SEURAKUNTIEN ISTUTUS

Seurakuntakasvun professori C. Peter Wagner, joka toimii Pasadenassa Californiassa Fullerin teologisen seminaarin opettajana, sanoo seuraavaa eräässä kirjassaan:
"kaikkein tehokkain malli evankeliointiin on uusien seurakuntien perustaminen."
Mitä seurakuntien perustaminen tai uusien seurakuntien istuttaminen on?


Olen perehtynyt aiheeseen jonkin verran kuluneen talven ja kevään aikana.
Olen sitoutunut useaksi vuodeksi projektiin, jossa minulla ja usealla muulla uskovalla ystävälläni on unelma ja tavoite istuttaa jonnekin Itä-Helsinkiin uusi vapaaseurakunta.
Vapaakirkon kotisivuilla seurakuntien istutusta esitellään seuraavasti:
"Uusien seurakuntien istuttaminen on ollut usean vuoden ajan yksi Vapaakirkon kotimaantyön tavoitteista. Meneillään on toistakymmentä seurakunnanistutusta, mikä kuvaa hyvin Vapaakirkon elinvoimaisuutta."

Kun joku on kuulut Itä-Helsingissä alkavasta projektista, yleisin kysymys uuden seurakunnan istuttamisesta, joka minulle on esitetty kuuluu ”missä kokoonnutte, mistä hankitte kirkkotilat?”

Kysymyksen asettelu kertoo siitä, etteivät kysyjät ole olleet jyvällä siitä,
mistä hommassa on kysymys…

1. MITÄ SEURAKINTIEN ISTUTTAMINEN ON?

Mitä seurakuntien istuttaminen on?

Raamatussa sanotaan:

”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun” (1.Kor.3:6).

Paavali viittaa jakeessa muinaisen Korintin seurakunnan istuttamiseen ja perustamiseen.
Hänen ja Apolloksen roolijako oli hommassa selkeä:

Paavali oli seurakunnan perustaja ja istuttaja.

Apollos taas otti seurakunnan kaitsennasta eli ihmisten opetuslapseuttamisesta suuremman vastuun istutusprosessin jälkeen.

Seurakuntien istuttaminen on Jeesuksen antaman suuren lähetyskäskyn toteuttamista ja todeksi elämistä (Matt.28:18-20).

Termit istuttaminen ja perustaminen ovat toistensa synonyymejä.
Kuitenkin ne katsovat samaa asiaa hieman eri näkökulmasta.
Istuttaminen viittaa kasvimaailmaan, jossa istutetaan kasveja ja sitten ne kasvavat luonnollista kasvuaan.
Perustaminen viittaa rakentamiseen, jossa luodaan pohja, jonka päälle sitten rakennetaan.
"Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä" (Ef.2:19-22).

Vanhassa testamentissa Jumala ilmestyi kansalleen ensin telttamajassa, sittemmin temppelissä. Rakennus loi puitteet seurakunnan kokoontumiselle. Mutta Paavali kirjoittaa ennen muuta uudestisyntyneestä, Pyhässä Hengessä yhdeksi perheeksi yhdistyneestä joukosta.
Seurakunta ei ole rakennus tai pyhäkkö (1.Kor.12).
Paavali puhuu seurakutaruumiista, jolla hän kuvaa yhteyttä ja yhteisöä.

2. MIHIN UUSIA SEURAKUNTIA TARVITAAN?

Mihin uusia seurakuntia tarvitaan, maassa jonka jokaisessa kylässä ja kaupungissa on jos jonkinlaista seurakuntaa tai rukouspiiriä?

Ensinnäkään uusien seurakuntien istuttaminen ei ole kapinaliikettä jo olemassa olevia upeita ja elinvoimaisia tai nääntyviäkään seurakuntia vastaan.
Eikä se ole uskovien kierrätystä tai varastamista jo olemassa olevista seurakunnista…

Jotta voisimme ymmärtää uusien seurakuntien istutusta, on mielestäni olemassa olomme kannalta elintärkeää miettiä sellaista kysymystä,
ketä varten seurakunta on olemassa?
Ja millaisin ehdoin?

Olemmeko olemassa ainoastaan itseämme varten vai myös niitäkin varten, joiden keskellä elämme ja joihin voimme vaikuttaa kaupunginosassamme tai naapurustossamme?

