HENGELLINEN PERINTÖMME Osa 2

"Kun filistealaiset olivat ryöstäneet Jumalan arkin, veivät he sen
Eben-Eseristä Asdodiin.
Ja filistealaiset ottivat Jumalan arkin ja veivät sen Daagonin temppeliin ja asettivat sen Daagonin rinnalle.
Kun asdodilaiset nousivat varhain seuraavana päivänä, niin katso:
Daagon makasi kasvoillaan maassa Herran arkin edessä.
Mutta he ottivat Daagonin ja asettivat sen takaisin paikoillensa.
Kun he taas nousivat varhain seuraavana aamuna, niin katso:
Daagon makasi kasvoillaan maassa Herran arkin edessä, mutta Daagonin pää ja molemmat kädet olivat katkaistuina kynnyksellä, ja ainoastaan muu ruumis oli jäljellä"(1.Sam.5:1-4).

Aikamme epäjumala numero yksi on kaatunut kasvoilleen.
Yhdysvalloista alkanut pankkikriisi on imaissut mukaansa Euroopan, eikä loppua näy.
Epäjumalien ja pyhän Jumalan välillä ei milloinkaan vallitse yhteisymmärrystä.
Olivatpa epäjumalat nimeltään mitä tahansa. Puolustettiinpa niiden oikeuksia miten tahansa. Uskon, että kysymys on paljon mittavammasta muutoksesta maailmamme historian kulussa, kuin vaon pankkikriisistä.
Jotenkin tuntuu siltä, että kesän tulosta, valon kirkkaudesta ja helteistä huolimatta, Eurooppa, sekä koko maailma on vajonnut syvään pimeään pakkasen.
Tapahtuu asioita, joita ei ole länsimaissa pitkiin aikoihin tapahtunut: kristillistä julistusvapautta, siis sananvapautta ja uskonsa ilmaisua rajoitetaan jo lainsäädännöllä. Maailmanlaajuisesti maanjäristykset, ilmaston äkilliset muutokset helteistä tulviin, hirmumyrskyihin ja paukkupakkisiin seuraavat tosiaan. Islannin tulivuorten tuhkapilvet ripottelevat maailman kansakuntien niskaan "katumuksentuhkaa" rajoittaen miljoonien matkustustottumuksia. Jotain ennen näkemätöntä on tapahtumassa.
Jumala on puuttunut historiassakin kansakuntien elämään.
Niin näyttää tapahtuvan nytkin.

Mitä kuulet ja kuuntelet?

Aamoksen kirjan kolmannessa luvussa on hätkähdyttävä profetia:
”Kuulkaa tämä sana, jonka Herra on puhunut teitä vastaan...
Ärjyykö leijona metsässä, ellei sillä ole raadeltavaa?
Kiljuuko nuori leijona luolastansa, ellei se ole saalista saanut?
Käykö lintu maassa paulaan, ellei sen varalle ole pyydystä pantu?
Nouseeko paula maasta saaliin siihen tarttumatta?
Puhalletaanko pasunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy?
Tahi tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut?
Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.
Leijona ärjyy: kuka ei pelkäisi?
Herra, Herra puhuu: kuka ei ennustaisi?” (Aamos 3:1-8)

Jos olet safarilla ja kuulet leijonan ärjyvän läheisessä pusikossa, olen varma että reagoit siihen!
Hengityksesi lamautuu, pulssisi syke kohoaa dramaattisesti ja etsit heti pakopaikkaa,
ellet sitten jäykisty kauhusta paikoillesi. Ihmeellistä on kuitenkin Aamoksen kirjassa se,
ettei Herran kanssa tunnu reagoivan aikojen merkkeihin millään tavalla joidenka myötävaikutuksella yhdessä sanansa kautta hän meille puhuu!
C.S. Levis sanoi, että ”kärsimys on Jumalan megafooni maailmalle”.
Aamoksen kirjan kolmannen luvun jakeessa kymmenen kirjoitetaan:
”He eivät ymmärrä tehdä sitä, mikä oikein on, sanoo Herra; he kokoovat väkivaltaa ja sortoa palatseihinsa.”

Valvomattomuudella on selkeä hintansa ja seurauksensa, jonka seuraavat jakeet yksitoista ja kaksitoista osoittavat:
”Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Vihollinen on oleva kaikkialla maassa,
ja hän kukistaa sinun linnoituksesi, ja sinun palatsisi ryöstetään.
Näin sanoo Herra: Niinkuin paimen saa pelastetuksi leijonan kidasta pari sääriluuta tai kappaleen korvaa, niin pelastuu israelilaisiakin, niitä, jotka istuvat Samariassa sohvankulmassa ja kirjosilkkisellä leposijalla.”

