ASEMAMME KRISTUKSESSA - EFESSOLAISKIRJEEN SANOMA Osa 10

Kolmas luku

8. Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta
9. ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan.

Paavali ylistää Herraa maailman jaloimmasta tehtävästä: evankeliumin julistamisen mahdollisuudesta. Seurakunnan entisenä vainoojana hän näkee itsensä vähäisimpänä saadessaan olla kutsuttu apostolin ja evankelistan tehtävään.
Paavalia kutsutaan pakanoiden apostoliksi, ja siihen viittaa jakeen kahdeksan sanat:
”saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta”.
Paavalin ilmaisu "saan" kuvaa julistamisesta tulevaa suurta mielihyvää ja täyttymystä saada olla mukana jossakin valtavassa.

Kasoille, kreikaksi etnos puhuu kansasta ja kansakunnista, ei-juutalaisista,
siis pakanoista.
Kun olen joskus viipynyt Jumalan kasvojen edessä rukouksessa,
olen tuntenut syvää kiitollisuutta siitä etuoikeudesta, että saan olla etulinjassa julistamassa Jumalan sanaa.
Nuorena alle kaksikymmentävuotiaana etsiessäni Jumalan edessä elämälleni suuntaa ja tarkoituksenmukaisuutta, koin syvää halua saada tehdä jotain merkityksellistä.
Eri ammattivaihtoehtoja punnitessani halusin saada olla mukana sellaisessa, jolla on merkitystä aina iankaikkisuudessa asti.
Niinpä vaihtoehtoja ei jäänyt kuin yksi:
julistaa evankeliumia, tavalla tai toisella.
Tämä prosessointi johti kutsumustietoisuuden kasvamiseen, armoitusten etsimeen ja löytämiseen.
Luonnollisesti prosessi on ollut pitkä ja vaikuttanut koko elämääni.

Sitten Paavali kirjoittaa:
10. Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan.
11. Tällainen oli Jumalan ikiaikainen suunnitelma, joka meidän Herramme Kristuksen Jeesuksen oli määrä toteuttaa.
12. Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa.

Paavali nostaa esille yhden hengellisen totuuden:
avaruuden henkivallat ovat täysin tietoisia Jumalan suunnitelmasta saattaa juutalaisista liikkeelle lähtenyt evankeliumi kaikille kansoille.
Paavali tuo myöhemmin, efesolaiskirjeen kuudennessa luvussa esille tämän taistelun ja sen armottomuuden henkivaltoja vastaan.
Ne vihaavat ja pyrkivät tekemään kaiken, jottei evankeliumi saavuttaisi kaikkia kansoja.

Miksi?

Koska Jeesus on profetoinut, että kaiken loppu tulee, kun evankeliumin on julistettu kaikille kanakunnille:
”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt.24:14).
Loppu on myös saatanan vallan ja pimeyden valtakunnan täydellinen loppu.
Jeesus on tullut riistämään vallan pimeydeltä vapauttaakseen kansakunnat synnin orjuudesta ja kuolemasta.
Näin myös evankeliumi kaikille kansoille on se salaisuus,
joka oli valmiina ihmisen langetessa syntiin paratiisissa.
Ja salaisuus on evankeliumissa: pelastaa ihminen vaimon siemenen, Messiaan, Jeesuksen Kristuksen kautta (katso 1.Moos.3:15).

”Joo, tiedän että vain Jeesus pelastaa mutta...”

Apostolit julistavat: ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla" (Apt.4:12).

Evankeliumi on kutsua yhteyteen.
Syntien anteeksi saaminen yhdistää meidät ensinnäkin Jumalaan ja toiseksi toinen toisiimme. Juutalaiset ja pakanat ja niin on yksi perhe, Jumalan seurakunta, paikallisesi ja maailmalaajuisesti.
Seurakunta on Jumalan perhe, Jumalan kansa, joka on ”määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan” (1.Piet.2:9).
Pietari sanoo ensimmäisen kirjeensä alussa evankeliumista,
että ”siihen enkelitkin halajavat katsahtaa” (1.Piet.1:12, vanha käännös).
Emme varman milloinkaan tajua, mikä etuoikeus seurakunnalle on annettu saada julistaa ainutlaatuista evankeliumia?
Isä ei katsonut siihen arvollisiksi enkeleitä, vaan Jumalan lapset, meidät; seurakunnan.

