CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

TEOLOGISET PERUSTEET HOMOSEKSUUALISUUDELLE?



Kun avasin eilen (28.11.09) Helsingin Sanomat, silmiini osui pääkirjoitusten vieressä vieraskynän otsikko: ”Parisuhteen siunaamiselle on teologiset perusteet”. Vieraskynään oli Hesarissa tarttunut Espoon piispa Mikko Heikka.
Heikan ajatuksissa ei sinänsä ollut mitään uutta, mitä jo monet muutkin Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispat ovat sanoneet parisuhteen eli homoseksuaalien siunaamisesta. Juttu kieltämättä herätti ajatuksia ja ärtymystä (sekin täytyy myöntää). Nostan neljä piispa Heikan argumenttia, joihin heitän omat vastakommenttini.


Piispa Mikko Heikka pohtii vieraskynä kirjoituksessaan evankelisluterilaisen kirkon piispainkokouksen linjauksia ja erityisesti teologisia perusteita homoseksuaalisten parisuhteiden siunaamiselle.
Ongelman ydin tuntuu olevan siinä, että on aivan pakko saada raamatulliset perusteet homoseksuaalisen käytöksen hyväksynnälle Raamatussa ja kirkossa.
Ja tässä Raamattu muokataan tai selitetään väkivalloin eri teesein tukemaan asiaa, jota kirkko ajaa.

Kommentti yksi:
Homoseksuaalisuus kielletään selkeästi Raamatussa, mutta...


Heikka kirjoittaa: ”Käydyssä keskustelussa kristilliset kannat ovat perustuneet havaintoon, että lukuisat raamatunkohdat tuomitsevat homoseksuaalisen käyttäytymisen.”

Mutta sitten tullekin se ”mutta”, jonka mukaan ”tyypillisesti”, kuten Heikka kirjoittaa ”ja usein miten” kyse on miehen ja naisen välisestä suhteesta ”luomiskertomusten” pohjalta.
Eli kun Jumala sanoi luoneensa miehen ja naisen omaksi kuvakseen ja elämään myös seksuaalisessa suhteessa toistensa kanssa, on se sitä ”tyypillistä” ja ”usein miten” toteutuvaa seksuaalisuutta. Kuitenkin Heikka on sitä mieltä, että ”tämän päälinjan rinnalle kuitenkin mahtuu myös samaa sukupuolta olevien rakkaus”. Kirjoituksessaan hän tuo esille, että ”tätä vuorovaikutusta ilmaistaan myös seksuaalisesti”.

Jutun ydin on se, että kaikki kelpaa, kun se vain näyttää tai on jotenkin havainnoitavissa rakkaudeksi. Piispa parka tuntuu kuitenkin ohittavan kokonaan sen, että vain totuus tekee vapaaksi.
Unohtavan tai kokonaan välinpitämättömästi ohittavan. Sillä armoa ei ole ilman totuutta,
eikä totuutta ilman armoa. Raamattua tulee lukea kokonaisilmoituksena, eikä siellä rakkaudeksi milloinkaan muutu tai väänny käyttäytymiset, jotka Jumala itse alkanen Mooseksesta nimeää yksiselitteisesti synniksi.

Kommentti kaksi:
Luomiskertomukset


Historialliskriittisen teologian ja raamatuntulkinnan mukaan Raamatussa on kaksi erilaista luomiskertomusta.
Ensimmäinen löytyy ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta ja toinen saman kirjan toisesta luvusta. Heikka unohtaa juutalaisen ajattelu- ja kerrontatavan, jonka mukaan asiat kerrottiin ensin pääpiirteissään ja sen jälkeen kirjoittaja palasi kuvaamaan mainitun tilanteen tai tapahtuman yksityiskohtia.
Tässä tapauksessa ensimmäisessä luvussa kerrotaan pääpiirteissään ihmisen luminen ja toinen luku kuvaa sen yksityiskohtaisemmin miten luotiin ja miten asetettiin elämään.
Luomiskertomuksen asetelmat ovat Heikan mukaan muuttuneet oleellisesti, koska kirkko on ”hyväksynyt tieteen uusia löytöjä, jotka ovat kumonneet luomiskertomusten aikaisempia tulkintoja”.
Siis alkuperäisen tekstin alkuperäisen asetelman miehen ja naisen välisestä seksistä ja seksuaalisuudesta.
Tästä kommentista Mikko Heikka pääseekin kolmanneksi nostettavaan kommenttiinsa...

