Tässä kolmiosaisessa opetuksessani käyn läpi foinikialaisnaisen ja Jeesuksen välisen kohtaamisen. Saarnasin tekstin eilen, 1. elokuuta Lahden vapaaseurakunnassa. Itse en muista tästä tekstistä kuulleeni ainuttakaan saarnaa.
24 Jeesus lähti sieltä Tyroksen alueelle. Hän meni erääseen taloon ja halusi pysytellä tuntemattomana, mutta hänen tulonsa ei pysynyt salassa.
25 Hänestä kuuli muuan nainen, jonka tytärtä vaivasi saastainen henki, ja nainen tuli heti hänen luokseen ja lankesi hänen jalkoihinsa.
26 Hän ei ollut juutalainen, vaan Syyrian foinikialaisia. Hän pyysi Jeesusta ajamaan pahan hengen hänen tyttärestään,
27 mutta Jeesus sanoi: "Anna lasten ensin syödä kyllikseen. Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille."
28 Nainen vastasi tähän: "Herra, saavathan koiratkin pöydän alla syödä lapsilta putoilevia palasia."
29 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Kun noin sanot, mene. Paha henki on lähtenyt tyttärestäsi."
30 Nainen meni kotiin ja näki lapsen makaamassa vuoteella. Paha henki oli lähtenyt hänestä (Mark.7:24-30).
Jeesus halusi pysyä ns. "incognittona" eli anonyyminä, tuntemattomana.
Jeesus oli opettanut tunti- ja päivätolkulla, herättänyt kuolleen, parantanut satoja sairaita, vaientanut myrskyn ja heittänyt ihmisistä ulos demoneja...
Yksityisyyden ja hiljaisuuden; akkujen lataamisen tarve oli ilmeinen ja perusteltua.
Koko seitsemäs luku käsittelee juutalaisia puhtaussääntöjä ja sitä mikä saastuttaa ihmisen.
Tämä on syytä pitää mielessä niiden tapahtumien valossa, mitä alamme nyt tarkastella.
Teksti nostaa esiin kolme teemaa:
1) suhteemme maailmaan eli miten katsomme asioita ja ihmisiä,
2) ja sen myötä minkä mittapuun muukaan ihminen kelpaa Jumalalle.
2) Ja kolmanneksi teksti nostaa esille tarvitsevaksi ja itsessämme köyhäksi tulemisen välttämättömyyden.
"ME JA MAAILMA"
Jeesus siis rikkoo kaikki rajat, astuen ei-juutalaiselle maaperälle, nykyisen Libanonin länsiosiin.
Markus kirjoittaa jakeessa 26 Jeesuksen luokse tulleesta naisesta:
"Ja hän ei ollut juutalainen" vaan oli pakana!
Ihminen, jolla on omat jumalansa, omanlainen tapansa pukeutua ja ilmaista itseään - suhteessa juutalaisuuteen.
Hän oli ehkä uskonnollinen - tai niin kuin nyt sanotaan, henkinen.
Hän oli nähnyt juutalaista tapakulttuuria ja sen uskonnollista puolta.
Hän oli myös kuullut Jeesuksesta parantajana ja takertui häneen hädässään viimeisenä toivonaan.
Olemme aika usein kristillisestä kulttuuristamme käsin ikään kuin sisäsyntyisesti oppineet jakamaan asioita ja jopa ihmissuhteitamme tyyliin hengellinen, maailmallinen, uskovat, ei-uskovat jne.
Juutalaiset toimivat jokseenkin samoin tavoin pakanoihin nähden.
Aina kolmannelle vuosisadalle saakka juutalaiset miehet kiitivät rukouksissaan Herraa siitä, ettei heitä oltu luotu pakanoiksi ja naisiksi...
Tunnettua oli myös se, että juutalaiset haukkuivat pakanoita koiriksi ja jopa sioiksi, rinnastaen heidät Mooseksen laissa rajattujen saastaisten eläinten kaltaisiksi.
Se oli hyvin loukkaavaa!
Pakana sai lähestyä Israelin Jumalaa vain kääntymällä juutalaisuuteen.
Pakana merkitsee siis ei juutalaista henkilöä - miestä ja naista, joka ei elä Mooseksen lain mukaan.
Mooseksen laki oli juutalaisille kaikki kaikessa.
Se alkoi kahdeksan päiväisen poikalapsen esinahan ympärileikkauksesta.
Se oli juutalaisuudessa ensimmäinen uskonnollinen rituaali, jossa lapsi erotettiin Israelin Jumalalle. Siitä alkoi koko lain noudattaminen ja opettelu.
Apostoli Paavali joutui ottamaan tiukasti kantaa maamiestensä täydellisyysvaatimuksiin galatian seurakunnalle lähettämässään kirjeessä,
koska kaikki eivät mahtuneet seurakuntaan...
Galatian seurakunta koostui juutalaisista ja pakanoista, jotka uskoivat Jeesuksen herruuteen.
Mutta silti Paavalin maamiehet, juutalaiset vaativat armon kokeneita,
muista kansoista koostuvia veljiään sitoutumaan lakiin ympärileikkausta myöden.
Paavalilta paloi hihat kertakaikkisesti!
Gal.5:12 hän kirjoittaa: ”Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihottajanne!”
Paavalin kirjoittama kreikka ei ollut mitään taivaallista enkelten kieltä vaan kaunistelematonta slangia, satamajätkien kielenkäyttöä.
Alkutekstissä hän täräyttää, että veisivät itsensä leikkelemisen loppuun saakka ja hakkaisivat sukupuolielimensä kokonaan poikki!
Halki, poikki ja pinoon, kirjaimellisesti!
Ollaan vielä tarkempia, mitä laki vaatii - NIIN täydellisiä!
Lakihenkisyys voi naurattaa, mutta se on HENGENVAARALLISTA!
Paavali halusi osoittaa täydellisyyden vaatijoiden naurettavuuden.
Uuden liiton mukaan Kristus on tullut pyhittäjäksi ja tehnyt kaikki lain vaatimat rituaalit ja säännöt turhiksi - täysin hyödyttömiksi!
Voimme laulaa täydellä poskella jumalanpalveluksissamme "armo suuri ihmeinen",
mutta miten se tulee esille käytännön ihmissuhteissani?!
Kenen mitta meidän tulee täyttää?
Entä jos epäonnistun ja tyrin ihmissuhteissani, avioliitossani, raha-asioissani ja jopa suhteessani Jumalaan?
Päteekö minuun silloinkin se usein käytetty lause "tule sellaisena kuin olet"?
Edessä olevassa Markuksen evankeliumin tekstissä foinikialaisäiti tulee sellaisena kuin on Jeesuksen luokse!
Osaamatta lain vaatimia protokollasääntöjä tai asetella "aamenta" ja "hallelujaata" oikeaan paikkaan.
Toinen osa loppuviikosta...
maanantai 2. elokuuta 2010
FOINIKIALAISNAISEN USKO KUKA SAA TULLA JUMALAN LUOKSE? Osa 1
Lähettänyt Esa Sarvi klo 9.45
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti