Luku 6
Pääsemme efesolaiskirjeen loppuun.
Paavali kuvaa sitä hengellistä taistelua, jota käydään jokaisesta ihmissielusta.
Hän kirjoittaa:
10. Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä.
11. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan.
12. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.
Paavali kehottaa seurakuntaa etsimään voimansa lähteen Herrasta:
"vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä".
Jumalaa ei voita eikä pysäytä mikään tai kukaan.
Psalmissa 91 sanotaan:
"Sinä, Herra, olet minun turvani".
- Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi" (Ps.91:9).
Jumalassa pysyminen on sama kuin täydellisen sotavarustuksen päälleen pukeminen.
Vastassa on pimeyden maailmasta tuleva saatanallinen hyökkäys.
Millainen tämä hyökkäys on luonteeltaan?
Mitä Paavali ajatteli ja minkälainen kuva hänellä oli mielessään?
Elokuvassa Gladiaattori alussa kuvataan Rooman keisarin armeijan ja germaanien välinen taistelu.
Öljyttyjen ja palavien kivien ampuminen katapultein, sekä soihtukärjin varustettujen nuolien sade vihollisen niskaan, on mitä pelottavin ase.
Todennäköisesti Paavalilla oli Gladiaattori elokuvan kaltainen taisteluasetelma mielessään,
kun hän kuvasi hengellisen taistelun luonnetta.
TAISTELUVARUSTUS

Roomalaisen sotilaan asu oli yksi ensimmäisen vuosisadan tehokkaampia aseistusta myöden.
Kuten ammattisotilas tarvitsee sotavarusteet, samoin jokainen uudestisyntynyt kristitty tarvitsee sota-asun.
Kysymys ei ole mistä tahansa sotavarustuksesta tai sota-asusta, vaan Jumalan sota-asusta.
13. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen
tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.
14. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan
15. ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.
16. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.
17. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Totuuden vyö puhuu minulle patarehellisyydestä,
Kristuksen sanasta kiinni pitämisestä viimeiseen saakka.
Sillä Jumalan sana on kokonansa totuus (Ps.119:160-161).
Jeesus itse opettaa puhdassydämisten näkevän Jumalan (Matt.5:8).
Totuus on myös valheen vastakohta jumala- ja ihmissuhteissa.
Aikaisemmin Paavali kirjoitti:
"Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta,
kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä" (Ef.4:25).
Kysymys kuuluu: kuinka totuus näkyy ihmissuhteissamme?
Tai siinä todistuksessa, jonka annamme lähimmäisistämme?
Ja mikä on totuus oman vaelluksemme, oman elämäntapamme suhteen?
Taistelukenttänä on ihmismieli.
Ja vihollisena ovat kaikki saatanalliset joukot, joiden hierarkiaa ja luonnetta Paavali kuvaa hyvin lyhytsanaisesti jakeessa 12:
"Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan."
Sen tähden taisteluvarustuksen tulee olla tällaista vihollista vastaan oikeanlainen.
Kysymys on näkymättömän maailman taistelusta.
Jokainen ihminen joutuu tämän taistelun keskelle. Riippumatta siitä, tiedostako hän sitä tai uskooko hän siihen.
Vanhurskauden haarniska puhuu myös puhtaudesta,
mutta ennen kaikkea siitä, että jokainen Jumalan lapsi on täydellisesti sovitettu.
Syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen Kristuksen nimen ja veren kautta (1.Joh.2:12). Vanhurskauden haarniska puhuu juuri tämän totuuden tiedostamisesta, jotta syyttäjä, sielunvihollinen, saatana ei saisi syyttää meitä (Joh.16:7-14).
Pyhä Henki osoittaa meille ristiinnaulittua Kristusta, jotta emme käpertyisi ja kaatuisi kertalankeemuksiimme ja vanhoihin synteihimme. Siksi myös Paavali piti ristinnaulitun jatkuvasi ajatuksissaan (1.Kor.2:2).
Myös meidän tulee ristiinnaulita itsemme synnin suhteen...
Vanhurskaus on syyttömyyttä, puhtautta ja Jumalan pelkoa Jumalan edessä, suhteessa siihen mitä Jumalan sana ja Pyhä Henki asemastamme Jumalan lapsina koko ajan todistaa.
Siksi haarniska tulee vyöttää totuuden vyöllä.
Eli vyöttää mielemme ja ajatuksemme. Kiinnittää mielemme ja ajatustemme lähteet. Ohjautua oikein.
Alttiuden kengät rauhanevankeliumille puhuvat seurakunnan ja jokaisen uskovan perustehtävästä elää ja julistaa evankeliumia. Ensiksikin verbaalisesti, kertomalla ainoasta pelastajasta, Jeesuksesta Kristuksesta (Apt.4:12).
Ja toiseksi elämällään eli uskovan elämässä olevien ja esiin tulevien arvojen kautta.
Sillä vaikenemin ainoalta pelastavalta totuudelta, johtaa ihmiset kadotukseen.
Paavali kirjoittaa:
"...julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat" (2.Kor.4:2-3).
