ASEMAMME KRISTUKSESSA - EFESOLAISKIRJEEN SANOMA

Aloitan pidempikestoisen opetus-sarjan Paavalin kirjoittamasta kirjeestä Efeson seurakunnalle.
Seuraan vuoden 1992 raamatunkäännöstä.
Haluan tehdä tällä kertaa syväluotaavampaa pohdintaa mm. eri termeistä, joita Efesolaiskije vilisee.
Alkuun pysähdyn pohtimaan Paavalin termiä ja teologiaa ennaltamääräämisestä.
Pureudun sen erilaisiin tulkintoihin ja historiaan.

1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, tervehtii Efesoksessa asuvia, Kristukseen Jeesukseen uskovia pyhiä.
2 Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.

Kirjeen alkutervehdys osoittaa kirjeen kirjoittajaksi apostoli Paavalin.
Kirje on Paavalin ensimmäinen niis kutsuttu vankilakirje, jonka hän kirjoitti ollessaan Roomassa vankeudessa, uskonsa tähden Kritukseen. Se ajoittuu vuosiin 61 tai 62 jKr.

3.Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä!
Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.
4. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina.
5. Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.
6. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!

Yksi vaikeimpia teologisia termejä Uudessa testamentissa on oppi ennaltamääräämisestä.
Calvininlainen näkemys lähtee siitä, että Jumala on edeltä päin valinnut toiset kadotukseen ja toiset pelastukseen. Tämän näkemyksen mukaan ihminen ei voi vaikuttaa omaan pelastukseensa valintojensa pohjalta. Mutta myös niin, että valittujen on mahdotonta langeta pois asemastaan, joka tässä on Jumalan heille varaama pelastus.

Mielestäni calvinilainen teologia tässä kohtaa on sula mahdottomuus.
Kerran pelastettu ei ole automaattisesti, ilman kilvoittelua, ilman oman hengellisen vaelluksensa ja aktiivisen seurakuntayhteyden vaalimista automaattisesti pelastunut.
Uskosta Kristukseen voidaan langeta ja peräti luopua.

Keskustelin viime keväänä erään ihmisen kanssa pelastuksesta.
Hän oli voimakas calvinilaisuuden kannattaja.
Kun sanoin tuntevani palavasti uskossa olleita ihmsiä,
jotka sittemmin kääntyivät peräti ristin vihollisiksi, totesi hän etteivät he olleet koskaan kunnolla uskossakaan.
Olin ällistynyt ja vihainen hänen hyvin mustavalkoisesta asenteestaan.
Eihän hän edes tuntenut näitä ihmisiä ja heidän vaellustaan!
Mutta kaveri pysyi kanssaan tiukan oikeaoppisena.

PELASTUKSEN MÄÄRITTELY

Vanhassa testamentissa pelastusta merkitsevät sanat nousevat verbistä jasha.
Perusmerkityksessään jasha merkitsee avara, laaja, rajoituksista vapaa.
Tällöin verbinä se merkitsee tehdä tilaa, viedä ulos ahtaudesta ja ahdingosta.
Esim. Jeesuksen hepreankielinen nimi Ysehua, Herra pelastaa nousee verbistä jasha.1
Jeesus itse sanoo evankeliumeissa vapauttavansa meidät synnin orjuudesta (Joh.8:36).

Näin pelastus on varjeleva ja tuomiolta suojaava, ksoka synnin seuraus on iankaikkinen tuho...
Uudessa testamentissa pelastusta merkitsevä kreikan sana on sôtêria.
Tästä sanasta nousevat eri taivutusmuodot tulevat kantasanasta sôs, joka merkitsee kokonaista, ehyttä, tervettä, vahingoittumatonta.2

Vanhassa testamentissa Jumala oli israelilaisten pelastaja.
Jumala pelasti myös yksilöitä esim. henkilökohtaisista vihamiehistä, vainoojista, sairaudesta jne.3
Esim. juutalaisten pelastushistoria Egyptistä luvattuun maahan on osoitus kansaan kohdistuvasta pelastuksesta. Jumalan lupaama pelastus sisälsi rauhan, shalom.
Shalom oli Jumalan kansan normaalitila, jossa Herra heidän Jumalansa sitoutui huolehtimaan heistä kaikilla elämän osa-alueilla, kunhan kansa sitoutui Jumalaansa (5.Moos. 30). Israelin pelastus liittyi kiinteästi liittoon ja sen pitämiseen.

Uusitestamentillisena terminä pelastus ymmärretään sovitukseen liitettävänä asiana.
Kun Vanhassa testamentissa painotus oli kansallisella pelastuksella,
Uudessa testamentissa painotus on yksilön pelastumisella.

Uudessa testamentissa pelastus on kaksiosainen:
a)ihminen pelastuu syntielämästään Jumalan valtakunnan kansalaiseksi Jumalan lapseuteen,
pois Jumalan vihalta: Ef. 1:7; 2:19; Ef. 1:5; Room. 5:9.
b)ihminen pelastuu lopulta kuolemansa jälkeen Jumalan luokse taivaaseen, jossa ei enää ole mitään, mikä aiheuttaa ihmiselle murhetta: Ilm. 21:1-4.

Vain Jumala voi pelastaa, koska se on kokonaan Jumalan työtä: Ef. 2:8-10. Ihminen on itse täysin kykenemätön syntisyytensä vuoksi pelastamaan itseään: Luuk. 3:6; Room. 3:23. Pyhä Henki välittää ihmiselle pelastuksen ja pelastusvarmuuden: Room. 8:16; Joh. 16: 7-15.

ENNALTAMÄÄRÄÄMISOPIN HISTORIA

Kirkkoisä Augustinus (354 - 430 jKr.) kehitti predestinaatio eli ennaltamääräämisopin sellaisessa muodossa, joka tunnetaan nimellä ”kerran pelastettu, aina pelastettu”.
Hän lähti teologiassaan liikkeelle ajatuksesta, jonka mukaan Adam eli alkujaan täysin vapaana.4 Ainoa rajoitus koski hänen tahtoaan ja tekojaan ihmisenä.
Se antoi Augustinuksen mukaan mahdollisuuden kulkeutua pois hyvästä.
Koska Adam oli alkujaan täydellinen, Jumalan silmissä oli merkitystä sillä miten hän eli ennen syntiinlankeemusta kuin sillä, miten hän lankesi.
Millard J. Erickson, joka on kirjoittanut paksun ”tiiliskiven” systemaattisesta teologiasta sanoo, että ”ilman jumalallista apua me olemme kykenemättömiä valitsemaan ja tekemään oikein”.5
Toisin sanoen meidän hyvät tekomme ovat ennalta määrättyjä.
Iankaikkisuudessa Jumala teki valinnan, kenelle hän tahtoo antaa armonsa ja kenelle ei.
Perusteluiksi nostetaan mm. 2.Moos. 33:19: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan”. Jumala armahtaa kenet haluaa, mutta tämän jakeen perusteella ei voida todistaa ”kerran pelastettu, aina pelastettu” oppia.
Jakeen sanat liittyvät kiinteästi armoon, jonka Herra soi Moosekselle ilmestyessään hänelle kirkkaudessaan hänen pyyntönsä mukaan.
Mistään iankaikkisuuskohtalosta ei jakeessa eikä kontekstissa ole kysymys.
Munkki ja kirkkoisä Pelagius (k. 561 jKr.) kehitti Augustinuksen ajatusta mm. siten, että ihmisen tullessa maailmaan luonnollisen syntymän kautta, ei hänen tahdossaan ole kykyä vastustaa pahaa. Hän on näin ollen perisynnin vanki.
Äärimmäiseen viritettynä tämä oppi opettaa, että ihmisen on mahdollista elää synnitöntä elämää. Perusteiksi nostetaan Raamatusta sellaisia jakeita, jossa Jumala kehottaa ihmisiä oleman Hänen laillaan pyhiä tai jossa Jeesus evankeliumeissa kehottaa olemaan taivaallisen Isän tavoin täydellinen.6
Ongelmana on kuitenkin se, että jokainen Raamatusta nouseva peruste irrotetaan asiayhteydestään. Näyttää myös siltä, etteivät tämän opin kannattajat pyri tekemään syväluotaavaa eksegetiikkaa7.

Myöhemmin Jean Calvin ( 1509 – 1564 jKr. ) kehitti lisää ”kerran pelastettu, aina pelastettu” oppia.
Valinta Jumalan lapseksi olisi tapahtunut Jumalan omissa päätöksissä ilman ihmisen omaa vaikutusta.8
Kalvinilainen näkemys lähtee siitä olettamuksesta, että ihminen on täydellisesti synnin turmelema ja että vain jotkut on valittu pelastukseen ilman heissä olevaa ansiota tai syytä valita heidät. Jumala valitsee, ihmisen oma halua pelastua tai olla pelastumatta ei vaikuta Jumalan ennakoivaan valintaan.9
Jumala valmistaa pelastuksen vain valittuja varten.
Kristus kuolee vain valittujen puolesta.
Ratkaisematta jää kokonaan Joh. 3:16:ta sisältö, jonka mukaan Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään hukkuisi.

Calvinismi jatkaa edelleen, että Jumala antaa ”pakottavan” armon vaikutuksen valituille, jolloin he ottavat vastaan Jumalan kutsun pelastukseen ja pelastuvat. Ja koska pelastus ei perustu missään vaiheessa ihmisen itsensä tahtoon tai tekoihin, on hänen lopullinenkin pelastuksensa ehdottoman varma.10

Sittemmin tämä oppi on saanut lisäväriä ja eri variaatioita mm. siten, että lopulta jopa saatanakin pelastuu… Jumalan armo venytetään rajattomaksi, joka lopulta kattaa kaiken pahuuden. Pahuuden ongelman käsittelyä tällaiset perustelut saattavat helpottaa. Esitetään vastauksia, jotka johtavat älylliseen itsemurhaan.
Mikä olisikaan se taivas, jossa saatanakin olisi?
Taivas ei koskaan muutu helvetiksi tai päinvastoin.


Viitteet:
1. Iso Raamatun Tietosanakirja, 5. Raamatun tietokirja, Vantaa 1991.
2. NOVUM 5, s.716, sana 4362. Raamatun Tietokirja Vantaa 1984.
3. 2.Moos, 14:13, 30; Ps. 18:4; 7:2-3; 33:19-25.
4. Millard J. Erickson, Christian Thelogy, s.908. Baker Bppks, elleventh printing, August 1994.
5. Millard J. Erickson, Christian Thelogy, s.909. Baker Bppks, elleventh printing, August 1994.
6. 3.Moos. 19:2; Matt. 5:48.
7. Eksegetiikka on Raamatun selitysoppi, jossa teksti ikään kuin avataan ja puretaan kielellisiin
osiin alkuteksti, konteksti ja historiallinen viitekehys huomioiden.
8. Veikko Pekki, Raamatun opiskelusivut, 2002-2003. http://www.nic.fi/vpekki/raamattu
/predestinaatio02.html HUOM! Näitä sivuja ei enää ole olemassa
internetissä.
9. Vapaasti lainattu Simo Lintisen artikkelia NÄKY lehteen 2003.
10.Simo Lintinen, M.Div.

Opetus-sarja jatkuu...