MICHAEL JACKSON KANSANNE JA MUITA ÄLYTTÖMYYKSIÄ

Popin kuninkaaksi tituleeratun Michael Jacksonin kuolema on tuonut esille yhden tätä maailmaa riivaavan taudin: henkilöpalvonnan.
Ja siitä jokunen ajatus…

Kultainen arkku, ”hän oli hyvä mies” puheet (jossa unohdetaan kaikki pedofiliasyytökset ym.), gospelkuorot muslimiksi kääntyneelle muusikolle,
”hän oli koko elämäni” -itkut ja fanien itsemurhat!
Siinäpä lööppejä kuluneelta parilta viikolta. Ja kun äsken kävin erään iltapäivälehden verkkosivuilla, oli jonkun jenkkiläisen koivun sahatun oksan tynkään kuin suuren ihmeen kaupalla ilmestynyt palvotun tähden kasvokuva, kuin jossain katollisessa maassa Neitsyt Marian!
Kohta kai joku julistaa hänet pyhimykseksi?
Tyhjyys ja elämän tarkoituksettomuus on tehnyt meistä typeriä.

This is Elvis, This is Lenin, This is…?

Ymmärrän kyllä hyvin sitä, että joku pitää jonkun artistin tai yhtyeen musiikista.
Itsekin kuuntelen lähes kaikenlaista musiikkia, en vain hengellistä.
Elvis oli yksi maailman parhaista artisteista ja mitä erilaisimpien tyylisuuntauksien tulkitsija. Enkä kuuntele Elvistä vain hänen hengellisen tuotantonsa vuoksi.
Nigthwish musiikillaan auttoi minua omalta osaltaan pääsemään yli keskivaikeasta masennuksesta sairauteni aikana.
Mutta silti, henkilöpalvonta on minusta jo aivan jotain muuta.

Kysymys lienee esikuvista ja roolimalleista?
Etsimme niitä, samaistumme mielikuviemme mukaisiin hahmoihin.
Elviskin sanoi vuonna 1972 pitämässään lehdistötilaisuudessa, että ”imago on täysin eri asia, kuin ihminen”.
Irviniltä meni roolikuiva ja ihminen sekaisin.
Paineet olla jotain muuta, mitä syvällä sisimmässä oli, oli liian suurta.
Samoin kävi kai Elvikselle, joka pakeni todellisuutta reseptilääkkeisiin ja kuoli yksin kylpyhuoneessaan elokuussa 1977.

Muistan, kun 1980 –luvun alussa kävin Moskovassa.
Olin hiljan tullut uskoon. Leninin mausoleumi oli remontin alla, joten sillä reissulla sinne ei päässyt – onneksi.
Minua puistatutti koko ajatus mennä katsomaan jotain ylipalvottua,
kuvettunutta ruumista...

Mitä jäljelle jää?

Voi olla, että joku vetää herneen nenään tästä kirjoituksestani?
Mutta mitä jäljelle jää, kun epäjumalat kuolevat, imagot puhkeavat ”poks”, kuin kupla?
Ymmärrän kyllä musiikin.
Musiikki rentouttaa, saa hyvälle mielelle ja se voi jopa olla terapiaa.
Kaivaahan se parhaassa tapauksessa esille syvään lukkiutuneita tunteita,
joita muute olisi vaikea kohdata ja käsitellä.
Silti rajojen veto ja linjausten tekeminen on tärkeää, jopa elintärkeää!

Oma lukunsa on sitten se kaikki oheistuotanto ilmiöineen, mitä rockmusiikki tuo vanavedessään: huumeet, viina, väkivalta, esiaviolliset suhteet jne.
No, nyt en kuitenkaan lähde sille tielle, mihin ainakin osa meistä (myös minä) uskovista haksahdimme 1980 – luvalla.
Rock – musiikki nähtiin pelkästään pahana asiana ja ”hiilikellaritavarana”.
Kaikki lyötiin samaan koriin.
Mustavalkoisuus laittaa kaikki asiat ja ilmiöt samaan koriin.

Mielestäni on järkyttävää, jos näiden palvottujen epäjumalien kuolema saa aikaan joissakin faneissa itsemurhia!
Olivatpa nämä epäjumalat poliittisia hahmoja, uskonnollisia guruja tai musiikin saralla mainetta niittäneitä artisteja.
Minulle tämä kaikki puhuu toivottomuudesta, kuplan puhkeamisen jälkeisestä ”krapulasta”,
jossa tyhjyys, turvattomuus ja elämän tarkoitus nojaa arvoihin, jotka ovat pettäviä, kuin alkusyksyn jää.

Lopuksi…

Kuten edellisen kirjoitukseni oheen liitetystä videoklipistä tulee esille,
pitää tämä maailma meitä Jeesuksen jumaluuteen uskovia kaheleina,
tyhjään uskovina humpuukimaakareina.
Tähän viimeiseen ajatukseen yksi Paavalin ajatus Raamatusta…

12. Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
13. Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
14. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15. ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
20. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
21. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
22. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös KAIKKI TEHDÄÄN ELÄVIKSI KRISTUKSESSA (1.Kor.15:12-22).