti rakastettuna olemisesta.
Apostoli Paavali kirjoittaa:
”Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil.4:12).
Kaikki täyttymättömätkin tarpeet saavat tyydytyksensä taivaassa, jonka synonyymi on sana kirkkaudessa.
Kirkkaus kuvaa sitä valoa, avaruutta, tilaa ja avoimutta, mitä kaikkea taivas edustaa ja on.
En usko, että taivaassa on taivaanrantaa tai horisonttia, johon taivas,
tuo ihmeellinen olotila ja Jeesusta lainaten ”toinen maailma” loppuisi.
Täällä on horisontit, jotka jakavat meret, maat ja taivaat.
Täällä kaikki on rajallista ja rajoitettua. Myös kykymme aistia ja ymmärtää ovat lukittuja tähän maailmaan ja tähän universumiin. Taivas ei ole osoitettavissa maasta käsin, esim. kartan ja kompassin avulla.
Se on täysin toinen ulottuvuus.

Taivaassa ympärillämme on loputonta ja syvää lohdutusta.
Jeesuksen kertomuksessa Aabraham puhui köyhän Lasaruksen puolesta, joka oli taivaassa. Aabraham sanoi: ”…hän saa täällä lohdutusta” (Luuk.16:25).

Olemme taivaassa persoonia

Taivaassa me elämme ja hengittämme Jumalasta ja hänen palvonnastaan.
Elämme Jumalasta ja hänen jatkuvasta läsnäolostaan. Suurinta on katsella Kristusta kasvoista kasvoihin.
”Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisekseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on” (1.Joh.3:2b).

Herra on kaiken olemassaolon perusta. Hepreankielen Herraa merkitsevä sana tulee verbistä haja, olla olemassa.
Hän joka kerran sanoi nimekseen ”Minä Olen” pitää myös meidät olemassa olevina, ikuisesti (2.Moos.3:14).
Tämän perusteella uskon myös niin, ettei vanhuus tai ajan kuluttava hammas näy taivasolemuksessamme.
Paavali puhuu hengellisestä ruumista, joka on luotu iankaikkista elämää varten:
”Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.
Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen”(1.Kor.15:40-44).

Persoonallisuutesi, se mitä sinä olet ja miten sinut tunnistetaan, ei ole sidoksissa ainoastaan fyysiseen olemukseesi.
Luodessaan ihmisen, Jumala teki meistä eläviä sieluja (1.Moos.2:7).
Hepreankielen sana nefesh merkitsee sielua ja elämää.
Sielu on Raamatun mukaan tunteiden ja minätietoisuuden keskus (1.Moos.34:3; 2.Moos.1:5; 5.Moos.24:7;Jes.42:1).
Sielu ei ole jokin savu, haamu tai utuinen toiveuni.

Kun Jeesus oli noussut kuolleista, eivät opetuslapset ja Maria Magdaleena tunnistaneet Jeesusta hänen fyysisten ominaisuuksiensa perusteella.
Hänen persoonallisuutensa ei ollut sidottu hänen fyysiseen olemukseensa.
Vaan Jeesuksen tapa puhua ja ilmaista itseään, kertoi Marialle kuka hän oli (Luuk.24:16,30-31; Joh.20:11-17).
Taivaassa me tunnistamme toisemme täydellisesti.
Ajattelepa kirkastusvuoritapahtumaa, jossa opetuslapset tunnistivat ilman esittelyä Mooseksen ja Eliaan Jeesuksen seurassa (Matt.17:1-9).
He saivat pienen hetken maistaa sitä rajoittumattomuutta ja kirkkautta, mitä iankaikkinen elämä on.
Itse asiassa kreikankielen iankaikkista elämää merkitsevä sana merkitsee Jumalan kaltaista elämää.

Jumalan katselemista

”Ei siellä pilvenpäällä ketään näy”.
”En minä ainakaan halua viettää ikuisuutta jossain pilvenpäällä harppua soittaen”.
”Taivaaseen haluaisin ilmaston vuoksi, helvettiin ystävien vuoksi”.
Tällaisia ajatuksia, naiiveja ja jopa varomattomia lausahduksia olen kuullut ihmisiltä,
joille usko Jeesukseen, Jumalaan ja taivaaseen on täyttä satua.

