JUMALAN RISTIRIITA

Julkaisen blogissani pastori David Wilkersonin vuonna 2004 pitämän puheen World Challenge, Inc:n luvalla. Olen purkanut tekstin David Wilkeronin audiosaarnasta, josta käänsin sen suomeksi. David Wilkersonin saarna on mitä ajankohtaisin myös Suomessa, jossa käydään tiukkaa rajanvetoa kristinuskomme perustotuuksista. Saarna on voimakas kutsu nousta apatiasta puolustamaan vanhurskautta! Saarnan alkuperäinen nimi on ”God's Controversy with the Evangelical Church of Sweden” eli ”Jumalan ristiriita Ruotsin evankelisen kirkon kanssa.” David Wilkerson puhui sen Tukholmassa eri kirkkountien pastoreille ja seurakuntien työntekijöille pidetyssä konferenssissa, huhtikuussa 2004. 

En tiedä mitä poikani [Gary Wilkerson] saarnasi teille äskeisessä tilaisuudessa. Hän saarnasi uuden sanoman, jota en ole koskaan kuullut.

Mutta ei hän myöskään tiedä, mitä minä aion teille saarnata, koska en minäkään sitä tiennyt ennen kuin tänään yhden aikaan.

Olin hotellissa ja menin takaisin hotellihuoneeseeni ja istuin tuolilleni.

Ja Herra puhui: ”Minulla on ristiriita Ruotsin evankelisen kirkon kanssa.”

Sanoin, ”mitä tämä tarkoittaa? Mikä merkitys sillä on minulle?
En minä tiedä mitään Ruotsin evankelisesta kirkosta?
En ole siitä mitään kysellyt ja tunnen vain muutamia ruotsalaisia pastoreita...”

Kun nyt puhun evankelisesta kirkosta, puhun luterilaisista, helluntailaisista, baptisteista, pelastusarmeijasta ja kaikista evankelisista kirkoista ja seurakunnista.

Jumala puhui minun sydämeeni:

”Minulla on ristiriita evankelisen kirkon kanssa Ruotsissa ja Skandinaviassa.”

”Niin, mutta mitä haluat minun tekevän asialle?” kysyin.

”En minä tiedä mikä se ristiriita on?

Olen jo valinnut sanomankin, jota aion saarnata”

-ja Herra sanoi, että ”sinun tulee profetoida!”

En ole koskaan uskonut olevani profeetta enkä ole pitänyt itseäni profeettana.                             

Olen yksi hänen monista vartijoistaan.

Ja se mitä haluan puhua, en halua sanoa sitä lihastani.

Minun sydämeni hakkaa nyt kiihkeästi, koska minä haluaisin vain siunata teitä kaikkia. Haluaisin vain rohkaista teitä kaikkia.

Mutta voi minua, jos en tee sitä, mitä Jumala on minun käskenyt tehdä!

Enkä nyt halua olla mitenkään dramaattinen - minulla on Jumalan pyhä pelko päälläni.

Jumala rakastaa seurakuntaansa.

Hän rakastaa evankelista seurakuntaansa Ruotsissa ja Skandinaviassa.

Siitä olen varma. Enkä ole täällä loukatakseni ketään.

Kun Jumala näytti minulle, mitä minun tulee kertoa sanoin:
”minä en pysty sitä tekemään.”

Kuka minä olen tullakseni Ruotsiin ja tuomaan nuhtelevaa sanomaa, tuodakseni niin vahvaa sanaa.
Ei amerikkalainen saarnaaja!

Jumala sanoi, että "ellet tee sitä, tulee sinun muistaa mitä minä sanoin Hesekielelle:

”Jos vanhurskas tekee syntiä, etkä sinä varoita vanhurskasta, sinä et voi pelastaa sieluasi ja minä pidän sinua vastuullisena.”

Ja näinä huolta aiheuttavina päivinä haluan, että kuulet mitä Jumala haluaa sanoa.

En tule vihassa vaan särkyneisyydessä.

Jumalalla on ristiriita evankelisen kirkon kanssa Ruotsissa ja Skandinaviassa. 