Tämä näyttää olevan sanoma löysäilevälle, leposohvilla, mukavuudella kyllästäneelle ja itseensä keskittyvälle seurakunnalle ja sukupolvelle. Vihollinen asuu sisälle valvomattomuuden, välinpitämättömyyden ja ahneuden keskelle.
Jakeessa viisitoista Herra julistaa:
”Ja minä sorran maahan talvihuoneen ja kesähuoneen, ja norsunluuhuoneet kukistuvat, ja paljoista huoneista tulee loppu, sanoo Herra.”

Itsekäs elämäntyyli kulkee tiensä päähän tavalla tai toisella. Kyse on sellaisesta huolettomuudesta, josta Hesekielen kirjassa puhutaan yhdessä huolettoman levon kanssa (Hes.16:49).

Itsekkyyden hinta

Haitissa alkuvuodesta ollut maanjäristys surmasi Vantaan asukasluvun verran ihmisiä.
Noin 120000 ihmistä on kuoli järkyttävällä tavalla.
On ehkä syytä varoa tekemästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä onnettomuuden syistä. Tiedämme kuitenkin tiedotusvälineiden kautta, että Haitissa on harjoitettu voodoota, korruptiota ja kaikenlaista pimeyttä jo pitkän tovin.
Helsingin Sanomat kirjoitti talvella, että
”joidenkin arvioiden mukaan jopa yli neljä viidestä haitilaisesta harjoittaa jonkinlaista länsiafrikkalaisten orjien mukana Karibialle kantautunutta voodoota. Kirjavasti harjoitetulla voodoolla on vuodesta 2003 lähtien ollut virallisen uskonnon asema... Sanonnan mukaan 'Haiti on 80-prosenttisesti katolilainen, 20-prosenttisesti protestanttinen ja sataprosenttisesti voodoohon uskova maa” (HS. Ulkomaat ma. 25. tammikuuta 2010).

Samaan aikaan tv-uutisissa näytettiin, kuinka toiselle puolelle saarta oli rantautunut suuri risteilyalus. Lihavat amerikkalais- ja eurooppalaisturistit astuivat leveine rahapusseineen kuluttamaan ”niin kuin ei mitään olisi tapahtunut!”
Tämä ”niin kuin ei mitään" todettiin uutisissa toimittajan sanoin.

Kirkoissa ja muualla maailmassa on järjestetty konsertteja ekumenian ja popin merkeissä hädänalaisten auttamiseksi.
Hädänalaisten auttaminen on ehdottoman välttämätöntä ja luonnollinen inhimillisyyden,
ekä myötäelämisen reaktio. Se kuulu sisäänrakennettuna kristilliseen etikkaan.
Olen silti pohtinut asian hengellisiä vaikutteita.
Nytkin on tuotu esille, että kaikissa uskonnoissa on se yhteinen sanoma:
”Tee muille niin kuin haluat itsellesi tehtävän”.
Se on motivoinut ihmisiä auttamaan haitilaisia.
Se on kaunisti sanottu, mutta unohtaessaan Kristuksen ehdottoman jumaluuden ja kuninkuuden,
se on sananhelinää. Sillä Kristus vaatii täyttä totuutta koko elämisemme suhteen.
Emme me täydellisyyteen kykene, mutta täydellisyys perustuukin Kristuksen ristiin.

Helsingin Senaatintorilla järjestettiin WTC:n terrori iskukujen jälkeen suuri ekumeeninen rauhan tapahtuma.
Paikalla oli eri kirkkojen ja uskontokuntien edustajia rukoilemassa rauhaa kansojen ja uskontojen välille.
Evankelistat Timo Valtonen, Matti Natri ja edesmennyt Veikko Hursti tulivat torille suuren punaisen puuristin kanssa.
Heidän käskettiin kahteen otteeseen siirtyä rukoustapahtumasta risteineen sivuun.
Ystäväni Timo Valtonen sanoi papille, joka käskytti heitä:
”Mitä evankeliumista jää jäljelle, jos risti poistetaan?”
Kristillisyys ei ole aate, filosofia tai edes uskonto.
Kristillisyys on henkilö, persoona, Jeesus Kristus.

Uskon, että näiden kaikkien tapahtumien ja koettelemusten, henkilökohtaisten ja maailmanlaajuisten myötä Herra kysyy:
”Minkälaisen perinnön te jätätte seurakunnalle?
Minkälainen on se perintö, jolla lapsenne selviävät läpi myrskyjen?
Katso, eivät repaleiset, eivät alastomat, eivät he, jotka eivät ole saaneet ruokaa;
jotka hoippuvat mereltä merelle etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä – kirjoittaa Aamos – he eivät selviydy” (Aamos 8:11-14).

