MINÄ EN SINUA JÄTÄ

”...heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä - he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle” (Hep.11:37-38).

Kiertäessäni puhumassa eri seurakunnissa ja havainnoidessani ihmisten elämää, on minusta alkanut tuntua siltä että menossa on melkoinen taistelu.
Puhun hengellisestä taistelusta, joka kohdisuu Jumalan seurakuntaan eli Jumalan lapsiin.
Jotkut vanhurskautta janoavat ovat joutuneet mielettömän painostuksen ja jopa vainoamisen kohteeksi omissa kirkkokunnissaan, koska eivät halua notkistaa polviaan tämän ajan baaleille: homoseksualismille ja muulle jumalattomuudelle.
Toiset kokevat suunnatonta yksinäisyyttä arvojensa kanssa, toiset sairautensa, yksinhuoltajuutensa ja monien muiden vaikeuksien keskellä.
Kipeimmät kysymykset ovat usein sellaisia, kuinka kauan, huomaako ja välittääkö kukaan? Vastaukseksi ei riitä ”Herra on hyvä” tai ”siunausta”.

SAATANALLINEN VIHA

Ilmestyskirjassa kuvataan kosmoksessa tapahtunutta sotaa suuren lohikääremeen, saatanan, sen joukkojen, sekä arkkienkeli Mikaelin välillä.
Ilmestyskirja sanoo lohikäärmeen pitävään suurta raivoa ja vihaa seurakuntaa kohtaan (Ilm.12:12-18).
”Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle”(Ilm.12:17).

Viha ja raivo on säälimätöntä ja jopa tauotonta.
Raivon kohde tuntuu kohdistuvan Jumalan lasten uskollisuuteen.
Uskollisuuteen pitää todistus Jeesuksen herruudesta ja ylivoimasta sydämessä ja esiin tulevassa vaelluksessa. Alkuseurakunnan ajoista lähtien tätä todistusta on koitettu murtaa melettömillä vainoilla, jossa Jumalan lapset ovat olleet petojen raadeltavina areenoilla, palaneet tulisoihtuina jne.
Alkukirkon ajoista meidän päiviimme asti uskonsa tähden Jeesuksen on tapettu noin 70 miljoonaa kristittyä.

HERRA ON LÄHELLÄ

Olen ollut tänään psalmien äärellä. Etsinyt vastauksia omassa elämässäni vallitseviin kipukohtiin ja myös toisten minulle kertomiin kipuihin. Luin tänään uudempaa raamatunkäännöstämme...
Psalissa 34, jakeessa 19 Daavid kirjoittaa:
”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta, mutta kaikista niistä Herra hänet vapauttaa”.

Daavid oli mies, jolle kipu oli tuttua.
Hän tiesi vanhurskauden maksavan, koska se on täysin vierasta tälle maailmalle.
Hän pakeni kauan Saulin vihaa ja kateutta.
Hän joutui kipuun myös omien syntiensä seurauksena.
Kaikkien kokemusten myötä hän oppi tuntemaan Jumalan, joka on uskollinen omilleen.
”Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää”(Psalmi 37:23-25).

Jumala on uskollinen.
Pitkän elämänkokemuksen kautta Daavid saattoi sanoa, ettei vanhurskas joudu häpeään, ettei Jumala käännä selkäänsä omilleen. Vaikeita päiviä tulee paljon, kuten Daavidin poika Salomokin totesi saarnaajan kirjassaan.

SUUREMPI TAAKKA MINKÄ JAKSAMME KANTAA

Joku vapaa-ajattelija on kysellyt voiko Jumala luoda suuremman kiven tai ylipäätään taakan,
mitä ei itse jaksa kantaa...?

Eräs hyvä ystäväni sanoi Jumalalle perhettään kohdannesta kriisistä:
”Hei Jumala, ei minun pitänyt jäädä pois tällä pysäkillä.
Tämä on väärä pysäkki”.
Miten monta kertaa itse olenkaan kokenut samoin.
Että olen saanut väärät kortit käteeni.
Muut vetävät värisuoraa, mutta minä pelaan pikkuluvuilla.
Olen kuin ostanut arvan, jossa lukee ”tämä arpa ei voita. Kiitos osallistumisesta, yhtiömme tukemisesta ja parempi onni joskus toiste...”