Kommentti kolme:
Darvinismi


Heikan mukaan ”tulkintaperinteen seuraavan muutoksen aiheutti Charles Darwin.
Tuloksena luomiskertomuksia alettiin tulkita kehitysopin valossa.”
Onko siis niin, että kakki mitä Raamattuun on kirjoitettu, on nykyään suodatettava nykytieteen nimissä ja tiedon nimissä kulkevien tulkintojen mukaan?
Kyllä. Sillä Heikka tuntuu pitäytyvän siihen teologiseen linjaukseen, jota historialliskriittinen raamatuntulkinta edustaa: ei ole persoonallista Jumalaa, profeetallisuus on tapahtuman jälkeen kirjoitettua ja mitään neitseestä syntymää, Jumalan tuloa ihmiseksi, kuolleista ylösnousemusta ja ihmeitä ei koskaan ole tapahtunut, eikä voi tapahtua.
Darwinismi on siis oppi, joka muokkaa raamatuntulkintaa.

Kommentti neljä:
Erilainen homoseksuaalisuus


Heikka nojaa tutkijoihin, jotka edustavat edellä mainittuja näkemystä.
Raamatussa on vanhentunutta tietoa, johon ei missään tapauksessa kannata suhtautua kirjaimellisesti tai liian vakavasti.
Heikka sanookin, ettei ”Uuden testamentin teksteissä viitata sellaiseen homoseksuaalisuuteen, josta nykyään keskustellaan”.
Heikka pakko selittää asioita. Raamattu on pakko saattaa arveluttavaan valoon ja se kirjoittajat, kuten Paavali saatetaan nykytieteen perusteella tietämättömäksi.

Ensinnäkin apostoli Paavali kirjanoppineena, siis Vanhan testamentin kirjoitukset ja kulttuurihistorian läpikotaisin tuntevana nojautui tiukasti koko Raamatun antamaan ilmoitukseen miehestä ja naisesta ja yleensä ihmisen seksuaalisuudesta.
Toiseksi, kun Paavali kirjoitti korinttolaisille etteivät homoseksuaalisuutta köytöstä harjoittavat peri taivasten valtakuntaa, ei kyseisen ajan ja kulttuurin homous eronnut meidän ajan homoudesta (1.Kor.6:9-11).
Mistähän sellainen käsitys poikii, että nykyhomous on jotenkin jalostuneimpaa?

Paavalihan kirjoitti kuuluisan ja paljon närää herättäneen jae jakson seurakunnalle,
joista jotkut olivat olleet ennen Kristuksen luokse tuloaan homoseksuaalisuutta ja monia muita syntejä harjoittavia.
Ja sitten hän lataa, ettei seurakunnassa saa olla mitään synnissä elämistä (jae 12). Olemme syntisiä ja teemme syntiä, mutta emme saa elää synnissä (katso ko. luvun kokonaisuudet).

Paavalin kreikankielisessä tekstissä esiintyy sanat malakos ja arsenokoitai.
Paavalin käyttämä sanaa malakos on lainattu vanhan testamentin kreikannoksesta eli Septuagintasta.
Paavali luki kyseistä tekstiä Vanhana testamenttinaan.
Septuagintassa kyseinen sana malakos esiintyy mm. kolmannessa Mooseken kirjassa:
”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus” (3.Moos.18:22).

Paavalin käyttämä sana esiintyy hellenisti-juutalaisen Filon aleksandrialaisen (20 eKr. - 40 jKr) kirjoituksissa. Hän käytti sanaa malakos kuvaamaan miehiä, jotka pukeutuivat naisten hepeneisiin.
Paavalille saman sanan käyttö merkitsee siis transveetteja, naismaisesti pukeutuvia ja käyttäytyviä miehiä.
Toinen sana arsenokoitai merkitsee homoseksuaaleja eli miehiä jotka harjoittavat seksiä toistensa kanssa.

Miten siis nykypäivän tietämys tai homoseksuaalisuus eroaa tämän päivän homoseksuaalisuudesta?

Kyse ei ole homoidentiteetin omaavaan tuomitsemisesta, sillä heitä on myös vapauden suuntien seurakunnissa. Heitä, jotka haluavat parantua ja löytää tasapainon.
Raamattu tuomitsee yksiselitteisesti synnin jossa me elämme, oli se laadultaan ja sisällöltään mitä tahansa. Sillä synti erottaa Jumalasta: Jes.59:1-2.

Edellä viittaamassani kolmannen Mooseksen kirjan kohdassa, jossa homoseksuaalinen käytös kielletään, Herra sanoo:
”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
"Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille:
Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä” (3.Moos.19:1-2).


Pyhyys on valinta.

Jos joku ajatus jäi mietityttämään, niin voit lukea laajemman kirjoitukseni homoseksuaalisuudesta blogistani viime toukokuulta.

1 kommenttia:

Juha Molari Юха Молари kirjoitti...

Olet täysin oikeassa, kun kritisoit piispa Mikko Heikan kirjoitusta. Vaatii kuitenkin paljon rohkeutta, että tänä päivänä kykenee kirjoittamaan enää Raamatun ja kristinuskon puolesta, kun toisella puolella on homomyönteinen piispa. Kirjoitat myös hyvin tyylikkästi ilman ylilyöntejä ja vihaa. Kiitän kirjoituksestasi. Terv. Juha Molari