AVIOLIITTO

Avatessani eilen ammulla Hesarin, oli yhtenä pääuutisena vihreiden aloitteesta syntynyt vaatimus muuttaa avioliitto neutraaliksi.
Siis, ettei enää puhuta vain miehen ja naisen avioliitosta, vaan myös samaa sukupuolta olevien avioliitosta ja näin kaikki olisivat sukupuolineutraaleja avioliittoja. Johan pomppasi ajattelin!

Elämme melkoisessa aikakaudessa!
Eurooppa huojuu kristillisen arvomaailman täydellisessä romahdustilassa.
Tämän mielettömän lakialoitteen taustalla ei ole mikään muu, kuin antikristillinen henki. Daniel kirjoittaa Antikristuksesta:
"Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä.
Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.
Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävite­tään ja tuhotaan loppuun asti" (Dan.7:25-26).

Päiväni kulku jatkui siten, että ajoin vihkikeskusteluun erään pariskunnan luokse - siis miehen ja naisen luokse. Keskustelin heidän kanssaan avioliiton perusteista ja ennen kaikkea Raamatun osoittamasta avioliittomallista.
Jatkoin matkaani autollani paikasta "a" paikkaan "b" ja kuuntelin vaihteeksi Radio Deitä. Juontaja, eräs paljon äänessä oleva pappi oli radioaalloilla sitä mieltä, ettei Raamatusta oikein löydy selkeää teologiaa avioliitolle.
Taisin huudahtaa ääneen, että "älä höpäjä!"
Ei tainnut pappi tuntea Raamattuaan?

Avioliitto Vanhassa testamentissa

Tietysti, jos etsit sanaa "avioliitto" Raamatusta, niin et ehkä löydä sitä.
Mutta miehen ja vaimon välinen liitto, joka on vahvistettu Jumalan ja ihmisten edessä, löytyy Raamatusta.
Ja mikä muu se on silloin kuin avioliitto?

Genesiksessä, ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen (1.Moos.1:26-27).
Mitä Jumalan kuvana oleminen on?
Jumalan kunniana olemista.
Paavali kirjoittaa:
"Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi" (Ef.1:12).

Täsmennän kirjoittamaani avioliiton näkökulmasta.
Ensinnäkin nainen luotiin miehelle avuksi.
Kyse ei ole mistään Pelle Pelottoman pikkuapulaisesta tai passarista.
Hepreankielen sana ezer merkitsee vahvaa ja voimakasta apua.
Samaa sanaa käyttää kuningas Daavid psalmissaan, kun hän nimittää Jumalaa avukseen (Ps.27:9).
Ja kun Herra loi Aadamille Eevan avuksi, asetti hän Eevan Aadamin eteen, ilmaisee alkuteksti sen siten, että nainen tuotiin seisomaan ja olemaan miestä vastapäätä (1.Moos.2:22).
He olivat saman arvoisia, ilman kilpailuasetelmaa.
Kumpikin olivat lähtöisin Jumalasta. Tätä tilannetta Raamattu kutsuu luomisjärjestykseksi.
Kyse ei ole asemasta, kumpi tulee ensin tai kumpi luotiin ensin vaan siitä mistä ja kenestä he ovat lähtöisin. Kumpikin on Luojansa, tekijänsä, Jumalan kuva erilaisuutensa pohjalta.
Raamattu ei tunne pienintäkään sukupuolten välistä kilpailua ennen syntiinlankeemusta.

Jo ihmisen luomisessa Jumala asetti miehen ja naisen elämään yhdessä.
Käyttäessään kiertoilmaisua sukupuoliyhteydestä "ja tulevat yhdeksi lihaksi", heijastaa jopa se Jumalan kuvana olemista (1.Moos.2:24).
Alkutekstissä esiintyy hepreankielen sana echad, joka kuvaa ykseyttä kollektiivisessa mielessä. Kahdesta tai useammasta tulee yksi.
Sama sana löytyy niin ikään viidennestä Mooseksen kirjasta, jossa Herra sanoo olevansa yksi (5.Moos.6:4-5).
Puhumme kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on yksi, kolmessa persoonassa:
Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä (katso 1.Moos.1:1-3).