Minulle taivas on täyttä todellisuutta. Se on osallisuutta siitä puhtaudesta, kuolemattomuudesta ja voimasta ja rakkaudesta, mitä Jumala itsessään on koko ajan!
Se on kastetta siinä armon, rakkauden ja puhtauden virrassa, mikä virtaa syvänä ja alati kasvavana yhteytenä jatkuvasti Pyhän, kolmiyhteisen Jumalan; Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välillä. Jopa niin syvästi, että emme kerran vain seiso virrassa, vaan suuri, ikuinen,
Jumalan valtaistuimelta vuolaana kulkeva virta täyttää meidät läpikotaisin.
Profeetta Hesekiel näki sen. Hän kirjoittaa luvussa 47:
1. Sitten hän vei minut takaisin temppelin ovelle. Ja katso, vettä
kumpusi temppelin kynnyksen alta itään päin, sillä temppelin etusivu oli itää kohti. Ja vesi juoksi alas temppelin oikeanpuolisen sivuseinämän alitse, alttarin eteläpuolitse.
2. Sitten hän toi minut ulos pohjoisportin kautta ja kierrätti minut ulkopuolitse ulkoportille, joka antoi itää kohden; ja katso, vesi virtasi oikeanpuoliselta sivuseinämältä päin.
3. Mennessänsä itää kohti mies, mittanuora kädessään, mittasi tuhat kyynärää ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli nilkkoihin asti.
4. Sitten hän mittasi tuhat ja antoi minun käydä veden poikki:
vettä oli polviin asti. Sitten hän mittasi tuhat ja antoi minun käydä poikki: vettä oli lanteisiin asti.
5. Sitten hän mittasi tuhat: tuli virta, jonka poikki minä en voinut käydä, sillä vesi nousi uimavedeksi, virraksi, josta ei voinut käydä poikki.
6. Niin hän kysyi minulta: "Oletko nähnyt, ihmislapsi?" ja kuljetti minua ja toi takaisin pitkin virran rantaa.
7. Mutta kun minä tulin takaisin, niin katso: virran rannalla kasvoi hyvin paljon puita molemmilla puolin.
8. Ja hän sanoi minulle: "Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee.
9. Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee.
10. Ja kalastajia seisoo sen rannalla. Een-Gedistä Een-Eglaimiin asti se on oleva yhtä verkkoapajaa. Siinä on kaikenlaisia kaloja, aivan kuin suuren meren kaloja, hyvin paljon.
11. Sen rämeet ja lätäköt eivät parane: ne jätetään suolan valtaan.
12. Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset.

Voittopalkintoa kohti – täysillä!

Syvä ja loputon kokemus rakkaudesta saa taivaassa aikaan vapaaehtoista palvontaa.
rakkauden lähde on Kristus, joka kruunattuna kuninkaana hallitsee valtaistuimellaan aina ja iankaikkisesti.
Palvonta ei perustu pakkoon, vaan jatkuvaan rakkauteen, jonka voima on täydellinen ja vastustamaton. Ilmestyskirja kuvaa Majesteetin valtaistuimen edessä tapahtuvaa palvontaa hyvinkin yksityiskohtaisesti.
1. Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi:
"Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva."
2. Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja.
3. Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen.
4. Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut.
5. Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.
6. Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri, kristallin näköinen; ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä.
7. Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen.
8. Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." (Ilm.4:1-8).

Loputon ilo ja lohdutus on kaikin aistein taivaassa koettavissa, sen perusteella miten Raamattu taivasta kuvaa kuultavin, nähtävin ja käsin kosketeltavin termein.
Tässä on lopullinen päämäärämme ja voittopalkintomme.
Tämän päämäärätietoisuuden näkeminen auttoi profeettoja, apostoleja ja on auttanut läpi kipujen ja vainojen kulkevaa seurakuntaa jatkamaan ja jaksamaan.

Monen Jumalan lapsen elämä on taakoitettua.
Mietimme miten selviämme, kuinka jaksamme taloushuolien, perhehuolien, irtisanomisten, sairauden, yksinjäämisen ja ties minkä kivun alla…
Tunnen niin monia, jotka ovat väsyneet kesken matkan.
Joiltakin päämäärä on jäänyt saavuttamatta.
Olen seisonut joidenkin ihmisten koko hengellisen elämän hautakuilun äärellä, heidän kääntäessä selkänsä kokonaan Jumalalle.
Olen tuntenut menettämisen tuskaa niistä, jotka ovat langenneet pois Kristuksesta.
Paavali näki tämän jatkuvan taistelun niiden ihmisten elämässä, joita hän palvelutehtävänsä kautta rohkaisi ja rakensi. Päämäärä oli ja on jotain niin kunniakasta ja niin paljon suurempaa, ettemme saa menettää voittopalkinnon kiiltoa silmistämme.

”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte”(1.Kor.9:24).

Miltä kuulostaa?
Eikö taivas olekin tavoittelemisen arvoinen!
Pyrkikäämme sellaiseen taivasjuoksuun, että saavutamme kerran voittopalkinnon!

Haluan rukoilla puolestasi:
Jeesus rakas.
Vahvista juuri nyt Pyhän Henkesi läsnäolon kautta sitä ystävää, joka lukee tätä kirjoitusta ja rukousta.
Anna taivastoivo.
Anna usko ja halu päämäärätietoiseen vaellukseen.
Vahvista horjuvan askeleita.
Asetu murtuneen vierelle suuri Lohduttaja, Pyhä Henki.
Anna uskoon ilo ja syvä sisältö.
Ja täytä se jälleennäkemisen toivolla hänen kohdallaan,
joka nyt kantaa sisällään surua ja tuskaa.
Tule meidän kaikkien arkeen todelliseksi, Jeesus.
Kiitos, että me saame nähdä kerran uskomme päämäärän muuttavan todelliseksi näkemiseksi.
Kiitos, että me saamme nähdä sinut kasvoista kasvoihin.
Tulkoon sinun valtakuntasi aj tapahtukoon sinun hyvä ja iankaikkinen tahtosi.
Isä, Jeesuksen nimessä.
Aamen.