Osa 1
Luukkaan evankeliumissa kerrotaan Mariasta, jota hänen sisarensa moitti siitä, että hän vasasi Herran kutsuun viipyä hänen jalkojensa juuressa opetettavana ja rakastettavana (viittaus: Luuk.10:38-42).
Hän rakasti ja rakastui Jumalaan, muistaen suurimman
käskyn: ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta
sydämestäsi...”
Maria sai suurimman armon asenteensa tähden. Jeesus sanoi:
”Maria on valinnut hyvän osan; sellaisen asenteen ja aseman säilyttämisen arvokkuuden, jota häneltä ei saa viedä!”
Henri Nouwen kirjoittaa: ”Jumalan ikävä on halu, jonka tulisi ohjata kaikkia muita halujamme… Jumala on antanut minulle sydämen, joka on levoton, kunnes se on löytänyt todellisen yhteyden. Yhteyden ikävä on Jumalan antama halu”.
Joulu on suuren kuninkaan saapumisen juhla. Kirjoitan kuninkaan kutsuta ja siihen vastaamisesta. Tämä on tämän vuoden viimeisen opetuskirjoitukseni ensimmäinen osa. Luemme Vanhan testamentin Esterin kirjaa.
KUNINKAAN KUTSU
”Seitsemäntenä päivänä, kun kuninkaan sydän oli viinistä iloinen, käski hän Mehumanin, Bistan, Harbonan, Bigtan, Abagtan, Seetarin ja Karkaan, niiden seitsemän hoviherran, jotka toimittivat palvelusta kuningas Ahasveroksen luona,
tuoda kuningatar Vastin, kuninkaallinen kruunu päässä, kuninkaan eteen, että hän saisi näyttää kansoille ja ruhtinaille hänen kauneutensa, sillä hän oli näöltään ihana.
Mutta kuningatar Vasti kieltäytyi tulemasta, vaikka kuningas hoviherrojen kautta oli käskenyt. Silloin kuningas suuttui kovin, ja hänessä syttyi viha” (Ester 1:10-12).
tuoda kuningatar Vastin, kuninkaallinen kruunu päässä, kuninkaan eteen, että hän saisi näyttää kansoille ja ruhtinaille hänen kauneutensa, sillä hän oli näöltään ihana.
Mutta kuningatar Vasti kieltäytyi tulemasta, vaikka kuningas hoviherrojen kautta oli käskenyt. Silloin kuningas suuttui kovin, ja hänessä syttyi viha” (Ester 1:10-12).
Esterin kirjan kuvaus kuningas Ahasveroksen, uudemman käännöksen mukaan Ksereksen hovista on vertauskuvallinen kuvaus Jumalan kutsusta vastaanottaa hänen suomansa suosio.
Kuningatar valittiin satojen neitsyiden joukosta kuninkaan hoviin. Jokaista valmistettiin 12 kuukautta, vuoden verran astumaan valtaistuinsaliin (2:12)! Sinä aikana he pääsivät osalliseksi sen ajan parhaasta kauneudenhoidosta, puhdistautumissäännöistä, muotibisneksestä, parhaasta ravinnosta ja hovin tarkoista protokollasäännöistä. Mutta vain yksi neitsyt sai suosion, armon päästä kuningattareksi valtaistuimelle. Tätä voidaan pitää vertauskuvallisena sille, miten Jumalaa tulee pitää pyhänä, koskemattoman; Jumalalle neitseellisenä. Tämä näkökulma unohtuu liian usein tänä aikana, jolloin pyhästä on monessa suhteessa tullut liian arkipäiväväistä ja jopa pilkan kohde.
Paavali kirjoittaa:
Esterin kertomus osoittaa myös sitä asemaa, johon sinut on Jumalan lapsena ja meidät kaikki Jumalan seurakuntana kutsuttu.
”Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen” (2.Kor.11:2).
Esterin kertomus osoittaa myös sitä asemaa, johon sinut on Jumalan lapsena ja meidät kaikki Jumalan seurakuntana kutsuttu.
Olen kokenut, että näinä aikoina Pyhä Henki haluaa muistuttaa meitä siitä korkeimmasta kutsumuksesta ja sen suunnattoman suuresta arvosta ja ainutlaatuisuudesta, jonka Jeesus on meille verellään hankkinut. Emme saa unohtaa alkuperäämme!
Pietari kirjoittaa: ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut” (1.Piet.2:9-10, RK-92).
Meidät on asetettu todellisen kuningasten kuninkaan hoviin! Emme ole ketä tahansa ja kenen tahansa lapsia.
Vain pölkkypää kieltäytyy kunninkaan kutsusta! Esterin kirja kertoo kuningatar Vastin olleen asenteeltaan röyhkeä ja ylpeä. Hän torjui kuninkaan ainutlaatuisen kutsun, mielisuosion tulla osaksi hänen juhlaansa. Saada osakseen kuningaskunnan kunniaa. Samaan aikaan kun Ahasveros järjesti juhlan kunniavierailleen, niin kuningatar Vasti päättikin pitää samaan aikaan omat kekkereinsä (Est.1:9). Se oli loukkaus majesteettia vastaan! Oman edun vaaliminen, valtaistuimen ja kruunun halveksiminen johti hänet osattomaksi kuninkaan osoittamaa suosiota kohtaan. Raamattu kertoo, että kuningattaren asema määrättiin jollekin toiselle (1:19). Sellaiselle, joka osaisi pitää sen arvossa!
Kuningatar Vasti menetti ainutlaatuisen asemansa, koska hän halusi pitää kaikki kuninkaallisen asemansa edut itsellään ja itsestään selvinä. Ikään kuin ne olisivat olleet hänen oman syntyperänsä tai ansionsa tulosta. Hän unohti, että hänet oli armosta valittu satojen kandidaattien joukosta!
Myös omassa elämässämme on olemassa vaara sokaistua ja unohtaa, ettei mikään mitä meillä on, ole oman edun ja oman itsemme ansiota. Jeesuksesta sanotaan heprealaiskirjeessä:
”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset” (Hepr.5:8-9).
ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset” (Hepr.5:8-9).
Vastinkin tapauksessa oli kyse kuuliaisuudesta! Kuuliaisuus on VALINTA. Se vaati Jeesukselta nöyräksi tulemista, valtaistuimelta alas astumista, piikkikruunun ja ristin kantamista. Raamattu sanoo, että hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi, mitä sinä ja minä olemme. Hän ilmaisi olevansa riippuvainen Isästä siinäkin tapauksessa, että oli Jumalan Poika!
Jeesus sanoo: ”joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen” (Matt.10:38-39).
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen” (Matt.10:38-39).
Kuuliaisuus on minulle sitä, että olen koko ajan riippuvainen Jumalasta. Itsestään selvyyksiä ei ole, eikä niitä pitäisi olla! Minun tulee terävöityä joka päivä, jotta muistan alkuperäni; mitä tähän hetkeen on tultu. Että sisäistän kaiken olevan armoa! Mutta sen muistaminen merkitsee myös sen käsittämistä, että minä en kannattele itseäni vaan Herra, jonka uskollisuus kannattelee minua. Ja kun muistan tämän asetelman, silloin voin myös keskeneräisenä, jopa syntisenä Esana heittäytyä hänen varaansa tietäen, ettei kuninkaani milloinkaan torju minua.
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room.8:1).
0 kommenttia:
Lähetä kommentti