EPÄJUMALILLE UHRATTU HAMPURILAINEN

Katsoin äsken tv-uutisia ja sanoin ääneen ”häh!”
Hampurilaisketju McDonald's toimittaa uutisten mukaan Tansakasta islamilaisten lakien mukan valmistettua halal-lihaa. Pitäisikö alkaa boikotoimaan Mäkkäriä vai vain jatkaa Mäkkärin tuotteiden mutustelua? Ja kun se on vielä sellainen ylikansallinen firmakin...

Uutissa selitettiin oikein imaamin suulla, miten ruuan valmistuksen alussa imaami rukoilee Allahia, jolle liha omistetaan. Eli käytännössä kysymys on epäjumalille uhratusta hampurilaisesta, kun sovelletaan Apostolien tekojen viidennentoista luvun jakeita 28 ja 29:
”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta.”

ISLAMILAISTAMISTA

Tietysti tv-uutisten kertoma puhuu meidän eurooppalaisten liberaalista suhtautumisesta uskontoon ja kaikkiin sen tapaisiin asioihin.
Kun uutissa kysyttiin kadunmiehen mielipidettä, oli useimpien vastaus ”ihan sama; antaa kaikkien kukkien kukkia”.
Sitten se puhuu siitä faktasta, että maanosamme muuttuu aikamoisella vauhdilla islamilaiseksi. Nykyään peräti kymmenenmiljoonaa Eurooppaan tullutta siirtolaista ja siirtolaisten jälkeläistä työskentelee maanosassamme. Jyrkimpien arvioiden mukaan vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa noin 50% eurooppalaisista on kääntynyt islamiin. Ja yhtenä syynä on takuuvarmasti eurooppalaisen korkeakirkollisuuden, mutta myös vapaankristillisyyden ”hampaattomuus”.
Keksiluokkainen kristillisyys, joka on tottunut kuluttamaan takalistoaan kirkonpenkeissä ja syömään passiivisesti ”armonpullaa” pastorien valmiiksi pureskelemana, on jo vuosikausia sitten menettänyt evankelioimisnäkynsä. Islamopas.net sivustolta voi kuka tahansa käydä lukemassa, että ”Islam on asettanut tavoitteekseen tehdä koko maailmasta islamilaisen”.

SYÖDÄKÖ VAI EIKÖ?

Koko juttua voidaan tietysti ajatella niinkin, että kyse on vain maailmanmakujen tulosta kaukaiseen Suomeen.
Eihän siitä ole kovinkaan kauaa aikaa, kun suomalaiset ravintolat tarjosvivat pelkkiä makkarapannuja, karjalanpaistia, kinkkua, makaroonilaatikkoa ja hernekeittoa.
Joskus 1970-luvulla pääsimme nauttimaan ensimmäisistä pizzoista ja 80-luku toi kebabit Suomeen jne.

Mutta islam uhraa tai omistaa – miten vain – sapuskansa epäjumalalleen.
Miten siis kelpo kristityn tulisi toimia?
Kiertää kaukaa Mäkkäri?
Hihhuloida kyltti kourassa Mäkkärin edessä vai hyväksyä hiljaa tapahtunut?

Minulle tulee mieleen Paavalin sanat Timoteukselle:
”Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella”(1.Tim.4:4-5).

Kyse on siitä, kenelle sinä tai minä Jeesukseen uskovana pyhität ruokasi.
Minä siunaan kiitoksen kanssa aina ruokani, Jeesuksen nimessä.
Miten on sinun laitaasi?

Kerran minut kutsuttiin kunniavieraaksi islamilaiseen kurdikotiin.
Peheen isä, joka kantoi arvonimeä papa-hadzi esitti milulle kutsun osllistua perheensä kanssa ruuhinaalliselle illallilselle.
Isän kutsumanimi viittasi siihen, että hän oli tehnyt pyhiinvaellusmatkan Mekkaan. Otin kutsun hyvin yllättyneenä, kiitollisena ja imarreltuna vastaan. Hiljaa mielessäni siunaisin aterian Jeesuksen nimessä.
”Pyhyyteni”, eikä vakaumukseni kärsinyt tippaakaan illallistaessani muslmien kanssa.
Mutta tehdessäni lähtöä perheen arvossa pidetty isä sanoi minulle englanniksi:
”I want English Bible”, ”Hauan englanninkielisen Raamatun”.
Myöhemmin toimitin hänelle kyseisen pyhän kirjan.

Kuka hallitsee sinun mahdollisia pelkojasi, ennakkoluulojasi ja ruokakulttuuria?
My Jesus rules!