Eilisessä Helsingin Sanomissa ulkomaansivuilla oli suuri uutisjuttu yhdsyvalltalaisesta megakirkosta ja sen edustamasta kristillisyydestä otsikoituna näin:
”Yhdysvalyojen suurimmassa seurakunnassa ei puhuta synnistä – 10000 hymyä Herralle”.
Luin kirjoituksen silmäillen läpi ja mieleeni tuli vanha profeetallinen sana ensimmäisestä kuninastenkirjasta. Isarelin kiningas Joosafat etisi neuvoa tulevaa sotaretkeään varten.
Ennen sotaan lähtoään hän haluaisi kuitenkin saada hankkeelle siunauksen, lähteäkö vai ei. Mikä olisi Jumalan tahto? Aika oleellinen kykymys!
Kuninkaan luokse tuotettiin monia niin sanottuja profeettoja, jotka kannustivat kuningasta lähetämään sotaan.
LUPAA SINÄKIN HYVÄÄ
Kansan keskuudessa oli Miika niminen profeetta, jota kuitenkin inhottiin hänen kaunistelemattomien ohjeidensa ja profeetallisen sanansa takia. Kaikesta huolimatta lähdetiin hakemaan Miikaa siinä toivossa, että sotitailan uhatessa Miika vahvistaisi muiden profeettojen lailla onnen, autuuden ja vaurauden ajan odottavan Juudaa.
Sana kertoo meille:
”Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen:
"Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää;
olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää".
Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Herra minulle sanoo".
Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle:
Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Herra minulle sanoo".
Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle:
"Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?"
Hän vastasi hänelle: "Lähde, niin saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin".
Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua,
Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua,
ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?"
Silloin hän sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla niinkuin lampaat,
Silloin hän sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla niinkuin lampaat,
joilla ei ole paimenta.
Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää; palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa'."
(1.Kun.22:13-17)
PROFEETALLINEN ÄÄNI TAKAISIN
Myöhemmin teksti kertoo vanlheen hengestä, jonka Herra sallii mennä väärien profeetojen suuhun, eksytämään Joosafatin ja koko kansan (1.Kun.22:22).
Mitä on profeetallinenääni?
Onko se kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista, vaikka edessämme häämöttäisi kansallinen ja hengellinen katastrofi?
Korvasyyhyyn valitut saarnat, kirjoitukset ja selitykset jatkuvat – kuinka kauan?
Valitusvirsissa Jeremia itkee Herran suulla:
”kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan - eikö Herra sitä näkisi?
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan - eikö Herra sitä näkisi?
Tämä aikamme tarvitsee yhä voimakasta profeetallista ääntä, joka uskaltaa ja kykenee kääntämään isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydäment isien puoleen. Keskiluokkainen, itseään lihottanut kristillisyys on hukannut sanoman synneistä pelastavasta, ristiinnaulitusta Jeesuksesta "pukemalla lampaiden taljat pälleen ja lihotamalla itsensä niiden rasvalla".
Kun Eelin pojat tuhlaisvat Herralta saamaansa hyvää oman kunnian ja hyvinvoinnin edistämiseen, tuli pappi Eelille järisyttävä sana:
"Miksi te häpäisette minun teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka minä olen säätänyt asuntooni? Ja miksi sinä kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua, niin että te lihotatte itseänne parhaalla osalla jokaisesta minun kansani Israelin uhrilahjasta? Sentähden Herra, Israelin Jumala, sanoo: Minä olen tosin sanonut: sinun sukusi ja sinun isäsi suku saavat vaeltaa minunedessäni iäti. Mutta nyt Herra sanoo: Pois se! Sillä minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat; mutta jotka minut ylenkatsovat, ne tulevat halveksituiksi" (1.Sam.2:29-30).
Eilen Suomen miesten jääkiekkomaajoukkoe voitti historiansa toisen maailmanmestaruuden. Ennen välierätottelua tv-kommentaatrit pohtivat miten Suomi kaataa ison Venäjän.
Kun Eelin pojat tuhlaisvat Herralta saamaansa hyvää oman kunnian ja hyvinvoinnin edistämiseen, tuli pappi Eelille järisyttävä sana:
"Miksi te häpäisette minun teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka minä olen säätänyt asuntooni? Ja miksi sinä kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua, niin että te lihotatte itseänne parhaalla osalla jokaisesta minun kansani Israelin uhrilahjasta? Sentähden Herra, Israelin Jumala, sanoo: Minä olen tosin sanonut: sinun sukusi ja sinun isäsi suku saavat vaeltaa minunedessäni iäti. Mutta nyt Herra sanoo: Pois se! Sillä minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat; mutta jotka minut ylenkatsovat, ne tulevat halveksituiksi" (1.Sam.2:29-30).
Herra profetoi, että Eelin poikien itsekeskeinen jumalanpalvluselämä, jossa ei puututua synninharjoittamiseen, tulee loppumaan (katso 1.Sam.2:12-35).
Eeli oli Herran pappi, jonka olisi pitänyt tarttua poikeinsa synteihin. Mutta hän halusi olla "moderni, ajanmukainen" - siis hän halusi kaikessa hiljaisuudessa sietää syntiä.
Eeli oli Herran pappi, jonka olisi pitänyt tarttua poikeinsa synteihin. Mutta hän halusi olla "moderni, ajanmukainen" - siis hän halusi kaikessa hiljaisuudessa sietää syntiä.
