ASEMAMME KRISTUKSESSA - EFESSOLAISKIRJEEN SANOMA Osa 8

Toinen luku

10. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

11. Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia -- niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi.

12. Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa.

13. Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.

14. Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.

15. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.

16. Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta.

17. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.

18. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.

19. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.

20. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.

21. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi,

22. ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
Efesolaiskirjeen toinen luku päättyy yhteyden korostamiseen.
Yhteyden perusta on Jumalan rauha.


KUTSUTTU YHTEYTEEN

Kristuksessa ja Kristuksen kautta myös pakanat on saatettu sen liiton alle, jossa Israel on Aabrahamille annetun kutsun perusteella. Kysehän on yhteydestä.
Jumala ei tarjoa uskontoa vaan elämää.

Kun puhutaan ”rakennuksesta” (jae 20) on se vertauskuvallinen viittaus Jerusalemin temppeliin, jossa Israelin kansa vuosituhanten aikana harjoitti jumalanpalvelusmenojaan.
Mutta nyt rakennus viittaa Jumalan perheeseen: ”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.”

Jumala ei kuitenkaan asu ”kirkoissa” vaan seurakuntansa, yksilöuskovista muodostuvan seurakuntansa keskellä.
Yleismaailmallinen ajatus, että Jumala olisi läsnä koko luomakunnassaan ei näytä saavan pontta Raamatusta. Jumala on kyllä havaittavissa luomakunnassa, mutta hän asuu vain siellä, missä hänet vastaanotetaan.
Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa:
"Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (Joh.14:23).
Alkutekstin mukaan: ”teemme häneen asunnon”.

Tämä tuo esiin myös vastuun ja vallan alaisuuden:
en omista enää autonomiaa itseni suhteen.
Vaan jos olen antanut elämäni Jeesukselle, on hän silloin Herrani.
”Jeesus on Herra”, ei saa olla vain uskovien iskulause.

RUHANTEKIJÄT

Jeesus julistaa vuorisaarnassaan autuaiksi rauhantekijät (Matt.5:9).
Se on hänen mukaansa Jumalan lapsen tuntomerkki.
Rauhan tekeminen pohjautuu siihen rauhaan, jonka Kristus lahjoittaa hänen luokseen tulevalle.
”Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.”

Jumalan rauha on omantunnon rauhaa ja puhtautta syntieni anteeksi saamisesta ja sovituksen omakohtaisesta todeksi elämisestä. Jos en omista rauhaa, ajaa se minut rauhattomuuteen, jossa koetan ansaita rauhan omavanhurskaudella. Edellinen blogikirjoitukseni heijastelee rauhattomuuden ja sovituksen puutteen seurauksia...

Kun Jeesus julistaa autuaiksi, onnellisiksi vuorisaarnassaan rauhantekijät, puhuu se Jumalan seurakunnan perusmissiosta.
Englanninkielinen New Living Translation Raamattu kääntää Jeesuksen vuorisaarnan lausuman seuraavasti:
”Jumala siunaa niitä, jotka työskentelevät rauhan puolesta”.
Todellinen rauhantekijä on uskova, joka jättää jälkeensä lohdutettuja, kohdattuja ja parantuneita ihmisiä.

Sunnuntaina siirrymme kirkkovuodessa odotettuun adventin aikaan.
Adventti julistaa Messiaan, suuren kuninkaan saapumista ja odotusta.
Rauhanruhtinas ja kunnian kuningas saapuu.
Valmista sydämesi häntä varten, jotta se voisi olla todellinen rauhan tyyssija vihan ja synnin sijaan.

Tässä on Jumalan lapsen mahdollisuus:
rauhantekijöinä voimme lohduttaa ja parantaa särjettyjä sydämiä sillä rauhalla, jonka Jeesus Kristus on meillekin lahjoittanut.

Opetussarja jatkuu...