Tämän sukupolven lapsille on jätetty malli kuluttavasta, itsekeskeisestä elämästä.
Ja sekö on perintö, joka kestää?
Sen tähden, Herra lähettää myrskyn toisensa perään.
Tulemme WTC:n, maanjäristysten, sotien ja ties minkä tavoin varmasti näkemään ja kuulemaan, kuinka Herra tulee tuomitsemaan suurkaupunkeja.
Ota Ilmestyskirja käteesi ja lue, jos tämä tuntuu liian paksulta!
Tänään Iltalehden verkkosivuilla ja muissa medioissa on maalailtu apokalyptisia kauhukuvia:
"Kalat uhkaavat hävitä meristä 40 vuodessa."


Herra Jumala tulee kukistamaan valtakuntia, jotta Jumalan valtakunta voisi yksin seisoa voimassaan.
Sanassa sanotaan: ”...ja sinä päivänä Herra on yksinänsä korkea.
Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyyni” (Jes.2:17-18).
Epäjumalia ovat ahneus, itsekkyys, ihmisen korottaminen kuolemattomaksi, kaiken keskipisteeksi; korruptio, petos, kaikenlainen orjuus, sorto, ihmiskauppa jne.

Toivo tälle sukupolvelle

Uskon, että silti Jumala tulee kääntämään isien sydämet takaisin lasten puoleen ja lasten sydämet takaisin isien puoleen, ”jotta minun huoneessani olisi ravintoa, jotta minun huoneessani olisi ruokaa” (Malakia 4:6).

Ensimmäinen kysymys, minkä yleensä esitämme suurien onnettomuuksien tapahtuessa on
”missä Jumala oli?”
Kun Kauhajoella ammuttiin oppilaitoksessa syksyllä 2008, radiossa pappi syytti Jumalaa poissaolosta. Aika pöyristyttävää ja röyhkeää!
Tosiasiassa me itse valitsemme Jumalan poissaolon hylkäämällä hänet ja hänen sanansa aktiivisesti ja jatkuvasti!
Ja miksi me kiinnostumme hänestä vain silloin, kun jotain rankaa tapahtuu;
silloin kun asiat alkavat mättää?
Herra kehottaa meitä etsimään häntä otollisella ajalla, muistamaan Luojaamme silloin,
kun pahat päivät ovat vielä tulematta; kun niiden uhka ei ole todellinen.
Jesajan kirja osoittaa tien saada elämään Herran läsnäolo ja mielisuosio:
”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan;
huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.
Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö,
niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta” (Jes.55:6-7).

Jumala on aina läsnä, mutta olemmeko me aina läsnä hänelle?
Ja toisaalta: parannuksen teko, totuuteen paluu tuo elämäämme armon ja anteeksiantamuksen ja Isän suojan.

Koen Pyhän Hengen murheen sisimmässäni, koska niin moni paimen, sananjulistaja ja evankelista on jättänyt paikkansa muurinaukossa.
Ja moni on ajettu jättämään paikkansa sen tähden, että he ovat kärsineet henkilökohtaista puutetta. Jumala ei halua seurakuntansa elävän puutteessa.
Mutta se ryöstö mistä ensimmäisessä Samuelin kirjassakin puhutaan Jumalan huonetta kohtaan tulee seurakuntien päälle, koska ne ovat köyhyydessä (1.Sam.2. luku).

”Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te sanotte: "Missä asiassa meidän on käännyttävä?"
Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta.
Mutta te sanotte: "Missä asiassa me sinulta riistämme?"
Kymmenyksissä ja antimissa.
Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, riistätte minulta.
Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot:
totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti.
Ja minä karkoitan nuhtelullani teiltä syöjäsirkat turmelemasta teidän maanne hedelmää, eikä teidän viiniköynnöksenne kedolla ole hedelmätön, sanoo Herra Sebaot.
Ja teidän onneanne kiittävät kaikki pakanat, sillä te tulette olemaan ihasteltu maa, sanoo Herra Sebaot” (Malakia 3:7b-12).

On olemassa jäännös, joka valvoo pitäen vanhurskautta yllä.
Aivan kuten oli Elian päivinä.
Tämä vanhurskas joukko, seitsemäntuhatta kuvaa aitoa, puhdasta ja pyhitettyä seurakuntaa.
Elian nimi tarkoittaa ”Herra on Jumala”.
Elian nimi on profetia ja sanoma tämän ajan sukupolvelle.
Siinä on myös vahva toivo: Herra on Jumala!