Silmäänsä räpäyttämättä yksi komentaattri lausui:
”Avainsana on usko! Usko omaan tekemiseen, usko päämäärään ja lopulliseen tavoitteeseen!” Loppu onkin historiaa.
Myös seurakuntaelämässä ja maamme hengellsiessä murroksessa tarvitaan niitä isolla leijonasyämellä kasvaneita Jumalan miehiä ja naisia, jotka eivät tee kompromissia sillonkaan, kun pitää osoittaa todkesi synti, vanhurskaus ja tuomio.
Saako sydämissämme asua Juudan jaloperan voima ja rohkeus?
Se merkitsee sitä, että uskallamme tehdä totta omassa sydämessäämme ja uskallamme Pyhän Hengen niin johtaessa (emme oman intomme tai vihamme voimalla) julistaa totuutta Kristuksessa Jeesuksessa.
Meille tarjotaan evankeliumin nimissä jos jonkinlaista sanomaa.
Paavali kirjoitti Timoteukselle:
Millaista kristillisyyttä me edustamme syntiystävällisessä ja kaikki rajat rikkovassa maailamssamme?
Kysymys ei ole itsemme piilottamisesta "pahalta maailmalta", eikä sormi pystyssä saarnaamisesta. Kysymys on uudesta elämäntavasta, jota Jeesus edusti uskaltaessaan osallistua syntisten juhliin. Tämän uuden eläm'ntavan voimalla hän sai ihmiset luopumaan synneistään ja sairaat parantumaan.
Hän oli pyhä, tekemättä siitä erottavaa tekijää ihmissuhteissaan.
Pyhyys nimmättäin oli sisällä olevaa Jumalan Hengen elämää! Ja mietipä tätä vasten, miten Jeesuksen ympärillä oli jatkuvasti tuhansien ihmisten joukko?! Fariesaleinen uskonollisuus sen sijaan ajoi ihmiset pois...
Mikä on vastakohta keskiluokkaiselle kristillisyydelle, jossa kunnian ottavat "valovoimaiset" saarnamiehet paijallen keskiluokkaisten seurakuntalaisten päitä "kaikki hyvin" -tyyliin?
Luin eilen Raamatustani Herralle erottautumissta (katso Esra 6:20-21).
Esran kirjassa esiintyy heprankielinen sana badäl, joka merkitsee jakaa erilleen, asettaa erilleen toisistaan, tehdä ero jne.
Herralle omistautuminen on sydämen omistautumista hänelle.
Ei luostariin pakenemista, eikä hengellisen elitismin rakentamista.
Maailman rakastamisen sijasta meidän tulee rakastaa Isän lailla ihmisiä,
joiden jokaisen synnin puolesta Jeesus kuoli. Rakkaus avaa sydämet kuulla totuutta, joka paljasta synnin, vanhurskauden ja tuomion. Rakkaus!
Meille tarjotaan evankeliumin nimissä jos jonkinlaista sanomaa.
Paavali kirjoitti Timoteukselle:
"Valvo itseäsi ja opetustasi, ja ole siinä kestävä" (1.Tim4:16).
Samoin hän kirjoittaa korintolaisille: "Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi" (1.Kor.11:31).Millaista kristillisyyttä me edustamme syntiystävällisessä ja kaikki rajat rikkovassa maailamssamme?
Kysymys ei ole itsemme piilottamisesta "pahalta maailmalta", eikä sormi pystyssä saarnaamisesta. Kysymys on uudesta elämäntavasta, jota Jeesus edusti uskaltaessaan osallistua syntisten juhliin. Tämän uuden eläm'ntavan voimalla hän sai ihmiset luopumaan synneistään ja sairaat parantumaan.
Hän oli pyhä, tekemättä siitä erottavaa tekijää ihmissuhteissaan.
Pyhyys nimmättäin oli sisällä olevaa Jumalan Hengen elämää! Ja mietipä tätä vasten, miten Jeesuksen ympärillä oli jatkuvasti tuhansien ihmisten joukko?! Fariesaleinen uskonollisuus sen sijaan ajoi ihmiset pois...
Mikä on vastakohta keskiluokkaiselle kristillisyydelle, jossa kunnian ottavat "valovoimaiset" saarnamiehet paijallen keskiluokkaisten seurakuntalaisten päitä "kaikki hyvin" -tyyliin?
Luin eilen Raamatustani Herralle erottautumissta (katso Esra 6:20-21).
Esran kirjassa esiintyy heprankielinen sana badäl, joka merkitsee jakaa erilleen, asettaa erilleen toisistaan, tehdä ero jne.
Herralle omistautuminen on sydämen omistautumista hänelle.
Ei luostariin pakenemista, eikä hengellisen elitismin rakentamista.
Maailman rakastamisen sijasta meidän tulee rakastaa Isän lailla ihmisiä,
joiden jokaisen synnin puolesta Jeesus kuoli. Rakkaus avaa sydämet kuulla totuutta, joka paljasta synnin, vanhurskauden ja tuomion. Rakkaus!
”Osteen välttää saarnoissaan arkaluonteisia aiheita. Saarnoissa ei puhuta synnistä, vaan viesti on aina positiivinen.
-Monet asiat vetävät ihmisiä alas. Minä haluan, että he lähtevät täältä joka viikko hyvillä mielin ja piristyneinä, Osteen sanoo”.
Helsingin Sanomat, Ulkomaat, su. 15. toukokuuta 2011:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti