MUURINAUKKO

"Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi,
mutta en löytänyt"(Hes.22:30).

Hesekiel kirjoitti nämä sanat tilanteessa, jossa hän näki Jerusalemin ja kansansa turvattoman ja suojattomana. Sanat ilmaisivat Jumalan hätää tuhoon kulkevan kansan tähden.
Englanninkielinen New Living Transaliton -raamatunkäännös kääntää jakeen upeasti:
"Minä etsin jotakuta, joka voisi jälleenrakentaa vanhurskauden muurin, mikä vartioi maata.
Etsin jotakuta seisomaan muurinaukkoon, mutta en löytänyt."

"Jotakuta" on täynnä sellaista latausta, jonka voi tulkita vain yhdellä tavalla:
Herra etsii edes yhtä, ketä tahansa, joka kuulisi hänen hätähuutonsa. Kuka tahansa kelpaa...

Olen kirjoittanut blogini paljon vanhurskaudesta. Vanhurskaus on asenne ja elämäntapa; arvomaailma, jossa pidetään kiinni Jumalan mielenmukaisista periaatteista.
Vanhurskaus on niiden asioiden rakastamista ja kunnioittamista elämässäni, mitä Jumalakin rakastaa ja kunnioittaa.
Vanhurskaus, joka voidaan ymmärtää oikeamielisyydeksi, pyhyydeksi ja armollisuudeksi totuudessa, on yksi Jumalamme keskeisimpiä ominaisuuksista.

JUMALAN MURHE

Jumalalla on ollut aina ihmisiä, joita hän on kutsunut muurinaukkoon vanhurskauden suojelijoiksi ja vartijoiksi. Ensimmäinen vanhurskauden saarnaaja oli Nooa.
Sitten Aabraham, jolle Herra jakoi syvän murheensa ja tuskansa Sodoman ja Gomoran tilasta (1.Moos.18:16-21).
Silloin kun jumalattomuus ja pyhyyden häpäisy oli korkeassa kurssissa, Herra nosti vanhurskauden sanansaarnaajia.
He yrittivät palauttaa pois eksyneen kansan takaisin vanhurskauteen.

Myös Nehemia oli yksi näistä vanhurskauden ylläpitäjistä.
Nehemia kirjoittaa itse kirjansa alussa:
"Nehemian, Hakaljan pojan, kertomus.
Kislev-kuussa, kahdentenakymmenentenä vuotena, minun ollessani Suusanin linnassa,
tuli Hanani, eräs minun veljistäni, ja muita miehiä Juudasta.
Ja minä kyselin heiltä juutalaisista, siitä pelastuneesta joukosta,
joka vankeudesta palanneena oli jäljellä, ja Jerusalemista.
Ja he sanoivat minulle:
"Jotka vankeudesta palanneina ovat jäljellä siinä maakunnassa,
ne ovat suuressa kurjuudessa ja häväistyksen alaisina;
ja Jerusalemin muuri on revitty maahan, ja sen portit ovat tulella poltetut".
Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä" (Neh.1:1-4).

Jerusalemin alas lyötyjen muurien sanoma oli selvä:
pieni jäännös eli turvattomuuden ja häpeän alla, suuressa kurjuudessa.
Herra laski Nehemian sydämelle oman tuskansa ja murheensa sen kurjuuden ja häväisyn takia,
jonka keskellä tämä pieni, pakkosiirtolaisuudesta kotiinsa palannut joukko eli.
Taivaalle on aina häpeäksi ja murheeksi, jos vanhurskauteen kutsuttu kansa elää alennustilassa; poissa Jumalan tahdosta.

Uskon, että Herra haluaa laskea tänään oman seurakuntansa päälle murheensa,
kuin painolastin vanhurskaudesta, joka on kohta kuin kadonnut luonnonvara.
Edellisissä kirjoituksissani hengellisestä perinnöstä olen peilannut tätä kaikkea tähän aikaan, jota nyt elämme.

Uskon, että Pyhä Henki haluaa seurakuntansa, sinun ja minun näkevän ja kuulevan pelastumattomien itkun. Ja uskon myös Herran etsivän niitä miehiä ja naisia, joilla on voimakas näky ja halu jälleenrakentaa vanhurskauden suojamuuria suomalaisen yhteiskunnan ympärille.
Tänä aikana etsitään niitä ihmisiä, jotka uskaltavat kulkea vastavirtaan.
Uskon Herran etsivän niitä, jotka sulkevat televisionsa, tietokoneensa tai muut aikavarkaansa heittääkseen elämästään pihalle vanhurskauden varastajat, ottaakseen aikaa neuvonpitoon Jumalan kanssa.
"Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa?
Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?" (Jer.23:18)

Monessa suhteessa länsimaisesta kristillisyydestä on tullut laodikelaista, omahyväistä ja itsekeskeistä keskiluokkaista juhlintaa.
Etsijät eivät löydä sisälle seurakuntiin ja kirkoista ei haluta lähteä ulos oman mukavuudenhalun takia. Mutta sinä voit olla historiantekijä täyttäen oman paikkasi muurinaukossa.
Ota esimerkiksesi vaikkapa Nehemia.
Nehemia jälleenrakensi Jerusalemin alas sortuneet muurit, palauttaen Israelille sen terveen ylpeyden ja kunnioituksen Jumalan omaisuuskansana.

TOISENLAINEN HENKI

Vanha testamentti kertoo Mooseksen palvelijoista Joosusta ka Kaalebista,
joilla oli toisenlainen Henki (4.Moos.14:24).
Kun Israelin oli määrä vallata Herralle jumalattomat kaupungit ja maat,
99% kansasta pakeni kuin koira häntä koipien välissä.
Vain Joosua ja Kaaleb luottivat alusta loppuun saakka Jumalan antamaan valtuutukseen maan valtaamiseksi. He luottivat Herran valtasuuruuteen ja ylivoimaan.
Toisenlainen Henki viittaa rohkeuteen, joka päämäärätietoisesti, peräänantamattomasti tavoittelee jumalallisia vanhurskauden periaatteista (Jes.11:1-3).
Tällä Hengellä varustetut eivät laskelmoi tai pelkää sellaisia "jättiläisiä",
jotka ovat voitettavissa antautumalla täysillä Jumalalle.

Katsellessani kirjoittamaani vaikkapa Itä-Helsingin seurakunnanistutusnäkökulmasta,
haluan olla etulinjassa valtaamassa takaisin Jumalan valtakuntaan niitä hengellisiä ja maantieteellisiä alueita, jotka vihollinen on varastanut.
Kysymys on ihmisistä, joita Isä rakastaa.
Kysymys on sidottujen vapauttamisesta, sairaiden parantamisesta, sokeiden silmien ja kuurojen korvien avaamisesta. Sen tekemisestä ja todeksi elämisestä, jota varten Jeesus eli ja on kutsunut sinut ja minut elämään.
Nyt on meidän vuoromme seisoa kaikkia tuulia vastaan muurinaukossa!
Tämä sukupolvi on annettu meille.

"Minä etsin jotakuta, joka voisi jälleenrakentaa vanhurskauden muurin..."