Herra on kaikkein voimakkain kuva ykseydestä ja sen voimasta.
Kristinusko ei ole uskonnollinen järjestelmä, vaan yhteyttä Jumalan ja ihmisten välillä.
Sitä on seurakuntakin.
Jeesus käskee seurakuntaa kastamaan uskoon tulleet yhdessä nimessä, jossa on kolme persoonaa: "kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt.28:19).
Kolme yhdessä on yksikkö!
Kaksi yhdessä; mies ja vaimo ovat Jumalan kuvia yksilöinä ja avioparina!

Uusi testamentti

Juutalaisessa kulttuurissa mies ja nainen elivät samassa taloudessa vain Jumalan ja lain edessä vahvistetussa liitossa. Juutalaisuudessa kihlajaiset olivat hääjuhla.
Morsiuspari kihlattiin suvun ja ystävien edessä toisilleen. Rabbi vahvisti ja siunasi kihlauksen. Kihlausaika kesti vuoden, jonka aikana sulhanen rakensi perheen perustamista varten talon. Vuoden koetusajan eli kihla-ajan lopussa mies ja vaimo muuttivat yhteen aloittaen myös seksuaalisen kanssakäymisensä.

Paavali opettaa varsin selkeästi avioliitosta.
Paavali aloittaa Efesolaiskirjeen viidennen luvun vahvalla kehotuksella pitää kaikessa Jumala esikuvana ja elää elämää rakkauden perustalla.
Tämä on syytä pitää mielessä, kun edellä kirjoitin Jumalan kuvana olemisesta.
Paavali kirjoittaa siis näin Efesolaiskirjeen viidennessä luvussa:

21. Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.
22. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,
23. sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja.
24. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
25. Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta
26. pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla
27. voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä.
28. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
29. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa,
30. omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.
31. "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32. Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
33. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.

Alamaisuus suomalaisessa asiayhteydessään käsitetään herran ja alamaisten väliseksi suhteeksi, jossa valtaapitävä on alamaistaan kaikessa korkeammalla.
Kyse ei ole alisteisesta suhteesta toiseen vaan pikemminkin toisen kunnioittamisesta.
Sama käsky annetaan molemmille; miehelle suhteessa vaimoonsa ja vaimolle suhteessa mieheensä.
Vaimon kunnioitus nousee miehen rakkaudesta häntä kohtaan; ei pomottamisesta.
Alamaisuus on kunnioittamista Jumalan luomana puolisona.
Paavali käskee miestään olemaan Kristuksen kaltainen pää - ei pomo, vaan kreikan kefalê kuvaa edellä kulkevaa, suojaavaa johtajuutta.
Se on: "Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen" (jae 25).
Vaimon kunnioitus nousee miehen häntä kunnioittavasta rakkaudesta ja päinvastoin.
Pyhittäminen on tässä kohtaa luonteeltaan elämistä niin, että puolisot kykenevät omistautumaan ja sitoutumaan vain toisilleen.
Rakkauden puute ja kunnioittamattomuus kostautuu suhteen laimenemisena, kunnioituksen hakemisena jostain muualta kolmansina pyörinä.
Rakastaminen ja kunnioittaminen ovat siis synonyymejä, samaa tarkoittavia termejä.
Eivät vaihtoehto, vaan suhteen ehdoton edellytys.

Mitään muita avioliittoon verrattavia suhteita Raamattu ei tunne, eikä tunnusta.
Ainoa Jumalan siunaama avioliitto on miehen ja vaimon avioliitto.
Niin on kirjoitettu ja niin on Jumalan edessä oleva.
Aamen.