OPPITUNTEJA ERÄMAASSA

Internetin, sähköpostin, ihmismassojen, työn, perheen ja kodin tuomien haasteiden ja monen muun keskelle hautautuu jotain oleellista: Jumalan ääni.
Jumala puhuu, mutta kykenenkö aina kuulemaan?
”Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan...”(Matt.4:1).

Löysin ystävän työhuoneen kirjastosta Thomas Mertonin kirjan Ajatuksia yksinäisyydessä (Kirjaneliö 1989). Merton kirjoittaa:

”Suurin uhka hengelliselle elämällemme: että se vaipuu epätodellisuuteen.
Erämaaisät uskoivat, että autiomaa oli Jumalalle erityisen arvokas siksi, että se oli ihmiselle arvoton. Joutomaa oli maata, jota ihminen ei voinut käyttää omiin tarkoituksiinsa. Se ei antanut hänelle mitään. Sitä ei voinut hyödyntää.”

VÄLIINTULIAT

Eräs ystäväni kertoi olevansa helvetillisessä työputkessa, jossa tekemisestä on jo aikaa sitten kadonnut työn antama nautinto. Vapaapäiviä ei ole ollut.

Minulla on ollut joskus sellainen olo, että tekisi mieli heittää tietokoneet louhikkoon ja puhelin seinään. Onneksi sellaisia fiiliksiä on aika harvoin...

Mutta huomaan miten salakavalasti elämääni, minun ja Jumalani väliin yrittää hivuttautua välintulijoita.

Informaatiotulva on nykyään huumaavaa!

Jos saat jotenkin pidettyä nettisurffailun ja postilaatikkomainokset kurissa, niin joku puhelinmyyjä soittaa ja kertoo ulkoa opetellun kaavansa mukaisesta tarjouksesta,

jota ilman ei kukaan urbaanissa yhteiskunnassa elävä voi elää.

Tai sitten joku hyvää tarkoittava uskoveli- tai sisar haluaa sinut nimenomaan ja korostuksella ”koska SINÄ olet pastori” mukaan siihen ja siihen ”kissanristisäiseen”.

Löysin kerran jääkaappimagneetin, josta tuli yksi ”huoneentauluni”.

Siinä suuri sarvikuono juoksee katsojaa kohden.

Kuvan päällä on teksti, joka suurikirjaimisesti kysyy:

”Mitä kohtaa sanasta EI et ymmärrä?”

Kulunut kuukausi onkin ollut minulle erityisesti tuon sanan painottamista joissakin ihmissuhteissa ja asioissa, missä on pakko osata ja uskaltaa asettaa tiukkoja rajoja.

Vaatijoita ja tarjouksen tekijöitä on toisinaan jonoiksi asti.

Ja jos saat hiukan etäisyyttä tarkastellaksesi päivän kutakin ”tarjousta” tai vaadetta,

on sen takana usein saatanallinen juoni langettaa sinut (ainakin) pois Kristus-keskeisyydestä.

ERÄMAAKOKEMUKSIA

Erämaa puhdistaa sielun ja hiljentää vauhdin.

Se on aivan selvää, koska niin käy erämaan luonteen takia pakosta.

Halusinpa sitä tai en.

Kaikkivaltiudessaan Jumala sallii meidän kulkea läpi suola-aavikoiden, hiekkaerämaiden, louhikkoisten alueiden kautta aina suo- ja räme-erämaahan saakka.

Kukin niistä puhuu omaa kieltään. Suola-aavikko puristaa meistä lian ulos.

Se on ajanjakso, josta meistä itseriittoisuutemme jälkimainingeissa tulee taas syntisiä.

Ja mikä kaikkein parasta: yksin Jumalasta ja Jumalan armosta riippuvaisia.

Hiekkaerämaa on karua, kuten louhikkomaat. Emme saa kiinni mistään.

Näyttää siltä, ettei ole mitään, mihin tarttua; ei mitään tarkoituksellista.

Kaikki valuu läpi sormien, kuin pienijakoinen hiekka.

Muistan omassa kriisissäni nelisen vuotta sitten, miten ajauduin kaiken tarkoituksettomuuden louhikkoon.

Minut todettiin työkyvyttömäksi, osittain sairauden ja osittain ihmisten vaatimuksesta.

Se oli hirveä tunne! Tunne tajuta, että viimeinenkin oljenkorsi tuntea itsensä arvokkaaksi vietiin. Kaiken olevaisen tarkoitus särkyi.

Tuijotin viikosta toiseen makuuhuoneen ikkunasta ulos, näkemättä pihalla mitään.

Lopullinen diagnoosi tästä fyysisestä sairauden lisäksi oli keksivika masennus.

Sitä kesti suunnilleen vuoden verran.

Kiitos Jumalalle, nyt saan olla tervemies!

Mutta aika ajoin Herramme sallii meille erämaajaksoja.

Vanhat erämaaisät puhuivat sielun pimeästä yöstä.

Huudat pimeydessäsi Jumalalle.

Etsit ja rukoilet apua ja sitten ihan mitä vaan, mutta et kuule, etkä näe yhtään mitään.

Tuntuu, että kohta päässä kilahtaa sen hulluuden ja mielettömyyden vuoksi, mitä elät läpi.

Ja jos vierellesi änkeää joku ”hihhuli” uskova, jolla on halleluja joka ongelman ratkaisuksi...niin...no ainakin mielessäsi toivotat hänelle ”hallelujan” sijasta ”mene lujaa ja äkkiä!”