Olen oppinut tuntemaan Jumalan sellaisena, joka kestää epäilymme ja rehelliset kysymyksemme. Jumalakuvani on sellainen, että Isälläni on aivan valtavan suuret ja leveät hartiat...
Hän ei suutu, eikä muutu, vaikka minä suuttuisin.
Hän ei laimennu, vaikka uskoni ja rakkauteni toisinaan laimentuisi.
Hän ei hylkää, vaikka minä niin pelkäisin ja jopa sen syntieni vuoksi ansaitsisin.
Siitä on todistuksena risti.

Muistan, kun tapasin juuri uuden munuaisen saaneen ystäväni sairaalassa jokunen vuosi sitten. Minä olin silloin vastaikää menettänyt massiiviverenvuodossa omani ja koko elämäni suurin ja raskain kriisi oli vasta alussa... Henkilökohtaisten kipujemme keskellä pohdimme Jumalan tahtoa: Miksi joku saa kannettavakseen isomman kuorman kuin toinen?
Miksi joku tuntuu pääsevän elämänsä läpi kuin ”kahta kättä heilutellen”, ilman suurempia murheita ja kolhuja - vaikkakin se on usein vain näennäistä...?
Olen huomannut, että toiset osaavat haudata ongelmansa, traumansa ja kipunsa eri asioiden alle: kuka suorittamisen alle, kuka perfektionismin alle jne.
Jos kynät ja pyyhekumit eivät ole työpöydällä juuri oikeassa paikassa ja oikeassa asennossa, niin koko päivä on pilalla ja elämä sekaisin.
Toisella on taas pakonomainen tarve koko ajan siivota, vaikka olisi miten siistiä tahansa.
Joskus se voi vain olla yritys pitää omaa sisimmän epäjärjestystä kurissa.

Entäpä sellainen kysymys miksi asiat, ongelmat ja vastoinkäymiset näyttävät usein kasautuvan vain muutamille? Vai onko sekin vain näennäistä?
En usko siihen ajatukseen, etteikö ihmiselle annettaisi suurempaa taakkaa, mitä hän ei jaksaisi kantaa. Sillä tässä elämässä kaikki on mahdollista...
Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei edes Jeesus jaksanut kantaa ristiään yksin?
Tässä oli taakka, jota Jumala ei yksin jaksanut kantaa.
Mutta se taakka olikin oikeastaan meidän ihmisten typeryyksien, meidän syntiemme aikaansaannos: risti.
Isä antoi Jeesukselle Simon kyreneläisen, joka auttoi kantamaan taakan Golgatalle, jotta meillä elämä olisi...


KUN SYYT KIPUUN OVAT HUKASSA

Myönnän että elämässäni on ollut hetkiä, jolloin on oikeasti tuntunut siltä, ettei tässä ole mitään järkeä. Varsinkin kun syyt erilaisille ongelmille ja taisteluille ovat hakusassa.
Asioita tapahtuu minusta riippumatta.

Toki teologiaa jonkun vuoden joskus lukeneena tiedän, että syntiinlankeemus on kaiken kärsimyksen perussyy. Mutta se ei selitä läheskään kaikkea kipua pois.

Onko sinulla lukijani ollut joskus tunne, että vaikka kuinka yrität elää Jumalan tahdon mukaan ja tehdä valintasi hänen sanansa mukaan, niin silti asiat mättävät?
On kuin yhdestä seuraisi toinen ja jopa toistaan pahempi katastrofi - kasautuen toinen toisensa perään. Ja samalla mietit, miksi jumalaton menestyy; miksi tuo ”toinen” pääsee niin helpolla?
Miksi sekin tyyppi saa niin isot ansiot, vaikka kehuu valehtelevansa veroilmoituksessaan?
Miksi joku ökyjohtaja vetää niin isoja bonuksia ja sinä koitat tulla toimeen rehellisellä työllä ansaitulla palkallasi, joka ei kuitenkaan riitä, vaan joudut aina siirtämään laskujen maksuaikaa...?

Daavid ainakin mietti tätä ja tämän kaltaisia kysymyksiä.
Pitkä elämä toi perspektiiviä. Kokemuksesta hän kirjoittaa:
”Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi väärintekijöitä. He kuihtuvat hetkessä niin kuin ruoho, lakastuvat kuin kedon vehreys.
Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla.
Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo.
Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!
Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo.
Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko. Ole ääneti Herran edessä,
odota hänen apuaan! Älä kadehdi sitä, joka menestyy elämässään, sitä,
jonka kaikki juonet onnistuvat” (Ps.34:1-7).
Jumala näkee tilanteemme.
Vanhurskaus on syyttömyyttä hänen edessään.
Silloin myös syyttömästi kärsivän kipu on Jumalalle raju juttu!
”Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo.”

JUMALA HALLITSEE

On lohdullista lukea, miten Jumala tiesi ja hallitsi oman kansansa kärsimystä muinaisen Egyptin orjuudessa.
Toinen Mooseksen kirja kertoo Mooseksen pysähtyneen palavan pensaan äärelle Jumalan puhutteluun.
”Ja Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa.
Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä”(2.Moos.3:7-8).

Huomaatko neljä asia?
1.Minä olen nähnyt...
2.Minä olen kuullut...
3.Minä tiedän...
4.Minä olen astunut vapauttamaan heidät...

Mikä on tämän viesti?
Jumala tietää, Jumala hallitsee.
Uskotko, että Jumala hallitsee taivaankappaleita?
Uskotko hänen kykenevän hallitsemaan sinun asioitasi? Eikö ole hiukan hassua, että meidän on helpompi uskoa Herran hallitsevan taivaankappaleita avaruudessa, kuin sitä että hän hallitsisi meidän elämässämme olevia asioita? Jumalan kyky hallita elämäämme perustuu Jumalan valtakuntaan. Siihen faktaan, että hänen tahtonsa tapahtuu elämässämme - riippumatta olosuhteista, tunteistamme tai goljattien karjunnasta.

Jes.52:7 kuuluu englanninkielisessä New International Version raamatunkäännöksessä: ”Sinun Jumalasi hallitsee”.
Jumalasi hallitsee jopa niin, että Jumalan valtakunta laajenee kauttamme, koska Herralla on ilmiömäinen taito kääntää kriisit siunaukseksi. Kuulin kertomuksen äiditä, jolla oli niin sanottu ei-toivottu raskaus.
Tapaus sattui vuosikymmeniä sitten Italiassa. Äiti halusi tehdä abortin. Kuitenkin umpilisäkkeen poistoon joutuminen pelasti sikiön hengen ja niin äiti synnytti terveen poikavauvan.
Jumalalle ei kukaan ole ei-toivottu.
Jumala näkee pidemmälle ja on voimallinen kääntämään meidän miinuksemme plussiksi.
Tänään tämä poikavauva on aikuinen ja johtaa yhtä seurakuntaa Italiassa. Armo ei valikoi, mutta se yllättää. Se on kaikin puolin korkeampaa matematiikkaa, mihin kukaan ihminen koskaan yltää.
Jumala, joka hallitsee, tietää myös meidän kipumme, sen laadun, voiman ja syyt.
Jos elät juuri nyt elämäsi tragediaa, jos olet vainottu vanhurskautesi tähden, jos olet yksin kipusi kanssa, tahdon rukoilla kanssasi.
Osallistu tähän rukoukseen:

Jeesus Krisus, Jumalan Poika.
Armahda minua.
Tule luokseni ja ota taakkani.
Anna minulle voimaa antanaa anteeksi niille, jotka ovat minua vastaan niin monessa rikkoneet. Anna anteeksi myös minun syntini.
Tule Isä lähelleni.
Tule ja virvoita sileuni sinun armosi runsauden äärellä.
Kiitos, että saan laskea taakkani, kipuni, lohduttomuuteni sinun käsiisi.
Tule Herra Jeesus ja uudista yhteyteni sinun kanssasi.
Tule Pyhä Henki ja tee uskostani elävä Jeesuksessa.
Kiitos Jeesus, että sinä olet kuningas ja hallitset minua ja elämässäni olevia asioita.
Jeesuksen nimessä.
Aamen.

Pyhä Henki vakuuttaa meille nämä sanat:
”Jumala on itse sanonut: Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää.
Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa:
Herra on minun auttajani, siksi en pelkää.
Mitä voisi ihminen minulle tehdä?”(Hep.13:5b-6, RK-92).