Tämän takia Paavali kirjoittaa korinttilaisille:
"Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!" (1.Kor.9:16).
Alttius, kreikaksi hetoimasai puhuu oikeastaan valmiustilasta.
On olemassa tilanteita, jossa jonkun maan armeija asetetaan valmiustilaan.
Pietari kirjoittaa:
"...pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on,
kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla" (1.Piet.3:15).
Uskon kilpi on puolustusta ja myös hyökkäämistä varten annettu varuste.
Roomalaisen sotilaan kilpi oli puolen oven korkuinen, jonka taakse hän saattoi piiloutua kyyristymällä.
Mutta se oli myös kuin panssari, jonka voimalla sotilas saattoi paiskata vihollisen kumoon.
Eli torjua hyökkäyksen.
Jumalan lapsen uskon kilpi on luottamus Herraan.
Psalmi 91 julistaa Herrasta:
"Hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus" (Ps.91:4).
Jumalan uskollisuus ei muutu tai järky meidän uskottomuutemme tai horjumisiemme takia.
Hän on äärettömän uskollinen sanassaan.
Usko on luottamusta.
Vienyard liikkeen perustaja, John Wimber on sanonut:
"Tavaan sanan usko R-I-S-K-I."
Pelastuksen kypärä puhuu uskomme ankkuroimisesta iankaikkiseen pelastukseemme.
Meidän tule sisäistää se tosiasia, että nimemme on kirjoitettuna taivaassa (Luuk.10:20).
Pyhän Hengen tehtävä on seisoa vierellämme ja valaa meihin uskoa, vahvistaa uskoamme siihen, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (Room.8:14-16, 35-39).
Usko merkitsee myös Jumalan asettamien arvojen ja tavoitteiden asettamista seurakunnan ja omaan elämäämme.
Uskon tulee olla orgaanista eli jatkuvasti kasvavaa ja uutta luovaa.
Usko ei ole ilmassa "lilluvaa", vaan sen tulee olla päämäärätietoista ja tavoitteellista.
Hengen miekka, Jumalan sana.
Roomalaisen sotilaan vaarallisin lähitaistelu ase oli miekka.
Ostin joitakin vuosia sitten Belgiasta roomalaisen sotilaan kaksiteräisen miekan kopion.
Miekan vaarallisuus perustuu siihen, että sen molemmat terät ovat teroitettuja.
Se on myös pistävän vaarallinen.
Kysymys on siitä, mihin olemme ankkuroineet uskomme ja koko jumalasuhteemme.
"Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeensä kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää" (Gal.6:8).
VIHOLLISEN STRATEGIA
Miten vihollinen hyökkää?
En innostu sellaisesta teologiasta, jossa painopiste on demonolgiassa.
Vihollinen käyttää hyväkseen parantumattomia haavojamme ja pelkojamme.
Taistelukenttänä on sydämemme ja mielemme maailma, jonne synti ja vihollisen nuolet erilaisine kiusauksine ja painostuksineen iskeytyvät.
Jeesus itse sanoo:
"Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset" (Matt.15:19).
Siksi meidän tulee vangita ajatuksemme; ohjata ja alistaa ne kuuliaiseksi Kristukselle,
so. Jumalan sanalle (2.Kor.10:5).
Paavali mainitsemat pahan palavat nuolet on räätälöity erityisesti itse kutakin ihmistä varten. Niinpä, mikä tahansa ajatus, joka saa minut lankeamaan ruumiin haluihin, silmien pyyteisiin ja mahtailevaan elämään, on näiden nuolien seurausta (1.Joh.2:15-17).
PUKEUTUMINEN VALMIUSTILAAN
Kuinka kristitty pukeutuu Jumalan taisteluvarustukseen?
Paavali kirjoittaa hengellisen elämän jatkuvasta vaalimisesta ja hoitamisesta:
18. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.
Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.
Apatia ja passiivisuus ei muodostu koskaan päättäväisyydeksi ja menestyksekkääksi kristillisyydeksi.
Paavali päättää kirjeensä rukouspyynnön esittämiseen itsensä puolesta:
19. Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta,
20. jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt vankilassa. Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee.
21. Jotta tekin tietäisitte, mitä minulle kuuluu ja kuinka voin, tulee rakas veljemme Tykikos, uskollinen palvelija Herran työssä, kertomaan kaikesta teille.
22. Lähetänkin hänet luoksenne juuri sitä varten, että saisitte tietää, mitä meille kuuluu, ja että hän rohkaisisi teidän mieltänne.
23. Jumala, meidän Isämme, ja Herra Jeesus Kristus antakoot teille, veljet, rauhan, rakkauden ja uskon.
24. Armo tulkoon kaikkien niiden osaksi, jotka rakastavat Herraamme Jeesusta Kristusta, armo ja katoamattomuus.
Opetussarja päättyy.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
ASEMAMME KRISTUKSESSA - EFESSOLAISKIRJEEN SANOMA Osa 25
Lähettänyt Esa Sarvi klo 16.38
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 kommenttia:
Lähetä kommentti