Luku 5
1. Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan.
2. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.
Luku viisi aloittaa pidemmän opetusjakson siitä, miten kristityn tulee elää maailmassa, seurakunnan ja lähisuhteissaan.
Esikuvanamme tulee olla Jumala.
Jukka Thurèn sanoo:
”Esikuva on pyhyyslain pääperiaate, 3.Moos.19:2:
'Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.”
Eli Jumalan lapsen tulee elää kuten Jumalan lapsi, kuninkaan perillinen elää:
pyhästi, Herralle erotettuna. Edellisen luvun viimeisessä opetusjaksossa jo käsittelin tätä aihetta.
Pyhyys seuraa sitoutuneisuutta Herraamme.
Se on rakkauden hedelmää. Jumalallisen elämä perusta on rakkaudessa.
Täytettyinä Jumalan rakkaudella, olemme hyvältä tuoksuvia uhreja Jumalalle.
Elämämme tuo kunniaa Herralle ja miellyttää häntä.
Ja näin meistä tulee esikuvia siitä, mitä Jumalan lapset ovat.
SIVEETTÖMYYS JA PUHTAUS
3. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille.
4. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos.
5. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija.
Siveettömyys on aika lattea ilmaisu.
Vanhempi kirkkoraamattumme puhuu haureudesta.
Alkutekstin porneia kuvaa kaikkia siveettömyyden muotoja. Se käsittää moraalisen haureuden ja hengellisen uskottomuuden elävää Jumalaa kohtaan.
Vanhassa testamentissa haureus ja epäjumalien palvonta olivat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Kreikan aktatharsia on saastaisuutta ja epäpuhtautta myös moraalisessa mielessä.
Jos meillä Jumalan lapsina on epäpuhtautta, silloin me murehdutamme Pyhää Henkeä,
mistä Paavali kirjoitti edellisen luvun lopussa.
AHNEUS VAI JUMALASTA RIIPPUVAISUUS?
Ahneus liittyy myös epäjumalanpalvontaan.
Ahne on mammonan tai rahan orja.
Halusta hankkia omaisuutta tulee koko elämän päämäärä.
Voitto pitää maksimoida.
Silti arvoesineet ja raha eivät ole arvomme mitta.
Mikään ei ole tärkeämpää kuin tuntea ja tiedostaa Jumalan tarkoitus omassa elämässämme ja mistä se tulee!
Tavallisin rahaan liittyvä myytti on turvallisuuden tunne.
Kuitenkin me voimme menettää omaisuutemme yhdessä hetkessä.
Kun Raamatussa opetetaan systemaattisesti kymmenysten antamisesta Herralle, on sen tarkoitus opettaa meille kiitollisuutta ja riippuvuuttamme Luojaamme kohtaan.
Daavid kirjoittaa:
”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille” (Ps.103:2-6).
Kaikki mitä meillä on, tulee valkeuksien Isältä, Jumalalta jonka yksi nimi on Herra huolehtii ja näkee...(1.Moos.22:14).
Ensi ja viime kädessä Herra huolehtii kaikista tarpeistamme hyvinä ja vaikeina aikoina (katso Mark.10:30; Luuk. 18:30).
En maksa kymmenyksiä joidenkin etujen vuoksi.
Vaan jos maksan, teen sen siksi koska se on yski osa kuuliaisuuttani Jumalaani kohtaan.
Herra ei jää minulle missään velkaa, mutta hän ei myöskään ole minulle missään velassa.
Golgata on siitä suora osoitus.
Thurèn kirjoittaa:
”Seksuaalinen ja ekonominen synti saastuttaa Jumalan pyhäkön ja palvelijat...
Ne riistävät ihmiseltä jumalanpalveluksessa tarvittavan pyhyyden eli oikeuden päästä lähelle Jumalaa.”
Opetussarja jatkuu...
tiistai 16. helmikuuta 2010
ASEMAMME KRISTUKSESSA - EFESSOLAISKIRJEEN SANOMA Osa 18
Lähettänyt Esa Sarvi klo 18.27
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 kommenttia:
Lähetä kommentti