ESIKUVAT

Ajaessani tänä aamuna koiramme kanssa puistoon lenkille, kuuntelin autossa Radio Deitä. Puolikahdeksan uutiskatsauksen ensimmäinen uutinen oli suruviesti Yhdysvalloista, jonka mukaan maailmanlaajuisesti tunnettu pastori, evankelista ja kirjailija David Wilkerson on saanut surmasa eilen Texasissa tapahtuneessa auto-onettomuudessa. 

Uutinen veti hiljaiseksi, sillä David Wilkersonin sanoma ja vaellus Jumalan vanhurskauden puolustajana on innoittanut monien muiden lailla myös minua. Mieleeni tulivat hengelliset esikuvat...

Olen julkaissut blogissani joitakin David Wilkersonin kirjoituksia ja saarnoja World Challenge Inc:n luvalla. David Wilkersonin elämäntyön kärki ja jälki jättää ainakin minulle esikuvan ihmisestä ja Jumalan miehestä, joka seisoi sanojensa takana. Hänen sanomansa ydinajatusta voisi kuvata heprealaiskirjeestä nousevilla sanoilla ”pitivät vanhurskautta voimassa” (Hepr.11:33).

Hänen 80-luvulla perustamansa Times Square seurakunnan internetsivujen lyhyessä suruviestissä sanotaan: ”Pastori David Wilkerson oli täysin antautunut elämään Jumalan kunnian ja ihmissielujen puolesta.”

Millaisia ovat hengelliset esikuvamme?

Heprealaiskirjeessä sanotaan:

”Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, ettette kävisi veltoiksi, 

vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on” (Hepr.6:11-12).

Paavali puolestaan kehoittaa:

”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.

Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat” (2.Tim.4:7-8).

Kun kirjoitan esikuvista, kirjoitan Jumalan ihmsistä, jotka ovat Paavalin tavoin päättäneet vaelluksensa kunniakkaasti. Kunnaiakas päätös ei merkitse elämän vaikeuksien ja vastakohtien puuttumista. Se ei merkitse myöskään synnittömyyttä.

Mutta se merktisee uskon säilyttämistä, vanhurskauteen pyrkimistä epätäydellisenä ja syntisenäkin. Elämme tässä hetkessä täysillä Herralle, vajavuuksistamme ja heikkouksistamme riippumatta. 

Tässä hetkessä – nähden Paavalin tavoin voittopalkinnon.

Eräs ystäväni, joka on tehnyt seurakunnallista nuorisotyötä vuosia sanoi kerran aika raflaavasti jotenkin tähän tapaan: ”Tuntuu joskus siltä, että joidenkin uskovien nuortenmiesten esikuvia ovat Jim Carrey tai Extreme Duutsonit hölmöilyineen ja vastuuttomuuksineen”.

Millainen ”hiilijalanjäki” uskostamme ja vaelluksestamme jää?

Tai millaisen esikuvan me annamme vaelluksestamme nyt?

Ja millaisia ovat elämämme esikuvat?

Paavali kirjoittaa Timoteukselle:

"Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta, jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.

Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.

Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu” (2.Tim.1:8-14).