ASEMAMME KRISTUKSESSA - EFESSOLAISKIRJEEN SANOMA Osa 17

Luku 4

16. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

Paavali tuo esille yhden keskeisimmistä teemoistaan.
Hän vertaa seurakuntaa ruumiiseen (katso 1.Kor.12.).
Seurakunta on Kristuksen ruumis, hänen omansa ja hänestä täydellisesti riippuvainen.
Siksi ei ole sama, miten me Kristuksen ruumin jäseninä elämme ja vaellamme.
Paavali kirjoittaa pidempään siitä, miten kristityn tulisi elää:

17. Minä varoitan teitä vakavasti Herran nimeen: älkää enää eläkö niin kuin pakanat! Heidän ajatuksensa ovat turhanpäiväisiä,
18. heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita.
19. Heidän tuntonsa on turtunut, ja he ovat heittäytyneet irstailuihin sekä kaikenlaiseen saastaisuuteen ja ahneuteen.

Uudestisyntynyt kristitty on kutsuttu elämään pyhitettyä; Jumalaa varten erotettua elämää. Pakanuus edustaa vastakulttuuria. Elämää, jota täyttää impulssivisuus, aistillisuus yms.
Niinpä Paavali kirjoittaakin:
20. Mutta ei teille ole Kristuksesta tällaista opetettu,
21. jos todella olette hänestä kuulleet, jos teille on opetettu se totuus, joka Jeesuksessa on.

Totuus on persoona. Kristinusko ei ole ismi vaan henkilö Jeesus Kristus.
Näin myös totuus löytyy Jeesuksen sanoista, evankeliumeista.
Kysymys on mallista, linjasta, standardista ja arvoista, johon meidät Jeesuksen seuraajina on kutsuttu.
Seuraaminen merkitsee sitä, että asetan askelmerkkini Jeesuksen jalanjälkiin;
samaistun hänen ja annan hänen Henkensä tulla osaksi minua itseäni.
Ja vieläkin enemmän: annan itseni kokonaan hänen Henkensä valtaan.
Silloin se merkitsee kaiken entisen, minua tuhoavan ja orjuuttavan elämänsä hylkäämistä,
kuten Paavali kirjoittaa:

22. Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma.

UUDISTUS

23. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne
24. ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.
25. Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä.

Uudistus on kaiken vanhan uusimista ja uuteen vaihtamista.
Se ei ole vain joku hetkellinen hengellinen kokemus, joka tulee ja menee.
Uudistuminen on jatkuvaa, eteenpäin kulkevaa, Kristuksen kaltaiseksi muuttumista.
Mielen uudistuminen merkitsee kokonaan uuden ajattelutavan omaksumista ja hengen uudistuminen tähtää pyhyyteen suuntautuvaan vaellukseen.

Jukka Thurèn kirjoittaa omassa kommentaarissaan,
että ”ei riitä, että kristitty alkaa ulkonaisesti noudattaa uusia sääntöjä, vaan koko 'mielen hengen' eli mielen suunnan on uudistuttava.”
Kysymys on siitä, että suuntaamme mielemme lähteet kokonaan uuteen suuntaan.
Eksyksissä ollut saa kartan tai navigaattorin ja etsii kotiosoitteen.
Kysymys on niin ikään siitä, miten menettelen Jumalan lapsena vihan tunteitteni, himojeni, kielenkäyttöni ja erilaisten ristiriitaa aiheuttavien tunteitteni kanssa.
Paavali jatkaa:

26. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.
27. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta.
28. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle.
29. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi.
30. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten.
31. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus.
32. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

VIHASTUKAA...

Kierrän tällä hetkellä kolmessa eri vapaaseurakunnassa seitsenosaisen opetussarjan kanssa. Opetussarja pohjautuu osittain pastori Rick Warrenin kirjaan Tavoitteena Elämä (katso lisätietoja blogini alalaidasta).
Yhden opetusjakson otsikkona on ”Mikä ajaa elämämme eteenpäin?”
Käyn läpi seitsemää eri linnoitusta, jotka meidän tulisi purkaa ja kohdata hengellisen kasvumme tieltä. Ne voivat rajoittaa ja jopa tukahduttaa kasvumme ihmisinä.
Yksi linnakkeista on viha.
Vihalla on aina syynsä. Kukaan ei vihaa mitään tai ketään ilman syytä.

Sellainen raamatunkäännös, kuin Today’s English Version sanoo Job.5:2:
”Itsenä tukehduttaminen kaunaan on typeryyttä ja mielettömyyttä”.

Joskus vihan taustalla voi olla kiltteys.
Terapeutti Tommy Hellsten puhuu näkymättömistä lapsista:
”Näkymätön lapsi saattaa olla äärettömän kiltti.
Hän ei koskaan halua olla hankala. Jos hän on loukkaantunut tai kokee hankalia tunteita,
hän vetäytyy ja piilottaa ne.
Hän pelkää niitä niin paljon itse, ettei tule kuuloonkaan näyttää niitä kenellekään.
Kaikkein eniten hän on ymmällä vihansa suhteen.
Juuri siksi hän on niin kiltti.”*

Jumala ei halua sinusta kilttiä, vaan vapaan!
Vanhurskautesi ei ole kiltteytesi summa.
Se perustuu hänen lahjavanhurskauteensa, eikä meidän kiltteyteemme tai tuhmuuteemme.

Jumala haluaa antaa meille tilaa käsitellä tunnelukkomme.
”Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö”
puhuu oikeudesta tuntea vihaa, niin että viha tulee kohdatuksi ja käsitellyksi.
Risti mahdollistaa tämänkin!

PYHÄÄ ELÄMÄÄ

Jos ja kun olemme Pyhän Hengen johdossa, pyrimme elämään niin, ettemme murehduta häntä joka on pelastuksemme välittäjä ja sinetti.
Alkutekstissä esiintyy sellainen kreikankielen sanaa murheesta kuin lupê.
Englanninkielinen W.E. Vinen Raamatun sanakirjassa antaa ymmärtää murheen olevan syvää syystä aiheutuvaa surua.
Toisin sanoen kaikki synti murehduttaa Jumalan Henkeä enemmän, mitä voimme käsittää. Satuttaisinko parasta ystävääni?
En.
Ja kuitenkin huomaan tekeväni usein syntiä ja saattavani Pyhän Hengen murheelliseksi.
Lohdullista on kuitenkin muistaa myös se, että Pyhä Henki on lohduttajani ja puolustajani.
Hän ei lohduta minua synnissäni, eikä puolusta minua tehdessäni syntiä.
Mutta hän puolustaa minua silloin, kun etsin armoa.

Pietari kirjoittaa ensimmäisen kirjeensä alussa:
”vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi” (1.Piet.1:15).
Alkutestin mukaan jae kuuluu näin:
”...ja tulkaa tekin itse kaikessa käyttäytymisessänne pyhiksi.”

Miksi?

Vastaus on Pietarin kirjeen ensimmäisen luvun jakeessa 16:
”Sillä kirjoitettu on: 'olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”

Pyhä kutsuu pyhäksi ja pyhyyteen; elämään niin kuin hän – erottautuen ja omistautuen vain yhdelle, Jeesukselle Kristukselle.
Uskon, että aikamme laimea, kompromisseihin altis kristillisyys tarvitsee enemmän kuin mitään muuta paluuta pyhitykseen; kokonaisvaltaiseen mielen ja hengen uudistukseen.


*Tommy Hellsten Virtahepo työpaikalla, Writters' House Illuminati Oy 1998

Opetussarja jatkuu...