IANKAIKKINEN ”HIILIJALANJÄKEMME”

 

Maailmalla trendit eli muoti-ilmiöt vaihtelevat tuon tuostakin. Joku aika sitten ”vaahdottiin” hiilijalanjäljestä ja nyt vaahdotaan karppauksesta. Entäpä sitten skarrppaus eli terävöitymisemme ja harjaantumisemme suhteessa iankaikkiseen ”hiilijalanjälkeemme”? Siis siihen minkälainen jälki meistä jää tänne siirtyessämme itse ikuisuuteen? Minkälainen arvo elämällämme on ikuisuuteen nähden? Paavali nimittäin kirjoittaa: ”harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen” (1.Tim.4:7-8).  

Elvis fanina katselin joitakin vanhoja uutisvideoita hänen kuolemastaan vuodelta 1977 YouTubesta. Aloin pohtia yhtä ”pientä’” kysymystä: Minkälaisen jäljen me jätämme itsestämme kuoltuamme tänne ja mikä on sen iankaikkisuusarvo?

Elvis muistetaan yhtenä maailman parhaimpana muusikkona ja lavaviihdyttäjänä. Moni maailmanluokan artisti sanoo Elvis Presleyn olevan musiikillisen lähteensä innoituksen ja esikuvan. Ensilevytyksestään vuonna 1954 Elvis nousi maailmamaineeseen vajaassa neljässä vuodessa. Toisin sanoen hän oli saavuttanut kaksikymmentäkaksivuotiaana vuoteen 1958 mennessä musiikillisesti enemmän, kuin kukaan toinen aikaisemmin. Elvis oli yksi Hollywoodin pitkäaikaisimpia kiinnityksiä. Vuonna 1972 Las Vegasin International Hotel lahjoitti Elvikselle täysikultaisen vyön kaikkien yleisöennätysten lyömisestä. Hän oli ensimmäinen artisti, joka esiintyi satelliitin välityksellä yli miljardille katsojalle Havaijilta tammikuussa 1973 lähetetyssä hyväntekeväisyyskonsertissa. Hänen levyjään on myyty yli miljardi kappaletta. Hän sai kaikkiaan kolme musiikkialan Oscaria eli Grammy -palkintoa itselleen rakkaimmasta musiikista, gospelista. Hän ansaitsi elinaikanaan yli 4,5 miljardia dollaria. Elviksen uskotaan ansainneen satoja miljoonia kuolemansa jälkeen.

  

Entä sitten?

Elvis sanoi jossakin haastattelussa hyvin dramaattiset sanat: 

”Jumala on antanut minulle kolmekymmentäkaksi hammasta hymyilemistä varten, mutta silti sisälläni on helvetti.”  

  

IANKAKKISUUSARVO

Eräässä kirkollisessa lehdessä oli kolumni, jossa kirjoittaja lähti näkökulmasta, jonka mukaan kirkko uskoo hänen puolestaan. Eli omalla uskollako ei ole niinkään merkitystä? Järkyttävää!

Kun eräänä päivänä seison iankaikkisuuden rannalla, olisin surkein koskaan maanpäällä eläneistä ihmistä, ellei valinnoillani, sanoillani ja teoillani ei olisi mitään merkitystä siinä vaiheessa. Siis jos kaikki elämiseni arvo koskettaa vain tämänpuolista elämää.

Mitä Jeesus sanoi?

”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” (Matt.16:25-26).

  

Leonard Rawenhill oli englantilainen evankelista, joka teki Englannin lisäksi pitkän päivätyön Yhdysvalloissa. Hän oli tinkimätön vanhurskaudenjulistaja. Hänen hautakivessään on sanat, jotka ovat enemmän kuin huomionarvoiset:

”Ovatko asiat, mikä vuoksi elät Kristuksen kuoleman arvoisia?”