Menkäämme Aamoksen kirjan 3 lukuun. Tämä on minne Jumala minut johdatti. Luemme 8 ensimmäistä jaetta. 1. 
Kuulkaa tämä sana, jonka Herra on puhunut teitä vastaan, te israelilaiset, koko sitä sukukuntaa vastaan, jonka minä olen johdattanut Egyptin maasta, sanoen: 2. Ainoastaan teidät minä olen valinnut kaikista maan sukukunnista; sen tähden minä kostan teille kaikki teidän pahat tekonne. 3. Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet? 4. Ärjyykö leijona metsässä, ellei sillä ole raadeltavaa? Kiljuuko nuori leijona luolastansa, ellei se ole saalista saanut? 5. Käykö lintu maassa paulaan, ellei sen varalle ole pyydystä pantu? Nouseeko paula maasta saaliin siihen tarttumatta? 6. Puhalletaanko pasuunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy? Tahi tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut? 7. Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille. 8. Leijona ärjyy: kuka ei pelkäisi? Herra, Herra puhuu: kuka ei ennustaisi? 

Taivaallinen Isä, minä pyydän nyt sinua tulemaan Pyhällä Hengelläsi ja Voimalla. Pyhitä minun suuni ja minun sydämeni. Anna minun puhua vain niitä sanoja, joita sinä laitat minun suuhuni. Minä nöyryytän itseni sinun ja tämän seurakunnan edessä. Ja minä tiedostan, että olen vain ääni. Ääni, joka huutaa erämaassa. Oi, Jumala, jos sinä olet koskaan aikonut puhua Ruotsille, puhu nyt. Puhu selkeästi. Puhu tuomiosi, puhu sairaan parantumiseksi. Ja herätä meidät jälleen. Jeesuksen nimessä. Aamen. Jae yksi Aamoksen kirjan luvussa kolme. Tämä on sana, joka on koko sukukuntaa vastaan. Niille, joiden päälle on Jumala kätensä asettanut. Niille, jotka on vapautettu. 

Jae kaksi: ”Teidät minä olen tuntenut kaikista maan sukukunnista. Te olette ne, joita minä rakastan”. 

Hän puhuu omalle kansalleen tässä. ”Minä olen tehnyt työni teissä. Ja olen valinnut teidät ja olen siunannut teidät. Te olette minun kansani; perheeni. Ja koska te olette minun kansaani, haluan käsitellä teitä eri tavalla kuin ketään muita käsittelisin. Koska te olette minun rakkauteni, jota minä etsin. Tämä on merkki minun rakkaudestani”. Jumala sanoo Israelille: ”Minä voin jättää teidät rauhaankin. Minä voin jättää teidät jatkamaan tämän pahuuden tekemistä. Jos te olisitte maailmasta, en minä teitä nuhtelisi. Mutta minun rakkauteni tähden ja koska te olette minun kansaani, siksi minä teitä nuhtelen teidän pahojen tekojenne takia”. 

Jae kolme: ”Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” Tämä on johdatus ristiriidan esittelemiseksi. Jumala sanoo, että ”te olette minun perheeni, mutta te ette ole yhteisymmärryksessä minun kanssani. Minulla on ristiriita teidän kanssanne. Kaksi ei voi kulkea yhdessä elleivät he ole yhtä mieltä. Ja minä en voi kävellä teidän kanssanne, siten kuin haluaisin kulkea teidän kanssanne. Enkä voi tehdä teidän kanssanne niin kuin haluaisin tehdä, ellemme ole yhtä, ellemme kulje yhteisymmärryksessä. 

Jae neljä: ”Ärjyykö leijona metsässä, ellei sillä ole raadeltavaa, saalista? Kiljuuko nuori leijona luolastansa, ellei se ole saalista saanut?” 

Menen nyt takaisin jakeeseen kolme. Ja kerron teille, mitä minä uskon, että ristiriita on. Se ei ole luopumus. Se ei ole mikään villi pahuus. Siitä ei ole kyse. Se ei ole ristiriita, joka Jumalalla on. Ristiriita, joka Jumalalla on evankelisen kirkon kanssa on yksi sana, yksi aihe. Annan sen teille, kuten Jumala antoi sen minulle yhtenä sanana: apatia. 

APATIA! 

Hän sanoi, että ”en voi kulkea kanssanne, en voi tehdä mitä haluaisin tehdä. Riippumatta huudostanne herätyksen puolesta. Riippumatta kaikesta siitä, minä näen apatiaa, sanoo Herra!” 
Minä en tiedä tätä lihassani. Ei kukaan ole minulle maininnut tästä, että se koskee Ruotsin kirkkoa. Sanon tämän yleisön edessä, ainoastaan tuntien Pyhän Hengen vaikutuksen voimakkaan läsnäolon tässä kokouksessa. Ja sanon itsekseni, kuinka voin sanoa tuollaista! Kuinka voin tuoda sellaisen sanoman ja sanoa apatia? Jumala sanoo, että "sanot, mitä minä käsken sinun sanoa. Minä näen sydämet ja sinä et." Hän sanoo, että "minä puhun koko evankeliselle ruumiille." Hän sanoo, että "minä näen minun seurakunnassani ne, jotka ovat minun kansaani, kuolleen ruumiin näköisiä ja muodollisia seurakuntia. Ja sano heille osoitetulla sormella: Teissä on jumalisuuden ulkokuori ilman voimaa!" Ja minä kuulen Pyhän Hengen sanovan rakkaudenkäsi ojennettuna: "Ei! Se ei ole oikein! Te minun seurakuntani, minun kansani! Ne, jotka huutavat minun nimeäni ja olette minuun yhteydessä. Te Ruotsin seurakunta; evankeliset, te olette tulleet tähän asti. 
Teillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta te olette menettämässä voiman ja Pyhän Hengen voitelun - apatian takia!" 

Te olette nyt tulleet tyytyväisinä Jumalan huoneeseen. Käytte läpi tunteita ja ohjelmia. 
Järjestäytyneenä yritätte löytää voiman auktoriteettien ja yhteiskunnan kanssa. Ja te olette tulleet suvaitsevaisiksi. Hallituksen ja kirkon suusta ja huulilta kuulette, että me olemme suvaitsevia ihmisiä. 
Ei! Te näytätte haalealta ihmisjoukolta. Te sallitte hallituksenne määrätä teitä, että ette voi puhua saarnastuolistanne homoseksuaaleja vastaan. Ja kukaan ei lankea polvilleen ja käytä rukouksen asetta tuodakseen alas vahvaa toivoa. Ei ole kyyneleitä eikä ole ahdistusta. Koska me evankeliset olemme suvaitsevia ihmisiä! "Ei!" -sanoo Pyhä Henki. Se on apatiaa! Ja antakaa minun kertoa, mitä on tapahtunut... Rakkaat, minulla ei ole mitään muistiinpanoja, joten puhun nyt niin kuin uskon Pyhän Hengen haluavan minun puhuvan. 

"Ärjyykö leijona metsässä, ellei sillä ole saalista?" 

