JUMALAN TAHTO JA JOHDATUS Osa 1

Pohdin jokunen vuosi sitten Jumalan tahtoa ja sallimusta lähes joka päivä.
Kirjoitin aiheesta paljon blogiini sairauteni alkuaikoina, kun en voinut missään nähdä Jumalan tahtoa tai ymmärtää sen juonteita ja käänteitä.
Kyselin siihen aikaan mm. sitä, onko meidän ylipäätään mahdollista vaikuttaa Jumalaan ja hänen tahtoonsa?
Tai niin kuin joku ajattelija on sanonut, ettei Jumala pelaa noppaa.
Ja kuitenkin minusta tuntui sairauteni aikoina kuin olisin mitätön shakkinappula pelipöydällä, jossa suuret pelaajat tekivät mielivaltaisia siirtojaan (2006-2008).
Sairastumiseni toi tullessaan niin paljon sellaista, mihin en ollut varautunut.
Tässä kirjoituksen ensimmäinen osa.

Mikä on johdatuksen ja sallimuksen välinen ero?
Onko sallimus, josta joskus nuoruudessa luin systemaattisen teologian kurssilla sitä,
että meille voi sattua ja tapahtua mitä tahansa ja milloin tahansa?
Riippumatta rukouksistani, riippumatta valinnoistani, vaikka kuinka halua, yritän ja luulen tekeväni Jumalan tahdon mukaan.

ROHKEUS

Gary Haugen johtaa kansainvälistä International Justise Mission, IJM oikeusjärjestöä, jonka palveluksessa on joukko Jumalaa rakastavia ja vanhurskautta ajavia lakimiehiä ja naisia, rikostutkijoita ja sosiaalityöntekijöitä.
He pelastavat kirjaimellisesti erilaisten rikosten, seksuaalisten hyväksikäytön ja orjuuden alla eläviä lapsia ja aikuisia maailman pimeimmissä ja korruptoituneimmissa maissa ja kaupungeissa.
He ajavat ihmisten oikeuksia ääriolosuhteissa saattaen maailman pahimmat ihmiskauppiaat ja rikolliset oikeuden eteen, jos vain mahdollista: http://www.ijm.org/

Haugenilta on julkaistu kirja nimeltä Rohkeus ratkaisee (Päivä Oy).
Kirjan kolmannessa luvussa ”yllättävä polku rohkeuteen” on mielenkiintoisia ajatuksia.

”Yksi niistä asioista, joita viisaat ja jumaliset ihmiset näyttävät oivaltaneen Jumalan poluista muutoksen aikaansaamiseksi, on se että pääsemme harvoin päättämään, mikä polkumme on oleva.
Lempeä, kunnioittava Jumala antaa meille usein tilaisuuden päättää jatkammeko polulla vai emme – mutta yleensä emme ole polun raivaajia, luojia tai keksijöitä.
Hän on. Siinä on järkeä, kun ajattelen asiaa. Luultavasti en tiedä tarpeeksi siitä, missä olen, minne haluan mennä tai miten päästä sinne, voidakseni muitta mutkitta viitoittaa oman polkuni. Itse asiassa se näyttääkin olevan polun ydinajatus:
se on keino päästä uuteen paikkaan silloin kun ihminen ei todennäköisesti pääsisi sinne omin päin. Polku onkin siis suuri lahja.
Mutta se on lahja, jota on hyvin vaikea arvostaa ennen kuin se tosiaan on vienyt meidät päämääräämme.
Elämän parhaat polut useimpiin muutoksiin tulevatkin melkein aina yllätyksenä.
Sanalla sanoen: muuttuneet eivät voi keksiä omaa polkuaan muutokseen.
Sen sijaan Luojalla on voima uurtaa polku ja hänellä on armo lempeästi valaista suunnitelmansa tietä.
Meidän tehtävämme on kulkea sitä pitkin.
Luulen, että tässä maailmassa monet kristityt kaipaavat kulkemista polulta rohkeuteen.
He kaipaavat vapautusta pienistä ja toisarvoisista asioista kokeakseen Jumalan antamaa kiihkoa ja voimaa uskon rosoisimmilla reunoilla, missä todellinen loistokkuus vallitsee...
Jumala kutsuu kansaansa polulle ulos pelosta ja mitättömyydestä käyttämällä kamppailua oikeuden puolesta maailmassaan.”

Lähtiessäsi seuraamaan Jumala, astut eräässä mielessä tuntemattomaan.
Olet kuin Pietari, joka haluaa varmistua, että Jumala on Jumala.
"Jeesus, pyydä! Jeesus, käske minua tulemaan vettä myöden luoksesi, jos se olet sinä, Herra."
Vaatii rohkeutta heittäytyä sen unelman varaan ja sen vietäväksi, minkä uskoo oikeaksi, itseään varten räätälöidyksi. Voimme aavistaa polkua. Voimme nähdä tienviittoja, jotka osoittavat tiettyyn suuntaan, mutta me päätämme mitä polkua ja tienviittaa lähdemme kulkemaan.
Toisaalta Herra sanoo:
"Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää" (Jes.30:21).
Tämän lisäksi Jeesus sanoo olevansa itse tie, totuus ja elämä (Joh.14:6).
Eli Jumalan lapsen johdatus ei ole umpihangessa hiihtämistä, umpimähkäistä tai edes sattuman valintaa.
Johdatus onkin pohjimmiltaan persoonallisen Jumalan laatima persoonallinen pelastussuunnitelma. Minun tulee oivaltaa ja vastaanottaa se (Apt.4:12).
Se ohessa suunnitelma sisältää meille itse kullekin hyvän Jumalan suunnittelemia polkuja, jotta Jumalan meille varaama tarkoitus ja tehtävä tulisi todeksi eletyksi.

SUUNNITELMA JOKA MUUTTAA MEITÄ

Uskon vahvasti siihen, että taivaallisella Isällämme on jokaiselle lapselleen räätälöity ja suunniteltu tietty polku, tarkka suunnitelma.
Perusta on siinä, että olemme ehdoitta Isän rakastamia, jokainen (Joh.3:16-17).
Sitä seuraa kutsumus palvella Jumalaa ja muita ihmisiä rakkauden kanavana, kunhan ensin olemme saaneet itse osaksemme Jumalan rakkautta.
Palvelu merkitsee lahjojen ja kykyjen mukaista palvelua seurakunnan keskellä ja seurakunnan kautta maailmassa.
Kysymys on suunnitelman löytämisestä, jonka punainen lanka on Jumalan valtakunnan tuleminen (Mark.1:14-15).

Käytännössä Jumalan tahto on ja toteutuu minun tai kenen tahansa elämässä, kun otan tosissani ja elän todeksi hänen sanaansa. Ja silloin se on muuttumista mieleni ja asenteideni alueilla,
koko ajan.
Muuttumisessa on kysymys kasvusta Kristuksen kaltaiseksi.
Paavali kirjoittaa:
”Älkää mukautuko siinä määrin omaan kulttuuriinne, että elätte ja olette siinä mitään ajattelematta. Kiinnittäkää sen sijaan huomionne Jumalaan. Silloin muututte sisimmästänne alkaen”(Room.12:2, The Message).
Jumala käyttää muuttaakseen meitä Kristuksen kaltaisiksi sanaansa, seurakuntaansa ja kaikkia ihmissuhteitamme. Olet varmaan kuullut joskus sanonnan "kivi kiveä hioo"?

Kirjoituksen loppuosa loppuviikosta...