FOINIKIALAISNAISEN USKO KUKA SAA TULLA JUMALAN LUOKSE? Osa 2

KUKA KELPAA JUMALALLE?

26 Hän ei ollut juutalainen, vaan Syyrian foinikialaisia. Hän pyysi Jeesusta ajamaan pahan hengen hänen tyttärestään,
27 mutta Jeesus sanoi: "Anna lasten ensin syödä kyllikseen. Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille."
28 Nainen vastasi tähän: "Herra, saavathan koiratkin pöydän alla syödä lapsilta putoilevia palasia."

Jeesuksen heittämä sananparsi oli oikeastaan "kuka saa tulla Jumalan luokse" -kysymys?
Juutalaisillahan oli periaatteessa yksinoikeus Messiaaseen.
"Lasten leipä" viittasi juutalaisten esikoisoikeuteen tulla Jumalan luokse.
Jumalan valtakuntaa tarjottiin ensin heille.
Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa, ettei häntä oltu lähetetty kuin Israelin kadonneiden lammasten luokse (Matt.15:24).

Mutta ehkäpä Jeesuksen reissu Tyroksen alueelle "incognittona" olikin avaus pakanalähetykselle?
Sillä ylösnousemuksensa jälkeen hän käskemällä käski mennä "kaikkeen maailmaan"!
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ennen tätä toimeksiantoa, lähetyskäskyn antamista hän teki yksityisen ennakkoavauksen.
Hän toki tiesi juutalaisena, että hänen maamiehensä haukkuivat pakanoita heidän selän takana koiriksi.

Jeesuksen käyttämä sananparsi tarkoitti kuitenkin lasten kanssa leikkiviä koiranpentuja,
joille saatettiin heitellä ruokapöydästä leivänmurusia.

Eli säännöt ovat sääntöjä, mutta mikä ratkaisee?
Lain osaaminen, sääntöjen tunteminen vaiko nälkä; sydämen halu turvata Jumalaan?

Jeesus asetti tarkoituksella lainkirjaimen kasvotusten ihmisen todellisen hädän kanssa.
Hän halusi ilman muuta myös ottaa selkoa foinikialaisnaisen todellisista motiiveista.

Matteuksen evankeliumin rinnakkaisteksti kertoo meille,
ettei Jeesus ollut yksin.
Hänen mukaan olivat opetuslapset (Matt.15:21-28).
Jeesuksen heittämä sananparsi "lasten leivän heittämisestä koiran pennuille",
jonka hyvällä syyllä voi tulkita "kuka saa tulla Jumalan luokse" -kysymykseksi,
oli tarkoitettu myös opetuslapsille.
Matteus kirjoittaa:
"Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät:
"Tee hänelle jotakin.
Hän kulkee perässämme ja huutaa."
Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten."
Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi:
"Herra, auta minua!"
Mutta Jeesus sanoi hänelle:
"Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille" (Matt.15:23b-26).

Miten tässä kohtaa tulkitaan lakia, kun kerhoomme tai seurakuntaamme kuulumaton;
sääntöjä, ylistyslaulujamme, virsiämme ja kaanaankieltämme osaamaton etsii Jumalaa?

Jeesus ei kauheasti lämmennyt lakihenkisyydelle ja sen epäkäytännöllisyydelle:
Jeesus oli sapattina eräässä synagogassa opettamassa.
"Siellä oli nainen, jota kahdeksantoista vuotta oli vaivannut sairauden henki.
Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä, eikä hän kyennyt suoristamaan itseään.
Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi:
"Nainen, olet päässyt vaivastasi."
Hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi selkänsä ja ylisti Jumalaa.
Kun synagogan esimies näki, että Jeesus paransi sairaan sapattina, hän suutuksissaan sanoi paikalla oleville:
"Viikossa on kuusi päivää työtä varten, tulkaa silloin parannettaviksi älkääkä sapattina." Herra vastasi: "Te tekopyhät! Jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan.
Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä?"
Jeesuksen vastauksen kuullessaan kaikki hänen vastustajansa olivat häpeissään, mutta kansa iloitsi kaikista ihmeteltävistä teoista, joita hän teki" (Luuk.13:10-17).

Onko seurakunta kaikille avoin yhteisö?

Eräs ihminen kertoi kokemuksistaan astuttuaan ensimmäistä kertaa erään kirkon ovista sisään. Hän sanoi, että jos kirkon ovella olisi heti puututtu hänen avoliitossa elämiseensä,
ei hän koskaan olisi tullut uskoon.
Tätä kertoessaan hän oli juuri palannut häämatkaltaan...

Laulamme ehkä suut vaahdossa "tule sellaisenaan" lauluja, mutta onko niin käytännössä?
Voimme puhua "syntisten tai särkyneiden majatalosta", mutta saako syntinen olla syntinen ja saako syntinen tulla noin vain?
En puhu nyt syntiystävällisyydestä tai syntielämän hyväksymisestä.

Useimmat meistä ovat ennen uskoon tuloaan ja pitkään sen jälkeenkin olleet monessa suhteessa rikkinäisiä.
Emme ole kyenneet täyttämään seurakuntiemme ja itsemme laatimia ihannevaatimuksia.
Emme ole aina edes tajunneet elävämme jonkun asian kanssa synnissä.
Kuitenkin pitkässä juoksussa olemme eheytyneet ja kyenneet lopulta eheydestä käsin ottamaan vastuun itsenäisesti asioista, mihin emme pystyneet rikkinäisyydestämme käsin.
Jumalan nälkä, Jumalan sanan opetus, rukous ja aito rakkaus seurakunnassa ovat avanneet silmämme ja sydämemme muuttumiselle.

Joskus Jumalan nälkä ja vanhurskauden jano on suurempi, mitä laki ja omat ihannekäsityksemme vaativat.

Se ei siis edelleenkään merkitse synnin hyväksymistä.

Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta.
Armon kokeminen palauttaa meidät myös totuuteen.

Kolmas osa ensiviikolla...