Leijona ärjyy nyt Ruotsissa. Tämä ei ole Juudan leijona. Tämä on ärjyvä leijona helvetistä! Ja se ärjyy niin kuin se ei ole koskaan ennen ärjynyt tämän kansan historiassa! Leijona ärjyy vain silloin kun sillä on uhri, kun sillä on saalista. Ja vetää sen pesäänsä ja katselee tuota kuollutta saalistaan ennen kuin raatelee sen. 
Se ärjyy voitosta. Ja nuoret leijonat tulevat ravituksi saaliin osista. Olin ajelemassa eilen tähän kokoukseen. Ja otsikoissa oli jotain helluntaiseurakunnan pastorista ja murhasta. En pyytänyt kenenkään kertomaan mitään yksityiskohdista. Minun ei tarvitse tietää yksityiskohtia. Ainut mitä minun tarvitsee tietää on se, mitä Pyhä Henki puhuu minun sydämeeni. Paholainen ärjyy, koska se on hyökkäämässä Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa vastaan. Ja hän luulee, että se on nyt evankelisen liikkeen kuningas sanoen: 
"Minä olen mennyt keskelle sitä ja olen ottanut saaliini. Minua kohti ei ole ammuttu yhtään nuolta, ei ole ollut mitään voimaa minua vastaan. On ollut vain apaattisia ihmisiä. Mitään ei tapahtunut ja minä sain vapaasti hallita." Ja nyt lehdistössä ja televisiossa saatana on ärjymässä, niin kuin hän olisi ottanut voiton. 
Ja hän ruokkii lehdistöä näille nuorille leijonille, jotka elävät näissä kuolleissa ruumiissa. Nyt menkäämme lukuun kaksi [jakeeseen kymmenen]. Kuinka tämä kaikki oikein tapahtui? "Ja minä johdatin teidät Egyptin maasta ja kuljetin teitä erämaassa neljäkymmentä vuotta…" Tiedän, että tässä puhutaan Israelilaisista, mutta apostoli Paavali sanoi näin: "Nämä asiat on kirjoitettu meidän opetukseksemme, meille esimerkeiksi." Hän sanoo, että "teillä on historia kanssani. Teillä on historia vapautuksesta. Väkevän vapauttajan kanssa, joka toi teidät vapaaksi vankeudesta." 

Jae yksitoista: "Ja minä herätin teidän pojistanne profeettoja ja nuorukaisistanne nasiireja. Vai eikö niin ole, te israelilaiset?" Haluan, että kuuntelette mitä Jumala on sanomassa. "Minulla oli vahvoja johtajia joukossanne. Miehiä, joilla oli tulta luissansa ja heidän palvelustyössään. Minä nostin profeettoja. Ja nostin nuoria miehiä, jotka olivat nasiireja. Jotka oli erotettu tästä maailmasta. Tulisia ja nuoria nasiireja. Nuoria profeettoja, jotka tulevat sytyttämään koko kansan tuleen. Minun käteni oli heidän päällänsä." 

Olin täällä seurakunnan toimistossa ja näin kuvan pastori Petrosta ympäröitynä viidenkymmenen viiden diakonin ja vanhempien keskellä. Ja siitä näkyi ja tuntui Jumalan läsnäolo. Olin täällä 70-luvun alkupuolella juuri samassa paikassa, jossa nyt seison. Ja näin satoja nuoria ihmisiä, jotka paloivat Jumalan tulta. 
Näin Jumalan pyhiä profeettoja. Kuulin äänen. Kunniakkaan äänen. Jumala oli kasvattamassa uutta sukupolvea. Jumalan suunnitelma juuri tälle hetkelle, tälle ajalle. Että nämä profeetat olisivat juuri nyt kulkemassa läpi kansakuntien. Nämä erottautuneet nuoret miehet olisivat tuomassa sanomaa tuhansille nuorille ihmisille. He kulkisivat juuri nyt ympäri maailman tuoden miljoonille sanomaa parannuksen tekemiseen. Mutta apatian henki laskeutui. 

Huuto menestyksen perään. 

Ja nyt huuto oli hyvän työn perään. Ei itsensä kieltämiseksi. Vaan saadakseen mukavan asunnon. Ja meille tuotiin televisio koteihimme. Ja koko maailma tuotiin meidän eteemme olohuoneeseen ja annoimme tämän sukupolven istua televisioiden ääressä täyttäen mielensä kaikella saastalla. Me käänsimme profeetat vihollisen käsinukeiksi. Se on jakeessa kaksitoista: 
"Mutta te juotitte nasiireille viiniä, ja profeettoja te kielsitte sanoen: "Älkää ennustako." 

Te sanoitte, että olette kyllästyneet saarnoihin synkkyydestä ja rangaistuksesta. Te halusitte istua mukavassa seurakunnassa ettekä halunneet huutaa ja itkeä. Ette halunneet viettää kahta tuntia rukouskokouksissa. 
Nyt se kestää tunnin ja on televisiossa ja teattereissa. Nyt te menette Jumalan huoneeseen ilman poltetta sydämessänne. Te annatte nuorillenne hienot vaatteet ja sanotte heille, ettei "palvelustyö ole teitä varten. Tehän olisitte koko loppuelämänne köyhiä nasiireja." Ette halunneet nasiirin elämää lapsillenne. Te olette antaneet heille menestyksenviiniä. "Älkää häiritkö meitä! Älkää liikuttako meitä. Ei itkeviä profeettoja joukossamme. Antakaa meille pehmeitä sanoja." 