Sana.fi lehden verkkosivulla on erään edellä mainitun kaltaisen kriisin läpikäyneen papin haastattelu. Kyseinen pappi sanoo:

”Rukous tuntui sanoilta, joita kukaan ei kuullut. Tilannetta pahensi ajatukseni,
että olen uppoamassa todella syvälle, luopumassa Jumalasta tai pikemminkin heräämässä siihen kauhistavaan todellisuuteen, että Jumalaa ei ole, Mauri Nieminen muistelee.”

Syvä loppuunpalaminen ajoi myös uskon kriisiin.

Minulla kävi lähes samoin.

Uskoani en menettänyt, mutta muuten fiilikset olivat saman kaltaisia.

Sanalehden kirjoitus jatkaa:

”Lamaantunut pappi joutui – tuolloin sitä vielä tietämättään – hengenelämän vaiheeseen, jota Ristin Johannes (1542–1591) luonnehtii käsitteellä ”pimeä yö”. Yössä ”sielu ei saa mielihyvää jumalallisista asioista”.
Ihminen ei löydä rukoillessaankaan rauhaa Jumalasta, eikä liioin mistään luodusta...
Mauri ymmärsi käyneensä läpi mystiikan teologian ”puhdistumiseksi” kutsuman prosessin, jossa sielu kaipaa Jumalaa, jota ei kuitenkaan koe olevan.
Ihminen on tällöin Jumalan työn kohteena.
Hän menettää omat uskonnolliset tuntemuksensa ja kokemuksensa eli omaan itseensä sitoutuneen uskonsa.
Sen jälkeen hän on valmis täyttymään sillä uskolla, minkä Jumala vuodattaa.
– Sielun yö on erityisen pyhä vaihe, jossa Jumala astuu ihmisen ohjaimiin.
Se on kuin autopilotti lentäjälle: kone muuttaa yhtäkkiä suuntaansa,
mutta konetta ei enää ohjaakaan sen entinen ohjaaja. ”

JUMALAN KÄMMENELLÄ

Suomen Vapaakirkon viime kesän kesäjuhlien yksi puhujavieras oli maailmanlaajuisen 24/7-rukousliikkeen perustaja Pete Greig.

Kirjassaan Jumala äänettömällä (Päivä oy, 2010) hän ruotii Jumalan poissaolon mysteeriota ja sen ymmärtämisen vaikeutta:

”Jumala on sitoutunut auttamaan meitä kypsymään, ja jotta näin tapahtuisi,
hän vetäytyy joskus tietoisesta kokemusmaailmastamme olemalla aikaisempaa vähemmän selviö ja aikaisempaa harvemmin heti saatavilla ja sallimalla joidenkin rukousten jäädä vastausta vaille. Kun koko kansakunnan rukoukset torjuttiin ja babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin, Jeremia havaitsi Jumalasta seuraavaa:
”Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse” (Val.3:44).”

Vaikka Jumala toisinaan antaisikin meille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, ei hän leiki kanssamme piilosta. Omasta kokemusmaailmastani voi todistaa, että meidän tuntemamme tyhjyys, riittämättömyys ja yksinäisyys ovatkin juuri niitä asioita, joita Herra elää kanssamme läpi.

Kun ajauduin omaan pimeään yöhöni, annettiin minulle yksi jae Raamatusta, joka kantoi pitkän aikaa. Se oli kuin kulhollinen vettä ja pala enkelten leipää erämaahan ajautuneelle profeetta Eliaalle.

”Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni” (Jes.49:16).

Hepreankielisessä alkutekstissä on sana chaqaq, joka merkitsee leikata, viiltää.

Olet niin erottamaton osa Herraa, että se kipu mitä sinä Jumalan lapsena juuri nyt ehkä käyt läpi, sattuu Herrassasi kuin viiltohaava.

Niin kuin Jerusalem on Herran silmäterä, niin kuin sen muurit ovat jatkuvasti hänen edessään, niin olet sinäkin.

Vaikka et juuri nyt näkisi pienintäkään todistetta siitä.

Hiljaisuuden tarkoitus on tiputtaa elämästämme kaikki sellaiset välilintuliat, jotka tekevät meistä oman elämämme ”sisäisiä sankareita”; omavanhurskauden pystyttäjiä.

Se mitä omasta pimeästä yöstäni lopulta jäin jäljelle, oli Jeesuksen näkeminen pelkistetysti; sellaisena joka oli koko ajan seurannut aitiopaikalta erämaataivaltani.

Itseasiassa aivan kiinni minussa (katsopa Jesajan jakeen selitystä yllä)!

Joskus ”hiekkamyrsky”; omat pelot, oma viha, oma epäusko, omat turvamekanismit ja suojaukset peittivät hänet niin hyvin, että luulin olevani kuin pieni ja mitätön shakkinappula pelipöydällä, jota suuret pelaajat liikuttelivat täysin mielivaltaisesti.

Mutta kun omat pelot, oma viha, oma epäusko, omat turvamekanismit ja suojaukset tipahtivat pois, ymmärsin ja näin jotain todella elintärkeää ja arvokasta: lupaus siitä että hän on kanssamme,

ei murru koskaan!

Tänään tulin hiljaisuuteen, jotta hyvän terveyden tuoma työinto ei tekisi minusta työkyvytöntä ja ennen kaikkea kyvytöntä kuuntelemaan Jumalaa.

Hän ei nimittäin käytä megafonia.

Ai niin.

Mikä oli Jeesuksen erämaakokemuksen loppusaldo?

Huomasithan jakeen, josta lähdin tässä kirjoituksessani liikkeelle?

Katso se uudelleen ja lue sitten alla oleva jae...

”Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileeaan...”(Luuk.4:14).

Siunausta elämääsi.