Jos vastaamme olevamme olemassa ympärillämme eläviä ihmisiä varten, joudumme väkisin miettimään kulttuurikysymyksiä miksi teemme, mitä teemme ja miten teemme ja elämme uskoamme todeksi?

Kuinka kommunikoimme evankeliumin; millä tavoilla ja sanoilla?

Esimerkiksi Itä-Helsingissä asuu ja elää iso kulttuurien kirjo ja käsittääkseni heitä ei ole saavutettu kovinkaan tehokkaasti.
Eli nyt kysyn KUKA tai KETKÄ ovat näistä ihmisistä kiinnostuneita?
Heistä, joita ei vieläkään ole saavutettu!

Väitän, että nämä kysymykset ovat seurakunnan elinehto jälkikristillisessä maailmassa,
jossa ihmisten luottamus instituutioihin ja auktoriteetteihin on kadonnut.

Kysymys on siitä, miten etsijät ympärillämme muuttuvat löytäjiksi?

Toinen näkökulma uusien seurakuntien istuttamisessa on tarjota koti niille uskoville,
jotka eivät ole löytäneet kotia perinteisistä tai kuolleista seurakunnista…

3. ”THE CHURCH HAS LEFT THE BUILDING!”

Väitän, ettei valtaosa uskovista ja seurakunnistamme elä kristillistä uskoaan lähipiirissään, naapurustossaan ja työpaikoillaan kovinkaan aktiivisesti todeksi.
Tässä on luonnollisesti myös uuden seurakunnan istutustiimille melkoisesti haastetta...

Aika usein usko on tehokkaasti ahdettu, typistetty, ”punkkeroitu” ja ahdettu dogmeihin ja meille itsellemme suunniteltuihin kirkkorakennuksiin ja jumalanpalveluksiin.
Jos niin ei olisi, ei uusia uusien ihmisten ja eri alakulttuurien läpi kulkevia uusia seurakuntia tarvittaisi.
Vaan seurakunnattomat olisi jo aikaa sitten saavutettu...

Minulle uuden seurakunnan istuttaminen on sitä, että paalaamme uskovina sille perustalle, missä alkuseurakunta oli.
Lähdemme ulos mukavista kirkkorakennuksistamme, murtaen ennakkoluulomme ja vieraan pelkomme.

Tällöin seurakunnan iskulauseeksi tulee:
”The Church has left the building!” eli "seurakunta on poistunut rakennuksesta".
Alunperinhän seurakuntaa merkitsevä kreikankielinen sana ekklesia merkitsi kansan kokousta tai ulos kutsuttujen joukkoa.

Sanoman suhteen tämä merkitsee sitä, että sanoma ei muutu,
mutta tavat kertoa ja julistaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta muuttuvat (1.Kor.9:16, 19-23).
Se merkitsee sitä, että asiat, joita teemme voivat olla radikaalisti erilaisia, mihin ehkä olemme tottuneet…

4. Millaisia ihmisiä uusien seurakuntien istuttajat
ovat?

Seurakunnan istuttajat elävät uskoaan radikaalisti todeksi tässä ajassa.
He eivät ole täydellisiä, jotain ”huippu uskiksia” tai edes synnittömiä.
MUTTA:
he harjoittavat rukouskävelyä naapurustossaan...
he ruokkivat ja juottavat nälkäisiä ja janoisia naapurustossaan...
he rakastavat lapsia ja nuoria: tavoittava lapsi- ja nuorisotyö tavoittaa myös vanhemmat...
he rukoilevat tiedon sanoja kaduilla ja busseissa; rukoilevat kauppakeskuksissa sairasten puolesta...
he opetuslapseuttavat tehokkaasti ja päämäärätietoisesti uusia uskovia Jeesuksen seuraajiksi ja uusiksi sielujenvoittajiksi...
he muuttavat ympäristöään positiivisesti kaupunginosansa parhaaksi...(Jer.29:7)

Kaksi kysymystä:

Miten elät Jeesusta todeksi omassa elämässäsi?
Miten elät Jeesusta todeksi seurakunnattomien keskellä?

PS: Mikäli olet kiinnostunut seurakunnan istutuksesta, voit laittaa minulle sähköpostia tämän blogin oikean puoleisessa palkissa olevasta linkistä.
Tai voit myös laittaa palautetta itse kirjoituksesta kohtaan "kommenttia".