Jakeessa kolmetoista sanotaan: "Katso, minä rusennan teidät alallenne, niin kuin täyteen kuormattu puimajyrä rusentaa lyhteet." 

Tiedättekö, mitä Jumala sanoo? Hän sanoo: "Minä annoin tälle sukupolvelle, tälle seurakunnalle; teille kärryn täynnä lyhteitä. Sadon profeetoista, nasiireista; niistä, jotka janosivat Jumalaa. Mutta te ette menneet loppuun asti. Tästä tuli taakka minulle, koska nyt Ruotsin evankelisella kirkolla on vankkuri täynnä lyhteitä menneestä sadonkorjuusta. Jota ei ole koskaan muutettu leiväksi, vaan on tallattu apatian mutaan. Pellot ovat liian vaaleat sadonkorjuuta varten ja tuolla ulkopuolella on nälkäinen sukupolvi, joka odottaa kääntyäkseen Kristuksen puoleen." Mutta näettekö, että teillä ei ole mitään muuta kuin historia leikkaamisesta jäljellä. Me puhumme menneestä ajasta. Täällä ei ole kirkkokuntaa edustettuna, joka ei olisi alkanut tulella. Niitä jotka synnyttivät joukkoja ja joilla oli tulta sieluissaan ja itkivät porttien ja alttarin välillä. Niitä jotka syntyivät tulella ja jotka kutsuivat ihmisiä ympäri maailman. Mutta nyt kärry pitää satoansa tallattuna apatian mutaan. Profeetta Joel sanoi, että "siemen mädäntyy." Hän sanoo, että "olen ahdistunut vuoksenne. Minulla on taakka teistä." Kuulijat, me olemme kadottaneet kokonaisen sukupolven! Ei vain pelkästään Skandinaviassa, vaan ympäri maapallon. Äidit, jotka ennen itkivät lapsiaan, nauravat nyt televisiovastaanottimien ääressä. Äiti tulee luokseni itkien poikaansa isoäidin takia, joka oli ollut lähetyssaarnaajana viisikymmentä vuotta. ...Siionin äiti tulee lähetyskentiltä kotiin ja istuu television ääreen. Tämä nuori pojanpoikansa rakasti isoäitiään ja sanoi: "Haluan tämän kaltaisen uskon, mitä isoäidilläkin oli. Hän oli teini-ikäinen... Isoäiti istui television ääressä viikkojen ja kuukausien ajan... kunnes hän lopulta kadotti otteensa Jumalaan. Ei enää rukousta, ei enää Jumalan etsimistä. Vain television katsomista. Poika lähti yliopistoon, mutta ennen sitä hän istui television eteen - äitinsä eteen ja sanoi: "Isoäiti! Sinä olit minun sankarini. Minäkin halusin lähetyssaarnaajaksi. Mutta jos tämä on se kuinka kaikki päättyy, jos se päättyy television ääreen; eikä enää ole tulta, ei enää Jumalan taakkaa, niin en halua olla missään tekemisissä sinun Kristuksesi tai uskontosi kanssa!" Poika kääntyi pois Jumalan luota. Ja mikä tästä on tulos? 

Aamoksen kirja, kolmas luku, jae neljätoista: "Silloin nopeakaan ei pääse pakoon, ei väkevällä ole apua voimastaan, eikä sankari pelasta henkeänsä." 

Ymmärrättekö, mitä profeetta sanoo? Hän sanoo, että ellette te herää, hän sanoo; ellei seurakunta käsittele tätä, ellette te tule murtuneella sydämellä ja katuvalla mielellä takaisin, niin nämä nuoret tulevat heikommiksi ja heikommaksi. He tulevat pakenemaan Jumalan huoneesta. Jakeissa viistoista ja kuusitoista sanotaan, että "teidät on riisuttu aseista puolustaaksenne itseänne... ...jousimies ei kestä paikallansa, nopeajalkainen ei pelastu, eikä ratsumies pelasta henkeänsä. Ja sankareista rohkein pakenee alasti sinä päivänä, sanoo Herra." 

Herra sanoo, että tulee olemaan massiivinen joukkopako. Ja tässä tyytyväisyyden prosessissa, jossa kaikki vain halutaan pitää ennallaan; tässä prosessissa, jossa vain halutaan tulla toimeen ilman sydämen ahdistusta. Te ette tule näkemään mitään muuta kuin heikkoutta. Jää vain henkinen alastomuus. Ei mitään sotavarustusta helvetin voimia vastaan. Ja sinä sanot, että "pastori David, sinä maalaat synkän ja mustan kuvan tulevaisuudesta." Mutta antakaa minun kertoa lääke tähän. Antakaa minun kertoa, mitä Jumala haluaa seurakunnaltaan. Nehemian kirjan ensimmäinen luku jae yksi. Jerusalem on raunioina. Muurit on revitty maahan, kaikki apatian johdosta. Kaikki profeetat profetoivat heille ja sanoivat, että te lähditte pois rakentamasta minun huonettani. Nyt te rakennatte omia talojanne. Nyt te olette tulleet kiinnostuneiksi vain omista elinoloistanne. Uhraamista minun huoneelleni ei enää ole. Nyt te haluatte vain kallisarvoiset talonne. Jumala ei ole kansansa puettamista ja vaurautta vastaan, mutta tämä tuo meidät vaarallisimpaan asiaan seurakunnissa eli vaurauteen. Olin Saksassa yli kolmekymmentäviisi vuotta sitten. Kävellessämme pastorin kanssa ohi kirkon, hän osoitti minulle muutamia autoja, jotka olivat pihassa. Ihmiset eivät olleet jumalanpalveluksessa. He olivat venäläisiä ja kyseessä oli saksalainen seurakunta. Kysyin, että keitä he olivat. Pastori sanoi, että he ovat venäläisiä maahanmuuttajia, eräitä köyhimpiä Venäjältä. He tulivat säkit selässään makkaroiden kanssa. Pastori kertoi, että "me autamme heitä saamaan yösijaa ja töitä." 

Menin takaisin sinne muutama vuosi sitten ja olin kävelyllä samaisessa paikassa samaisen pastorin kanssa. Nyt paikka oli täynnä Mersuja ja BMW:tä. Ei Jumalalla ole mitään sitä vastaan, että ajetaan Mersuilla ja BMW:llä. Kysymys ei ole siitä. Kävellessämme kysyin ”ketäs nämä ovat?” Pastori kertoi heidän olevan niitä samoja ihmisiä, kuin kolmekymmentäviisi vuotta sitten. Kysyin "miksi minä itken", kun olin alkanut itkemään... Hän sanoi: "Sinä itket Jumalan tuskaa. He ovat melkein kaikki liikemiehiä nykyään. Erittäin menestyneitä. 
He eivät enää rukoile. Ja he vaihtavat liikesalaisuuksiaan nykyisin kirkossamme ja tekevät kauppoja siellä. Tuli on poissa!" Nehemiaan veli, Hanani tuli ja sanoi, että Jerusalem on raunioina ja muurit on alas syösty. 
Ja jokainen oli ulkona omillaan. Kirjoitukset sanovat Nehemian kirjan ensimmäisen luvun jakeessa kolme: "ne ovat suuressa kurjuudessa ja häväistyksen alaisina." Seurakunnassa on suuri kurjuus ja häpeä. "

Ja Jerusalemin muuri on revitty maahan ja sen portit ovat tulella poltetut." 
Kuinka Jumala muuttaa asiat? Kuinka Jumala tuo tulen Jerusalemiin? Kuinka hän rakentaa temppelin muurit? Kuinka Jumala tekee uutta maalle? Jakeessa neljä on salaisuus: "Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä." Jae kuusi: "Olkoon sinun korvasi tarkkaavainen ja silmäsi avoin kuullaksesi palvelijasi rukoukset, joita minä nyt päivät ja yöt rukoilen sinun edessäsi palvelijaisi, israelilaisten, puolesta, tunnustaen israelilaisten synnit, jotka me olemme tehneet sinua vastaan; sillä minäkin ja minun perhekuntani olemme syntiä tehneet!" Vastalääke apatialle on ahdistus. Monikaan seurakunnassa ei halua kuulla tuota sanaa. Me emme halua itkeä. Me emme halua profetoida niin, että se koskettaa meidän sydämiemme syvyyksiin. Olen niin kyllästynyt kuulemaan herätyksestä. Se on kaikki puhetta. Ei se merkitse nykyään enää yhtään mitään. Sillä, jos me sitä haluaisimme, meillä olisi palavia kokouksia. Ne olisivat suurimpia iltoja seurakunnissamme. Jos ulet Brooklyniin New Yorkiin, Brooklyn Tabernacle -seurakuntaan tiistai-iltaisin, näkisit siellä rukouskokouksen, joissa kolmetuhatta ihmistä itkee ja huutaa Jumalan puoleen jumalattoman kaupungin puolesta. Ja jos tulet King Shataan Times Square Church -seurakuntaan tiistai-iltaisin, kun me rukoilemme antautuneesti, seurakunta on täyteen pakattu. Ylikin! Ahdistuksesta me huudamme Jumalan puoleen. Ja anna minä kerron, mitä uskon. Kun terroristit hyökkäsivät ja repivät alas nuo tornit kaupungissamme, se tapahtui yhdeksäntenä kuukautena yhdentenätoista päivänä. Me amerikkalaiset kutsumme sitä 9/11 -päiväksi, joka muutti kaiken. Tämä on juuri sitä, mitä minun on käsketty teille kertoa, Jeesuksen Kristuksen seurakunnalle. Tämä on teidän hengellinen 9/11 -päivänne.
  
Tämä on kutsu herätä! 

Nyt paholainen ärjyy, mutta Jumala on puhaltanut pasuunaansa. Se on sanottu täällä. Palatkaamme takaisin Aamoksen kirjaan ja jakeeseen kuusi, lukuun kolme: "Puhalletaanko pasuunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy?" Etkö ymmärrä tai näe, että pasuunan puhalletaan? Saanko minä teidän huomionne? Englanninkielisessä King James versiossa jakeen kuusi loppuosa menee näin: "... ja onko kaupungissa pahuutta, jota ei Herra ole tuottanut?” 

Mitä tämä merkitsee? Onko kaupungissa pahuutta, jota ei Herra 
ole paljastanut? Ymmärrättekö te tätä? Hän sanoo: Pasuuna on soimassa ja Herra haluaa saada seurakuntansa huomion. Tätä minä saarnasin amerikkalaisille seuraavana sunnuntaina 9/11 – päivän jälkeen. Tämä oli varoitus ! Mutta me emme hyväksyneet sitä. Ja minä varoitin ja profetoin tästä Aamoksen kirjasta. Ja hän sanoi, että me tulemme rakentamaan uuden ja korkeamman rakennuksen samalle paikalle. 
Ja me rakennamme kristallisen spiraallin, joka tulee olemaan korkeampi kuin World Trade Center. 
Ja se tulee täyttämään Aamoksen kirjan sanat: Me tulemme rakentamaan korkeamman ja paremman...

Ylpeys. 

