KÄSITTEET JA TOSIASIAT

Tällä hetkellä media velloo, vatvoo ja hekumoi viime viikon Ajankohtaisen kakkosen tv:n homoillan aiheuttamaa kirkkokansapakoa, sen syitä, etsien ja karjuen syyllisten päitä pölkylle. Siitä muuan ajatus...

Avaruustahtitieteen professori Esko Valtaoja pohti yhtä ja toista aiheen pohjalta Turun Sanomissa alkuviikosta. Hän sanoo mm. seuraavaa:

”Kyse on siitä, kuinka kukaan ajatteleva ihminen voi enää samaistua yhteisöön, joka väittää olevansa rakkauden asialla ja samalla sallii pahuuden lietsonnan omassa piirissään.”

KÄSITEET JA TOSIASIAT

On selvää että tavallisen kansan suussa, median ilmaisuissa ja kirkollisessa kielenkäytössä pahuus on saanut uusia merkityksiä.
Jos katselet vaikka jotain jäätelömainosta tv:stä, saattaa naisääni sanoa kuuman suklaan valuessa kylmän jäätelön pintaa ”syntisen hyvää”.

Synti on näin olleen hyvää, tavoiteltavaa ja jopa normaalia.

Synti käsitteenä on muokkautunut ja muuttunut.
Se on kulkenut järkyttävän kauas siitä, miten Raamattu puhuu ja käsittelee syntiä. Raamattuhan (tuo parjattu, kuulemma ajasta jälkeen jäänyt ja monia tulkintoja mahdollistava kirja) sanoo yksiselitteisesti, että synnin palkka on kuolema (Room.6:23).

Raamatun, Jumalan sanan mukaan – niin kuin uskon mitä se on – synti on suorastaan hengenvaarallista. Oli se sitten mitä tahansa.
Eikä tässä suhteessa Raamattu nosta yhtä syntiä ylitse muiden,
kuten nyt mediassa vatvotaan.

Yhtä kaikki, jokainen synti riittää erottamaan meidät elävästä Jumalasta.

TOSIASIAT JA KÄSITTEET

Entä sitten käsite nimeltä rakkaus?

Valtaojan kysyy samaa ja ilmeisen selvästi monet muutkin.

Mikä on rakkaus, kuka sen määrittelee ja kuka kelpaa siihen?

Jeesus asetti keskinäisen rakkauden seurakunnan tuntomerkiksi ja tekijäksi,
josta maailma tunnistaa meidät hänen omikseen (Joh.13:34-35).

Mitä tällainen rakkaus on?

Se ei voi jäädä iskulauseiden ja laulujen tasolle.

Rakkaus, josta Jeesus puhui on Jumalan rakkautta.

Se on sitä rakkautta, jonka Isä vuodattaa Pyhän Hengen kautta sydämiimme.

Ei siis mitä tahansa käsitteellisesti ja tosiasioiden valossakaan.

Se vetää rajoja rajattomuuden ja anrkian ympärille suojellakseen ja purkaa muureja vangittujen ympäriltä.

Se alentaa ylpeät ja korottaa alas painetut.

Jumalan rakkaus ei laskelmoi, vaan antaa syntiselle mahdollisuuden tulla oikeasti sellaisena kuin hän on Jumalan parannettavaksi.

Uskon, että rakkauden ilmapiirissä Pyhä Henki parantaa, osoittaa synnin ja vanhurskauden monin tavoin rikkinäisille ja hukassa oleville ihmisille.

Aina ei tarvitse saarnata sormipystyssä muutosta, vaan riittävän turvallinen seurakuntayhteys voi olla monin verroin tehokkaampi eheyttäjä, kuin miljoonat parannussaarnat.

Kokemukseni viime kesän parantamispalvelusta Helsingin puistoista osoittavat samaa (Healing On The Street).

Kun joku, jopa epäilevästi kristinuskoon suhtautunut sai osakseen pyyteetöntä rakkautta kokien myös parantumisen, muurit ja suojukset tipahtivat pois ilman ainuttakaan parannussaarnaa.

Olen nähnyt miten luopio palasi takaisin hyvän Isän luokse ja kuinka korvaushoidossa olevat narkomaanit antoivat sydämensä Jeesukselle.

Jumalan hyvyys ja sen kokeminen vetää ihmisiä edelleen parannukseen (Room.2:4)!

TOSIASIASSA: MILLAISTA JUMALAA TARJOAMME?

Keskustelin kesällä kahden nuorenmiehen kanssa kadulla Jeesuksesta.

He kysyivät miksi tarjoan heille länsimaista Jumalaa?

”Hetkinen”, sanoin.

”Jos ajattelette, että Jumala on se, mitä länsimainen kirkollisuus instituutioineen ja kieltoineen edustaa, niin en ole tarjoamassa teille sellaista jumalaa.”

Sitten kerroin heille Jumalan henkilökohtaisesta tuntemisesta.

Kerroin mitä Jumala on tehnyt omassa elämässäni, kuinka hän on vastannut oikeasti rukouksiini parantaen minut.

Juteltuamme ehkä viisitoista minuuttia, kaverit totesivat kuin yhdestä suusta:

”Tos täytyy olla jotakin...”

Mieleeni tuli, että ehkäpä heidän uskoontuloaan auttaisi jonkinlaisen oman rukousvastauksen saaminen.

Huomasin nimittäin, etteivät he olleet heti valmiita avaamaan sydäntään Jeesukselle.

Niinpä kysyin, mitä he toivoisivat Jumalan oikeasti tekevän elämässään?

Mikä olisi heille sellainen suuri toive?

Kaverit kertoivat kumpikin oman kipeän ”rukousaiheensa” ja siinä keskellä katua pyysin taivaan Isää Jeesuksen nimessä vastaamaan heidän suurimpiin toiveisiinsa.

Molemmat lähtivät tahoilleen ihmetystä täynnä.
Minä jatkoin tahollani rukousta heidän puolestaan.

Sen sijaan että pystytämme muureja, voimmekin olla purkamassa niitä.

Miksi Jeesus huusi ristillä ”Eli Eli Lama sabaktani, Jumalalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”

Kaikkien hylättyjen, kaikkien eksyneiden ja kaikkien hukkaan joutuneiden tähden.

”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia,
olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia,
elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten.
Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta.
Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät” (Tiit.3:3-5).