Tämän nähden ja ymmärtäen en lakkaa ihmettelemästä, miksi käytännössä on niin,
että evankeliumia haluaa julistaa vain pieni joukko?
Perinteisesti paikallisseurakunnissa evankeliumin julistushan on vain muutamien harteilla,
joita yleensä pidetään jotenkin omituisina höyrypäinä.

Jos alkuaikojen into, palavuus on kadonnut – enkä nyt tarkoita mitään ”hörhöilyä” vaan rakkautta Jeesusta ja intohimoa Jumalan sanaa kohtaan, on syytä miettiä miksi ylipäätään olemme uskossa?
Mitä järkeä on kuulua seurakuntaan, jos emme oikeasti ota tosissaan Jeesuksen sanoja evankeliumin julistamisesta, ettei yksikään, ei kukaan pelastu ilman Jeesusta?

Edellisessä opetusjaksossani viittasin Gary Haugenin kirjaan Rohkeus ratkaisee.
Haugen miettii, ”miten eri tavalla eläisin, jos tosissaan uskoisin tuollaiseen”, siis ottaisin todesta jokaisen Kristuksen sanan.
Ja sitten hän siteeraa erästä kirjaa, jota on lukenut:
”Kristuksen lausahdukset viettävät toimetonta yhteiseloa heidän mielissään, synnyttämättä juuri muuta vastakaikua kuin sen, mikä aiheutuu noin rakkaudellisten ja lempeiden sanojen pelkästä kuuntelemisesta.”

Mutta se tosiasia ei muutu, että naapurini, myös Sinun, joka luet tätä blogia joutuu helvettiin, jos hän ei kuule evankeliumia.
Ja joskus se viimeinen tai ratkaiseva tekijä voimme olla me – sinä ja minä.
Tuska sieluista onkin kahden syyn seurausta:
oman raadollisuuteni näkemistä syntisenä ja maailman epätoivon näkemistä tuomion edessä
(katso Jes.6. luvun kontekstia).
Ja silloin, kun vastaan Jesajan tavoin ”Herra, lähetä minut” tulee toinen, joka vyöttää minut ja vie minne en itsessäni, so. lihassani, kiiltokuvissani, peloissani ja vastenmielisyydessäni milloinkaan menisi (Joh.21:18).

Kuka hallitsee?

Palataanpa Paavalin tekstiin.
Kokemuksiinsa nojaten Paavali kehottaa ja rohkaisee efesolaisia olemaan lannistumasta,
vaikka hän joutuukin – kuten kuka tahansa Jeesuksen seuraamisen tosissaan ottava uskova, vainoihin ja kärsimyksiin.
13. Siksi pyydän teitä olemaan lannistumatta, vaikka minä saan teidän tähtenne kärsiä vainoa.
Se koituu teidän kunniaksenne.
Sillä edelleenkin kokemuksiinsa ja Jumalan sanaan nojaten Paavali tietää kuka hallitsee,
kuka on ”Kingi” ja voittaja:
14. Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen,
15. hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa.

Loppupeleissä, viimeisen tuomion jälkeen joka ainut polvi tulee polvistumaan Isän edessä.
Myös perkele enkeleineen.
Samoin ne kansakunnat ja yksilöt, joille Kristus, Isän aikojen alussa valmista suuri salaisuus, evankeliumin ilosanoma Jeesuksesta on ollut yhdentekevä tai pilkan kohde.
Paavali julistaa filippiläiskirjeessä koko henkimaailmaa ja universumia vavisuttavan totuuden:
”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten,
jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra” (Filip.2:9-11).

Jeesus ainoana Herrana ja Jumalan on myös tämän joulunsanoma.
Lämmin, tunnelmallinen, hempeä, ”tilulilu” joulu asettaa hänet joulupukin seuraan, vaarattomaksi seimen vaaveliksi. Mutta tämä vaaraton seimen vaaveli koitui Herodes Suuren kohtaloksi, kun hän koetti raivata hänet tieltään.

Ei! Hän ei ole vaaraton!
Eikä edes turvallinen!
Lue jouluevankeliumisi uudelleen!
Hän on kunnian kuningas, joka tulee ja hallitsee!
Hän on tulossa. Kunnian kuningas, Jeesus Kristus.
Tule Herra Jeesus.
Aamen.

PSALMI 24
1. Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja
ne, jotka siinä asuvat.
2. Sillä hän on sen perustanut merten päälle, vahvistanut sen virtojen päälle.
3. Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa?
4. Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin.
5. Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta.
6. Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, - tämä on Jaakob. Sela.
7. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!
8. Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa.
9. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!
10. Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela.

Opetussarja jatkuu...