AJATUKSIA SEURAKUNTAELÄMÄSTÄ SISÄLLÄ JA ULKONA

Seurakunnan istuttajana mieleeni tulvii jatkuvasti uusia kysymyksiä.
Osa on ehkä hiukan provosoiviakin.
Ei ehkä tarkoituksella, mutta ainakin omaa ärsykekynnystäni stimuloimalla,
joudun miettimään oikeastaan kaiken uudelleen.
Koittakaa kestää tätä seuraavaa pohdintaa kanssani hetken...

Itsestään selvyydet on mielestäni kyseenalaistettava.
On uskallettava astua kristittynä kaapista ulos, jos aikoo istuttaa seurakuntaa,
jonka tarkoitus on saavuttaa kaikesta kristillisestä arvomaailmasta ulos tipahtaneita ja vieraantuneita ihmisiä.

Kuinka monen seurakunnan elämä on elvytystä?
Tai paikoillaan olevaa säilyttämistä?

Ollaan seurakuntaa, jota pitää yllä puhujavieraat tai pastori...
Jumalanpalvelusten sisältö on räätälöity "meidän näköiseksi", jossa on meidän lempimusaamme, lempivirsiämme, lempisaarnojamme kielellä, jota ulkopuolisten on mahdoton ymmärtää.

Olen kyllästynyt sellaiseen anteeksi pyytelevään, "arkalanmammanpoika" uskonnollisuuteen ja kristillisyyteen.
Ollaan muka uskossa ja istutaan sisätiloissa odottamassa herätystä, että se jokin (?) tekisi kaiken puolestamme.
Luonnollisetikkaan tämä väite ei todellakaan koske kaikkia seurakuntia, mutta...

Viimeisen kahden ja puolenvuoden aikana olen kiertänyt puhumassa monessa erilaisessa seurakunnassa.
En yksinomaan vapaaseurakunnissa.
Olen tavannut elinvoimaisia, jatkuvaa kasvua janoavia seurakuntia.
Mutta olen kohdannut myös - sanoisinko vaikkapa sisäleikkeihin tyytyneitä seurakuntia.
Sisäleikkeihin tyytyneille seurakunnille yhteistä on uskon totaalinen kuoleminen!
Kysynkin, että jos puhumme ja laulamme uskosta, miten se näkyy todellisuudessa?
Kyselen itseltäni tätä samaa koko ajan...
Paraneeko sairaat ja tuleeko ihmisiä uskoon, näkyykö ihmisten elämässä kasvua Kristuksessa?!
Voidaan tietysti vastata, että "Herrasta on kaikki kiinni", mutta jonkun pitää ensin mennä ja rukoilla sen sairaan puolesta ja tarvittaessa haastaa kaupunkimme asukkaita!

Haastamattomuus näkyy näivettyneiden seurakuntien elämässä sitenkin,
ettei omaa hengellistä elämää ole.
Hengellinen elämä vaatii AKTIIVISTA hengellistä elämää, jossa tulemme haastetuksi ja haastamme.
Kysymys on tavoitteiden asettamisesta yksilönä ja seurakuntana.

Tätäkin juttua on lupa kommentoida...