Amerikan synti on ylpeys. Ruotsin ja Skandinavian evankelisen kirkon synti on apatia. Ja ainut tapa tulla herätetyksi tästä, ovat nuoret Jumalan miehet ja naiset, jotka sanovat, "etten halua sitä mitä minä näen." 
Minä en ole ajamassa alas kirkkoa Ruotsissa. Mutta nuoret miehet, teissä täytyy olla jokin sisällä, joka laittaa teidät sanomaan, että "olen valmis uhrautumaan, kieltämään itsen ja ottamaa ristini. Haluan sitä, mitä esi-isämme saivat. Minä haluan tuon pyhän tulen. Jumalani, vie minut, vie minut tuohon nasiirin elämään. 
Erota minut maailmasta." Oi, nostakoon Jumala profeettoja! En tarkoita näitä hyvän ajan profeettoja, jotka kiertävät siunaamassa kaikkia ja jotka saarnaavat pehmeitä asioita. Raamatussakin profeetat määritellään näin: He tulevat näyttämään minun kansalleni eron, mikä on pyhää ja mikä epäpyhää. Minulla on itku sydämessäni. Sinun ja minun lihani eivät voi tuottaa murtumista. Mutta se tapahtuu, kun Jumalan miehet ja Jumalan naiset sanovat Jumalalle: "Herra. Murra minut! Anna minun kantaa vastuuni. Anna minun olla niiden joukossa, jotka ovat heränneet. Anna minun olla niitä, jotka etsivät sinun kasvojasi!" Nehemia sanoi, että ”kun kuulin raunioista” -ja ne olivat ne rauniot, jotka olivat seurausta apatiasta. Enkä sano nyt, että seurakunta olisi raunioina. Mutta apatia vie meidät siihen. 

Nehemia sanoi, että "kun minä kuulin siitä ja kun Jumala toi asian minun eteeni, niin minä jouduin ahdistuksen valtaan ja öin ja päivin minä itkin ja paastosin." Milloin viimeksi paastosit maasi puolesta? 
Seurakuntasi puolesta? Lastesi puolesta? Avioliittosi puolesta? Milloin se oli viimeksi? Edes yhden päivän? Tai edes yhden aterian verran? (...puheen välissä pitkä odottava hiljaisuus...) Jumala ikävöitsee meitä. 
Hän anelee meitä. Hän haluaa vuodattaa Henkeään meille. Hän on luomassa huutoa meidän puoleen. Herra sanoi, että jos minä tämän saarnaan, enkä ole peloissani, tulee hän lähettämään tämän viestin koko Skandinaviaan. Ja hän tulee herättämään lukuisan joukon joka puolella, missä tämä nauhoitettu saarna esitetään. En saa tästä dollareita, enkä mistään tallenteesta... 

Meidän tulee saada viesti ihmisille kaikilla keinoin. Pastorit, ette voi tehdä sitä yksin. Me tarvitsemme jokaista vanhinta ja diakonia ja jokaista seurakuntanne jäsentä. Kuuluttakaa paasto. Kutsukaa kansanne rukoukseen. Ja kääntäkää kasvonne Jumalan eteen. Ja sanokaa Jumalalle nyt: "Sinä ole puhunut meille. Sinä olet antanut meille herätyskutsun ja sinä olet puhaltanut pasuunaan. Me emme tule antamaan paholaisen ärjyä. 
Meidän aseemme on väkevä ja totinen Jumala, joka työntää alas paholaisen linnakkeet." Jeesuksen Kristuksen seurakunta herätkää! Ottakaa hallintavalta yli saatanan vallan! Haluan teidän nousevan nyt ylös kanssani. Ja haluan teidän rukoilevan kanssani. Tässä kokouksessa nyt. Jumala tulee murtamaan leijonan ärjynnän. Nostakaa molemmat kätenne. Huutakaa Jumalan puoleen minun kanssani ja kuulkaa Pyhän Hengen kutsu. Oi Pyhä Henki. Uutislehdet ovat täynnä paholaisen ärjyntää. Hän on ottanut saalista. 
Mutta, oi Jumala! Sinä olet sanonut, että saatana on lyöty! Me otamme sinun arvovaltasi ylitse leijonan vallan. Oi Juudan Leijona. Nouse ja suojele nimeäsi. Nouse nimesi tähden. Vie meidät polvillemme. 
Anna meille anteeksi meidän apatiamme. Ja kohtaa meidät jälleen. Sitä minä anon. Jumala sinulla on jotain meitä, ruotsalaisia ja skandinaaveja varten. Oi, Jumala, me huudamme sinua. Tee se uudelleen. Tee se uudelleen. Vuodata Henkesi. 

 Posted with permission from: World Challenge, Inc. P.O. 260 Lindale, TX 75771 Tel. (903) 963-8626 www.worldchallenge.org