SAIRAIREN PARANTAMINEN
Opetus 1
Jeesus soitti Jumalan valtakunnan todeksi parantamalla sairaita.
Tämä mandaatti parantaa sairaita Jeesuksen nimessä, on sidottu lähetyskäksyyn (Mark.16:15-20).
Opetan sairaiden puolesta rukoilemisesta Jumalan valtakunta teeman alla kahdessa osassa. Se päättää myös tämänkertaisen kirjoitussarjani.
”Sillä Minä Olen Herra, sinun parantajasi”, oli Herran viesti omaisuuskansalleen, juutalaisille(2.Moos.15:26).
Kun Herra ilmoitti kansalleen nimekseen ”Herra, sinun parantajasi”, tapahtui se olosuhteiden ja tilateiden keskellä, jossa egyptiläisiä kohtasi vitsausten sarja. Egyptiläiset joutuivat Herran vihan kohteeksi sortaessaan heprealaisia.
Tuomio oli kymmenen toinen toistaan kauheampaa vitsausta.
Mutta omaisuuskansalleen Herra ilmoitti olevansa JHWH-rafâ -
Herra, sinun parantajasi, joka säästäisi kansansa vitsauksilta tuoden heille lohdutuksen, eheyden ja parantumisen. Herra oli solmiva liiton Egyptistä vapauttamansa kansan kanssa. Tähän liittoon kuului perusturva, lohdutus ja kaikenlainen hyvonvointi: koko kansakunnan parantuminen.
Sitä symboloi ja ennakoi pääsäislampaan teurastus (2.Moos.12).
Liiton merkkinä ja suojana toimi pääsiäsikartisan veri hepralaisten kotiovien ja ikkunoiden pihtipielissä.
Tällä kaikella oli suurempi symboliarvo. Se katsoi profeetallisesti Messaasen, jonka veren ja haavojen kautta meidät lunastetaan.
SOVITUKSEN OLEMUS
Jotta voimme saada tasapainoisen kuvan paranumisesta, on meidän lähestyttävä teemaa sovituksen kautta.
Jeesuksen sovituskuolema kutsuu meitä kokonaisvaltaisen eheytymiseen, jossa
1) syntimme annetaan anteeksi,
2) kaikenlainen kärsimys ja ihmisen alennustila ennallistetaan, sekä
3) sairaudet parannetaan.
Se on ateittaista paluuta paratiisissa vallitsevaan olotilaan ja asemaan,
joka saavuttaa päämäränsä taivaassa.
Se että Jeesus huusi ritillä ”se on täytetty”, sisältää koko ihmisen eheytmisen ja ennalleen saattamisen Jumalan kanssa (Joh.19:30).
Näemme Jumalan valtakunnan vaikuttavan jo nyt, mutta emme vielä täydessä voimassaan, koska synti ja paha vaikuttaa myös maailmassa (1.Joh.17).
John Wimber sanoi: ”Me elämme tulevaisuuden länsäolossa”,
mikä tarkoittaa sitä, että Jumalan valtakunta on jo alkanut hallita Jeesuksen syntymisen, kuoleman ja ylösnousemuksen myötä.
Mutta vasta satanan sitomisen, sekä viimeisen tuomion jälkeen se astuu täytteen voimaansa ja kukoistukseensa (Ilm.21-22).
Pahan aika on umpeutumassa, sillä jokainen pelastuminen ja parantuminen jouduttaa Jumalan valtakunnan tuloa: pahan tuomio lähestyy ja Kristus hallitsee!
Tästä asetelmasta johtuen osa meistä paranee jo nyt ja osa meistä paranee vasta ianakaikkisuudessa. Kysymys on siitä, että Jumalan valtakunta ennallistaa sen, minkä synti ja sielinvihollinen on murskannut.
Sillä Jeesus on tullut tekemään paholaisen teot tyhjiksi (1.Joh.3:8).
Julistus, joka kieltää kivun ja kärsimyksen nousten ristinsanomaa vastaan tai syyllistää kärsivää uskon puutteesta, koska hän ei parane tai kykene uskomaan paranumiseensa, kieltää koko kristinuskon totuuden: ristin ja siinä tapahtuneen kärimyksen.
Risti on kristinuskon keskeisin tekijä ja vaikuttaja. Pietari julistaa:
”Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo” (1.Piet.3:18, KR-92).
Ilman ristiä ja siinä tapahtunutta kärsimystä ja tuskaa mellä ei ole sovitusta, eikä parantumista. Sillä ei tule unohtaa, että sovituksen kärki koskettaa ennenkaikkea syyllisyyttämme synneistämme Isän edessä.
Tätä totuutta vastaan hyökätään monin eri tavoin.
Luin huhtiuussa seurakuntalainen.fi suvustolta ruotsalaisen Västerosin hiippakunnan evankelis-luterilaisenkirkon pastori Ulla Karlssonin mielenilmaisusta. Hän haluaisi poistaa kristinuskosta sen keskeisimmän totuuden: ristin ja kaiken mitä se on ja edustaa. Tässä suora lainaus seurakutalainen.fi sivulta:
"Pois kaikki puhe syyllisyydestä, häpeästä, verestä ja muusta epämiellyttävästä. Tuollaiset sanat eivät kuuluu moderniin aikaan...
Ajatus siitä, että Jeesus on kuollut ristillä syntimme vuoksi ja että hän on maksanut syyllisyytemme omalla verellään,
on vastenmielinen ja kaiken kohtuullisuuden sekä ymmärryksen yläpuolella.
On omituista, että akateemiset ihmisetkin edelleen pitävät kiinni tällaisesta".1
Seuratessani viimeisen kolmen vuoden aikana maailmanlajuista kehitystä, jossa kristillisiä presuarvoja murretaan - tai niin kuin Daavid sen ilmaisee,
”kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä” (Ps.11:3), -on mielessäni hyvin vanhvana ajatus, että myös jumalallista paranumista vastaan tullaan hyökkäämään tavalla, jota emme ole vielä nähneet.
Tulemme ehkä yllättymään sen luonteesta.
Eräille tahoille ei ole sallitua biseksuaalin tytön eheytyminen Pyhän Hengen parantavassa länsäolossa, mutta relevanttia on se, kun kirkkoherran vaihtaa sukupuoltaan. Siitäkin huolimatta, vaikka Jumalan sana asettaa sananpalvelijoille tarkat moraalinormit (1.Tim.3; Tiit.1:7-9).
Uskon Hengen vuodatukseen, joka palauttaa Jumalan todellsieen morsisuseurakntaan (odottaa hänen voitokasta paluutaan) hänen kunnioituksensa ja pelkonsa. Pyhyyden palauttamisen edellä kulkee Jumalan pelko. Ymmärrämme asemamme hänen edessään.
Jesaja julistaa:
”Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki” (Jes.11:2).
JUMALA KÄRSII KANSSAMME
Opettaessani sairaiden puolesta rukoilemisesta blogissani ja ”tulkoon sinun valtakuntasi” opetussarjassani, otan pohjatekstiksi tunnetun Jesajan kirjan jae jakson.
"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut" (Jes.53:3-5, RK-33).
Jesajan sanat ilmaisee meille jotain oleellista Jumalan Isän sydämestä kipua ja sairautta kohtaan. Suomennoksemme on jossain määrin vajaa, eikä tuo esiin kaikkea sitä rikkautta ja sanan laajuutta, mikä on löydettävissä alkutekstistä.
Hepreankielisessä alkutekstissä jakeessa 3 on kolme mielenkiintoista sanaa:
- makchow, tuska, suru
- kcholî, fyysinen ja henkinen sairaus tai onnettomuus
- jadä, tuntea syvästi, henkilökohtaisesti
Niinpä jakeen 3 ydinajatuksen voi kääntää:
”Hän tunsi fyysisen kivun, sairauden ja psyykkisen tuskan läpikotaisin.”
Jeesus on paljon enemmän kuin vain sairauden ”tuttava”.
Uskon Jumalaan, joka itkee kansamme ja kärsii kanssamme.
Niinpä hän on myös lohdutuksen Jumala, Herra meidän parantajamme.
Kenenkään kipu, sairaus tai kärsimys ei ole koksaan Isälle yhdentekevää.
Hän tietää kipusi laajuuden ja tuntee menetyksen tuskamme itsessään.
Kun Jeesuksen sanotaan tunteneen syvää sääliä kansajoukkoja kohtaan,
esiintyy alkutekstissä kreikankielen voimakkain sääliä ilmaiseva sana (ks. Matt.9:36; 20:34). Hänen tuntemansa sääli kärsiviä ja eksyneitä ihmisiä kohtaan oli kuin sisuskaluja olisi revitty irti. Se oli liikutusta, joka vei mukanaan.
Kuollessaan ristillä, Jeesus sovitti syntimme JA kantoi ruumissaan sairautemme.
Niinpä parantumisemme perusta on ristiinnaulitussa Kristuksessa ja hänen sovituskuolemansa voitossa.
Sillä risti riisti saatanalta oikeuden hallita ja orjuuttaa meitä.
Paavali kirjoittaa:
”Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään,
kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan” (Kol.2:15, RK-92).
Ristiin vedoten ja ristin perustella uskallan täydestä sydämestäni julistaa Jeesuksen ylivoimaa ja voittoa kivunkin keskellä. Puhun nyt omakohtaisesta kokemuksestani sairauden ja kärsimyksen keskellä.
Tiedän omasta kokemuksestani, että kun olemme elämämme suurimman kivun ja kärsimyksen keskellä, Jumalan Henki lepää yllämme (vrt. 1.Piet.4:14).
Jumalan läsnäolo ei ole riippuvainen siitä, havaitsemmeko me sitä kipumme keskellä vai emme. Silloin kun taivas tuntuu olevan aivan hiljaa kohdallamme, eikä mikään liikahda, on Sefanjan kirjassa sana siihenkin hetkeen:
”Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa.
Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua,
hän sinusta riemulla riemuitsee” (Sef.3:17, RK-33).
Olet kipusi keskellä erityisen rakas Isälle!
Jeesus rakastaa sinua ja näkee sen, missä olet juuri nyt.
Edellä lukemasi jae valoi minuun toivoa oman sairauteni ja kärsimykseni aikana.
Sain kortin yhdeltä esirukoilijaltamme heinäkuussa 2006.
Kyseinen jae oli otettu vuoden -92 käännöksestä:
”Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta” (Sef.3:17, RK-92).
Se valoi minuun uskoa, että Jumala tekee minusta vielä uuden.
Ei vain fyysisesti, vaan myös siäsiesti.
Kortin lähettänyt ystävä soitti minulle kesällä 2006, että seurakunnassamme on joukko ihmsiä tehnyt sopimuksen rukoilla parantumiseni puolesta katkeamattomana rukousrinkinä.
Ystäviemme rukous oli intensiivistä, periksiantamatonta ja tänään saan Jumalan armosta todistaa parantumisestani. Parantumiseni lääketieteen ja Jumalan avulla oli rukousvataus itselleni ja perheelleni, mutta myös esirukoilijoilleni. Jumala on hyvä ja uskollinen.
Tiedän myös, että Jumala kestää kysymyksemme ja jopa kapinammekin kivun ja vastoinkäymisten keskellä.
Sillä Raamattu sanoo hänestä:
"Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9).
Kun Jumalan lapsina kärsimme, kärsii Kristus meissä, meidän kanssamme, eläen kanssamme kipuamme läpi. Hän ei siis vain asetu vierellemme katsomaan kipuamme, vaan jakaa sen kanssamme kärsien kanssamme.
Pyhä Henki rukoilee tällöin puolestamme sanomattomin huokauksin,
vaikka me emme jaksaisi ja osaisi rukoilla enää yhtään mitään (Room.8:26-27).
Emme ole hukassa Isältä.
Jumalan silmät ovat erityisen vahvasti kivun keskellä elävän yllä.
Kirjoituksen toinen ja koko opetussarjan viimeinen osa viikon päästä...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti