JEESUKSEN TUNNUSTAMINEN JA KIELTÄMINEN

Luin tänä aamuna intensiivisesti Matteuksen evankeliumista Jeesuksen opetusta hänen tunnustamisestaan ihmisten edessä. Jeesuksen seuraaminen vaatii koko elämän suunnan muuttamista. Jeesus on kaikkien häntä tosissaan seuraavien valinnoissa se persoona ja tekijä, joka ratkaisee kaikessa.

Matteus 10:
32. Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

Se että joku tunnustautuu koko sydämisesti Jeesuksen omaksi on radikaali juttu.

Tunnustaminen merkitsee kokolaajuudessaan sitä, että ihminen julistautuu Jeesuksen omaksi Isän, enkelien, pimeyden voimien ja synnin edessä (katso Apt.4:12;Filip.2:4:9-11; Kol.1:14-20).

Se on siirtymistä omavaltaisuudesta ja minäkeskeisyydestä Kristus-keskeisyyteen.

Se on siirtymistä toisen vallan alaisuuteen.

Olen Jumalan oma, Jumalan lapsi (Room.8:14-16).

KIELTÄMINEN

Oman lapsensa kieltäminen Lähi-idän kulttuureissa oli äärimmäinen teko.

Kukaan isä ei ryhtynyt siihen kevyin perustein. Jos isä kielsi lapsensa, oli se molemmin puolinen katastrofi. Kielletty osapuoli oli isälle, muulle perheelle ja suvulle yhtä kuin kuollut henkilö.

Ihmisen kohdalla, joka kieltää Jeesuksen herruuden, torjuen hänet Isän armotarjouksena se merkitsee iankaikkista katastrofia: helvettiin joutumista.

Hieman aikaisemmin, jakeessa 28 Jeesus sanoo:

”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”

Jeesuksen kieltäminen ja torjuminen on sovituksen halveksimista.

Heprealaiskirjeen kymmenennessä luvussa kirjoitetaan:

23. pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
24. ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
25. älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
28. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29. kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
30. Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa".
31. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

Jeesus on se toivon tunnustus, joka antaa meille iankaikkisuustoivon ja turvan tähän päivään ja huomiseen.

EROTTAUDU

Matteus kirjoittaa kymmenennen luvun loppuosassa:

34. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
36. ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.
37. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
38. ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
39. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
40. Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt.

Jeesuksen seuraaminen merkitsee täydellistä erottautumista itsekkäästä, ihmiskeskeisestä kulttuurista ja ajattelutavasta.

Jeesuksen seuraaminen merkitsee kaikessa toisenlaista tapa elää ja ajatella suhteessa meitä ympäröivä valtakulttuurin tapaan elää ja ajatella.
Siksi myös kahden erilaisen ajattelu- ja elämäntapojen yhteentörmäys on väistämätöntä.

Jeesuksen lausuma ”joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias” on vedenjakaja.

Jeesuksen lause ei ole perhekielteinen, vaan kysyy valintojeni ja arvojeni perustaa (katso 2.Piet.1:10-11).

Niinpä rauha maanpäällä on mahdoton ajatus ilman Jeesuksen täydellistä herruutta elämässämme (jae 34).

Rauha maailman kanssa merkitsee tästä näkökulmasta katsottuna antautumista, sopeutumista ja sulautumista maailman mielen mukaisiin arvoihin ja asenteisiin.

Rauha ilman Kristusta on synnin sietämistä.

Jeesus tuli tämän valherauhan sijasta tuomaan miekan maanpäälle.

Ajattelepa asiaa vaikka seuraavan mielikuvan kautta:

Jeesus vetää miekalla viivan maahan ja sanoo: ”Jokainen, joka haluaa seurata minua, astuu tämän elämän ja kuoleman, sovituksen ja tuomion jakavan viivan tälle puolelle, jossa minä seison” (katso 5.Moos.30:15-20).

Aikamme kristillisyydestä voidaan löytää riittävästi esimerkkejä, jossa synti sosialisoidaan ja peitellään rauhaisaan hiljaiseloon rakkauden lausein.

Jesaja kirjoittaa:

”Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla” (Jes.59:14).

RISTIINNAULITTUNA

Kaulassani roikkuu krusifiksi. Silloin tällöin joku ihmettelee miksi kannan krusifiksia,

kuin katolilainen? Ristihän on jo tyhjä, sillä Jeesus kuoli ja nousi kuolleista.

Paavali sanoi kuitenkin tuntevansa Jeesuksen vain ristiinnaulittuna (katso 1.Kor.2:1-2).

Ristiinnaulitun kuva, krusifiksi kaulallani muistuttaa minulle sitä mistä, miten ja kuka on minut pelastanut. Se muistuttaa minua joka päivä siitä, että tämä elämä jota nyt elän on armoa. Olen myös jatkoajalla kaikkia lääketieteellisiä faktoja vasten ajatellen.

Elämäni on ihme. Koko elämääni ravistelevien kriisien keskellä voimavarakseni on jäänyt se, mitä minulla on ollut Jumalan kanssa.

Kun tullet puhaltavat, mitä jää jäljelle?

Mikä kestää?

Golgata kertoo karuudessaan aika paljon...

Jeesuksen seuraaminen merkitsee aina henkilökohtaisen hinnan maksamista; joka päivä ristin kantamista.

Ristin kantaminen merkitsee kuolemista omille lempisynneilleni, itsekeskeisyydelle ja ylpeydelleni.

Mutta Jeesuksen seuraaminen on siunauksen ja menestyksen tie (katso 1.Sam.2:30).

Menestys merkitsee ennen kaikkea sitä, että evankeliumi minun syntieni puolesta ristiinnaulitusta Jeesuksesta menestyy elämässäni. Se on sitä elämää, mistä Paavali kirjoittaa:

”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle.
Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni” (Galat.2:19-20).