KILVOITTELU

Kirjoitan kilvoittelusta.
Kirjoitan kilvoittelusta, koska se on keskeisin osa kristillistä elämää yhteydessä Kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

Apostoli Paavali alleviivaa samaa ajatusta kirjoittaessaan Timoteukselle:
”Kärsi vaivaa niin kuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies” (2.Tim.2:3).

Uuden testamentin kehotukset nähdä vaivaa henkilökohtaisen hengellisen kasvun eteen on vastalääke uneliaisuudelle ja hengellisen elämän väljähtymiselle.
Kilvoittelu on myös vastavoima ajassamme esiintyvälle passiiviselle paikallaan olemiselle ja toisaalta impulsiiviselle tunteiden mukaan poukkoilemiselle.
Koska meitä pommitetaan jatkuvasti ja koska huomiostamme kilpaillaan säälimättömän ankarasti, tarvitsemme hengelliseen vaelluksemme sellaisia kiinnityskohtia, jossa kaiken keskellä rauhamme lepää Jeesuksessa Kristuksessa.

IANKAIKKISUUTTA VARTEN

Paavali sanoo, että meidän tulee työskennellä ja nähdä vaivaa oman hengellisen kasvumme eteen, koska meidät on kutsuttu elämän mittaiselle matkalle Jeesuksen kanssa.
Usko Jeesukseen ei ole kuoleman jälkeinen palovakuutus.
Se on paljon enemmän.

Me emme elä vain tätä hetkeä varten vaan panostemme tulee olla iankaikkisuudessa.
Siksi panostamisemme hengelliseen kasvuumme tulee olla kestävää ja päämäärätietoista.
Siihen kuuluu omaehtoinen jumalasuhteen jatkuva treenaaminen ja ylläpitäminen.
Me kehitämme uskoamme ja vaellustamme Jumalan lapsina lukemalla Jumalan sanaa, opiskelemalla jykevää hengellistä kirjallisuutta, viettämällä aikaa kestävässä rukouksessa ja olemalla yhteydessä toisiin uskoviin jumalanpalveluksissa ja pienryhmissä.
Nämä ovat olleet kautta kirkkohistorian jokaisen uskovan perustotuuksia voittavassa vaelluksessa.

Paavali kirjoittaa seurakunnan merkityksestä seuraavaa:
"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus..." (Ef.4:11-15).

Taivaan Isämme tahto on, että me kypsymme ja kehitymme
Kristuksen kaltaisiksi.
Paavali puhuu miehuudesta; kasvusta aikuisuuteen,
jossa alaikäisyys eli lapsellisuus jää elämästämme pois.

Syvä vakaumus ei synny hetken mielijohteista, eikä jäämisestä jumiin menneiden vuosikymmenten herätysten muistoihin, synteihimme tai kokemiimme vastoinkäymisiin.
Alkutekstissä esiintyy kreikan sana nêpios, joka puhuu vauvaikäisistä; lapsista, jotka eivät osaa puhua.
Tässä tekstiyhteydessä lapsellisista ihmisistä, ”jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.”

PYHÄ HENKI, NEUVONANTAJA

Hengellinen kasvu ei ole automaattista.
Se vaatii tarkoituksellista sitoutumista ja jatkuvaa treenaamista kohti syvempää jumalasuhdetta; syvempää Jumalan tuntemista.
Dynaamisen hengellisen elämän yksi peruspilareista on jatkuvassa opetuslapsen asemassa pysyminen.

Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: ”...muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto...” (Room.12:2).

Hengen uudistuminen tähtää pyhyyteen suuntautuvaan vaellukseen,
jossa omistaudun Jumalalle.
Joskus olen miettinyt, että kuinka selviän kristittynä siinä taistelussa, jota omassa lihassani ja ulkopuoleltani tulevista odotuksista, paineista ja kiusauksista minuun kohdistuu?

Vastaus on yksinkertainen. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessään:
"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi" (Room.8:26-29).

Antautumalla Jeesukselle ehdoitta, ei hän jätä minua selviytymään oman onneni tai oman voimani varassa. Isä on antanut vierelleni Puolustajan ja pyhän Neuvonantajan, Pyhän Hengen.
Hän valjastaa tahtoni, ei passiiviseen paikallaan olemiseen, vaan innostavaan kilvoitteluun kasvussani Kristuksen kaltaiseksi.
Pyhä Henki tulee konkreettisesti voimaksi ja varjelijaksi.
Ajattelepa neuvonantajaa, joka herättää sinut huomaamaan ja havainnoimaan Jumalan sanan edessä asioita omassa elämässäsi.
Pyhä Henki nostaa Jumalan sanasta eteeni jae jaksoja, ajatuksia ja lauseita,
joiden kautta Herra puhuu minulle.
Pyhä Henki haluaa kulkea rinnallani ja hän jopa rukoilee puolestani, vaikka en aina edes havaitse hänen läsnäoloaan.
Hän ei pidä "meteliä" itsestään, mutta kylläkin siirtää huomion itsestäni, synneistäni ja riittämättömyydestäni Jeesukseen, joka on syntieni sovittaja ja Pelastajani.
Jeesus opetti:
"Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö" (Joh.14:26-27).

Tässä ohjauksessa ja johdossa saan jälleen tänään omistaa yli ymmärryksen käyvän Jumalan rauhan, joka varjelee sydämeni ja ajatukseni Jeesuksessa Kristuksessa.