ASEMAMME KRISTUKSESSA - EFESSOLAISKIRJEEN SANOMA Osa 4

13. Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.
14. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Pyhä Henki on pelastuksemme vakuus ja sinetti.
Pyhä Henki vahvistaa pelastuksen Kristuksessa; asemamme Jumalan lapsina (Room.8:14-15; Ef.4:30).
Paavali puhuu pelastusvarmuudesta, syvästä tietoisuudesta Jumalan lapsena erityisen vahvasti, kauttaaltaan Roomalaiskirjeessä. Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa hän tuo esille pelastusvarmuuden perusteet:
sisäinen rauha, todeksi eletty armo ja rakkaus Jumalaa kohtaan.
Jälkimmäisen voisi kiteyttää niin, että rakastamme sitä, mitä Jumala rakastaa ja erityisesti hätä itseään (Mark12:29-30).
Sisäinen rauha, todeksi eletty armo ja rakkaus Jumalaan löytyy sovituksesta: ”paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut” (Room.5:10).

VIISAUDEN JA ILMESTYKSEN HENKI

15. Saatuani kuulla teidän uskostanne Herraan Jeesukseen ja rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan
16. olen lakkaamatta kiittänyt Jumalaa teistä muistaessani teitä rukouksissani.
17. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet,
18. ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa...
Paavalin kohdalla Jumalan tunteminen perustui koko elämän kestävään suhteeseen.
Paavalin elämä osoittaa, että suhde ja tunteminen oli intiimin läheistä.
Uuden testamentin kreikankieli käyttää Jumalan tuntemisesta sellaista sanaa, kuin ginooskoo, jota käytetään myös miehen ja vaimon välisestä intiimistä, kaikkia elämän osa-alueita tarkoittavasta tuntemisen ja läheisyyden tasosta.
Kristinusko on syvimmältä olemukseltaan suhde elävän ja persoonallisen, ajassa ja paikassa vaikuttavan Jumalan kanssa.
Sen lähtökohta on siinä, että Jumala tuntee Luojanamme meidät läpikotaisin (Ps.139:1).
Paavali sanoo sen selkeästi:
”sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon”(2.Tim.1:12).
Kristillisen elämän suola ja ydin on Jumalan henkilökohtainen tunteminen.
Se että minulla on elävä ja toimia suhde hänen kanssaan.
Jeesus paljastaa Isän tuntemisen syvyyden: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän” (Joh.10:14-15).
HUOMASITKO?
Niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän!
Ajattele mikä jumalasuhteen rajaton taso!
Toisaalta se myös vastuuttaa minut.
Opetan tästä jatkossa enemmän...

Uusi testamentti käyttää Pyhästä Hengestä järjestelmällisesti yksikön kolmatta persoonaa: hän.
Jeesus kertoo Johanneksen evankeliumissa Pyhän Hengen kirkastavan häntä, Jeesusta itseään (Joh.16:13-14).
Hän on kuin tv-studiossa se valomies, joka suuntaa spotin päähenkilöön, tässä tapauksessa uskomme alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.

Viisauden ja ilmestyksen Henki, viittaa siis (isolla alkukirjaimella, koska hän on jumaluuden kolmas persoona) Pyhään Henkeen.
Ja viisaus ja ilmestys merkitsee tuoretta, sisäistettyä käsitystä - henkilökohtaista syvää tuntemista Kristuksesta, hänen kanssaan ja hänen jumaluudesta yhdessä sen aseman kanssa, mihin meidät on kutsuttu: Jumalan lapseuteen. Ja tämä Kristuksen uhrikuoleman kautta!

Opetus sarja jatkuu...