ASEMAMME KRISTUKSESSA - EFESSOLAISKIRJEEN SANOMA Osa 11

Kolmas luku

Pääsemme efesolaiskirjeen kolmannen luvun loppuun.
Paavali rukoilee seurakunnan puolesta:
16. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne.
IHMISEN OLEMUS

Sisäinen ihminen puhuu siitä osasta meissä, joka on iankaikkinen, katoamaton ja kuolematon. Paavalin teologiassa tämä tulee muuallakin esille. Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä hän kirjoittaa:
”Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa” (1.Tess.5:23).

Termit henki, sielu ja ruumis on pitkälti iskostunut kristilliseen ihmiskuvaan juuri Paavali teologian kautta. Olemme paljon enemmän, kuin vain näkyvä, fyysinen olemuksemme.

FYYSINEN OLMUKSEMME, RUUMIS
Vanha testamentti käyttää fyysisestä olemuksestamme, ruumiistamme hepreankielen sanaa afar,
tomu (1.Moos.2:7).
Herran sanotaan muistavan meidät tomuksi (katso Pslami 103:14).
Hepreankielen tarkka vastine ruumiille on basor, ruumis, liha (Ps.78:89).
Ruumis on hauras, haavoittuva ja kerran katoava.
Vastoin platonismia tai muuta kreikkalaista filosofiaa vastaan, Raamattu suhtautuu ruumiiseen kunnioittavasti.
Uskovalla se on peräti Pyhän Hengen temppeli (1.Kor.6:19-20).
Siksi oman ruumiimme kohtelu,fyysisestä kunnostaan huolehtiminen on Pyhän Hengen temppelin kunnioitusta.
Kun Paavali sanoo Timoteukselle, että fyysisestä harjoituksesta on vain vähän hyötyä,
ei se missään tapauksessa ole fyysisen kuntoilun tai urheilun vastainen (1.Tim.4:7-8).
Paavalin sanat Timoteukselle on tulkittava sitä taustaa vasten, jossa kirje kirjoitettiin. Kreikkalaisessa kulttuurissa ruumin palvonta oli korkeassa kurssissa.
Naisten ulkoinen ehostaminen meni täysin ”ööveriksi”.
Heidän hiuslaitteensa saattoi painaa useamman kilon.
Fyysinen kilpaurheilu ja olympialaiset juontavat niin ikään muinaisesta kreikasta.
Erityisesti jälkimmäistä esimerkkiä ajatellen, Paavali vertasi hengellisen kunnon hoitamisen tärkeyteen.

SIELU, MERKKI ELÄVÄSTÄ IHMISESTÄ

Ja tästäpä otankin aasinsillan seuraavan: koska fyysinen olemuksemme ei ole kaikki kaikessa, eikä saa olla kaikki kaikessa, on syytä tietää mitä olemukseltamme olemme.
Vanhassa testamentissa esiintyy hepreankielen sana nefesh, sielu, henkäys.
Latinassa tätä sanaa vastaa anima ja kreikankielessä psykhe.

Opetamme kolmiosaisesta ihmisestä, verraten olemustamme joskus jopa Jumalan kolminaisuuteen. Mutta joillekin lukijoille voi olla yllättävä tieto, ettei Vanha testamentti erottele ruumista ja sielua toistaan!
Ruumiin ja sielun erottaminen toisistaan erillisiksi olemuksiksi juontuu kreikkalaisesta filosofiasta. Kuitenkin Raamatun mukaan sielu on ilmaisu, jolla kuvataan elossa olevaa persoonaa.
Näin ajatellen elävä henkilö on yhtä kuin elävä sielu!
Ilman hengittämistä ei ihminen ole elävä.
Kuollut ihminen ei ole elävä sielu (katso 1.Moos.2:7).
Jumalan sanotaan puhaltaneen ihmiseen elämän hengen, joka teki hänestä elävän sielun – siis elävän ihmisen.

Kun Vanha testamentti mainitsee elämän tai sielun olevan veressä, on se kielikuva elävästä olennosta. Nykyisessä kielenkäytössä sielu tulee käsittää, selittää ja ymmärtää eläväksi olennoksi. Kuollut on kuollut.
Siis sieluton eli elämää vailla oleva.
Elämä on Vanhassa testamentissa sidoksissa verenkiertoon (3.Moos.17:11,14).
Maahan vuotanut veri merkitsee elämän loppumista.
Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että Vanhassa testamentissa (ja Uudessakin Apt.15:28-29) esiintyvä kielto syödä verta liittyy oleellisesti elämän kunnioittamiseen.
Uhrieläimen veren maahan vuodattaminen merkitsi elämän uhraamista toisen syntien hintana.
Verta ei näin ollen saanut häpäistä.
Tappaminen ja murhaaminen on elämän häpäisyä.
Toinen näkökulma verestä pidättäytymiseen ruokana tai peräti juomana liittyi pakanallisiin uhrimenoihin, jossa elämä häpäistiin.
Jumalalle Luojana jokainen elämän, ihmisen ja eläimen on näin pyhää, siis arvokasta ja ainutlaatuista.
Siksi esimerkiksi tänään verensiirrot on nähtävä elämää pelastavana.

Kun katsoin vajaat neljä vuotta sitten kuolemaa silmästä silmään pernavaltimoni repeämisen yhteydessä, en kirjoittaisi tätä tekstiä ilman saamiani verensiirtoja.
Massiiviverenvuodossa menetin kahdeksan litraa verta ja sain siirteinä kaksikymmentäkuusi veriplasmapussia. Veri antoi ja antaa elämän.
Siksi vaikkapa Jehovan-todistajien oppi verensiirroista kieltäytymistä on suuri vale ja petos. Se on vailla pienintäkään raamatullista faktaa.
Kuka teki suurimman verensiirron?
Jeesus Kristus! Hän vuodatti verensä meidän syntiemme hintana ja antoi elämän.

HENKI, PERSOONALLISUUTEMME KESKUS

Vanhassa testamentissa henki tulee hepreankielen sanasta ruach.
Se merkitsee henkeä ja tuulta riippuen asiayhteydestään.
Henki on se osa ihmistä, joka kerran fyysisen elämän päätyttyä palaa Luojan luokse.
Saarnaaja kirjoittaa:
”Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut” (Saarn.12:7).

Henki kätkee sisälleen persoonallisuutemme, sen keitä me olemme.
Samoin hengessämme on minätietoisuus, ymmärryksemme ja tahtomme (katso 2.Moos.35:31).
Vanha testamentti käyttää kuitenkin joissakin kohdissa sieluja ja henkeä synonyymimerkityksessä.
Jesaja kirjoittaakin: ”Sinua minun sieluni yöllä janoaa, sinua minun henkeni etsii” (Jes.26:9).
Daavid kehottaa sieluaan ja kaikkea mitä hänessä on ylistämään Herraa (Ps.103).
Hän kehottaa koko olemustaan palvimaan Herraansa.
Samoin kun Raamattu puhuu sydämestä, tarkoitetaan sillä hengen tavoin minä tietoisuutemme keskusta.

Voit lukea ihmisen olemuksesta blogini aikaisemmasta kirjoituksesta, jossa käsittelen taivasta ja iankaikkista elämää:
klikkaa sivun alalaidassa kohtaa ”vanhemmat tekstit” ja löydät kirjoituksen päivättynä 11. heinäkuuta 2009.

Yhteenvetona totean, että Paavali rukoilee seurakuntaa elämään niin, että koko heidän olemuksensa voi vahvistua Jumalasta ja hänen armostaan.
”Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne.”
Tämä tapahtuu ja toteutuu niin, että Kristus hallitsee sydäntämme, siis syvintä olemustamme.
Jae 17: Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.

Elävä yhteys Kristukseen on avain Jumalan sanan ja Jumalan persoonan syvään tuntemiseen.
Se johtaa myös Jumalan yksityiskohtaisen tarkan suunnitelman toteutumiseen elämässämme.
Jakeet 18-21:
”Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon.
Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.
Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella,
olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen."

Opetussarja jatkuu...