SÄRKYNEIDEN SYDÄNTEN EVANKELIUMI VAI KORSKEA EVANKELIUMI?

”Mutta minä katson sen puoleen,
joka on nöyrä, jolla on särjetty henki
ja arka tunto minun sanani edessä”.
(Jes.66:2)

Uskon, että olemme astumassa aikaan, jolloin Herran Henki tulee tuomaan seurakuntansa kautta esille särkyneiden sydänten evankeliumin.

Olemme liian pitkään juosseet ylpeän, korskean ja ihmistä ylistävän evankeliumin perässä, joka torjuu ristin häpeän.
Paavali kirjoitta: ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi"(1.Kor.1:18-19).

Nimitän tätä ilmiöhakuista ja ihmiseen keskittyvää julistusta ja toimintaa Galatalaiskirjeen ensimmäisen luvun mukaan toisenlaiseksi evankeliumiksi (ks. Gal.1:6-10). Sille on tyypillistä mediahakuisuus sekä ihmeiden ja ilmiöiden korostaminen. Samalla se ohittaa kivun ja kärsimyksen. Ääritapauksissa jotkut korskean evankeliumin julistajista ovat etsineet jopa taloudellista hyötyä ihmisten kivuista ja sairauksista. Ja tähänkö ei saisi puuttua?

Uskon henkilökohtaisesti, että korskean evankeliumin sanoma, joka korottaa ihmistä, mutta hylkää kärsivän ja ristiinnaulitun Kristuksen on kulkemassa tiensä päähän. Mutta samalla Jumala tuo todellisen rauhan ja armon evankeliumin esille murtuneiden, mutta henkilökohtaisesti armon kokeneiden ihmisten kautta.

Korskean evankeliumin julistus ehkä jatkuu ja saa huomiota mediassa,
mutta niin kuin Jumala on jo tuominnut median sen Jumalaa pilkkaavan ja kaikenlaista häpeää edistävän saastan tulvan vuoksi, samoin korskea evankeliumi on tuomittu. Molemmat, media ja korskea evankeliumi johtavat ihmisiä harhaan ja joutuvat Jumalan edessä vastuuseen kaupasta ihmissielujen tähden.
Sillä evankeliumi, joka hylkää kärsivän Kristuksen, hylkää myös kärsivän ihmisen.

1. KORSKEAN EVANKELIUMIN LOPPU

Uskon, että Jumalan Isän sydän on murtunut niiden ihmisten puolesta,
jotka ovat jääneet tyhjiksi ja tulleet petetyiksi tyhjien lupausten tähden.
Paimenuuden kutsu on pyhä, ja Herra itse odottaa, että hänen sanansa palvelijat pitävät kutsumustaan pyhänä.

Sen sijaan, että korskean evankeliumin julistajat olisivat lievittäneet ihmisten tuskaa ja antaneet kunnian Jumalalle, ovat he keskittyneet oman valtakuntansa rakentamiseen:
"Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille - paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita?
Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa,
ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.
Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi - hajaantuneet ne ovat”(Hes.34:1-5).

Jumalan sydän on erityisen lähellä kipeitä ihmisiä, jotka ovat heikkoja, sairaita, haavoittuneita, eksyneitä ja kadonneita:
”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on”(Hes.34:16).

Välinpitämättömyys murtaa Jumalan sydämen.
Ei tule unohtaa, että Laodikean seurakunnan synti oli penseys:
”Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen,
se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit”(Ilm.3:14-18).

Jos penseydestä eli suoranaisesta välinpitämättömyydestä ja kyynisyydestä ei tehdä parannusta, tulee Jumala paljastamaan alastomuuden.

Olemme lukeneet ja kuulleet liian paljon niistä julistajista, joiden palvelutehtävä on päättynyt järkyttävään häpeään. Olen ollut surullinen ja kauhistunut niiden sananjulistajien moraalisesta ja hengellisestä konkurssista, jotka ovat kaatuneet aviorikoksiin, talousrikoksiin ja muuhun moraalittomuuteen. On suorastaan häpeä edes mainita, mihin jotkut ovat ajautuneet. Niinpä meidän tuleekin keksittyä siihen kauneuteen, mitä aito pyhyys ja rakkaus Jumalaan saa aikaan.

Korskeaa evankeliumia julistavalla ja ihailevalla seurakunnalla voi olla kaikki kristillisen seurakunnan ulkoiset merkit: Risti kirkon katolla, jonkun tunnetun kirkkokunnan tai herätysliikkeen nimi. He tekevät oikeastaan kaiken ulkoisesti oikein, mutta elämä on heistä sammunut: "Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut”(Ilm.3:1).

Jumala sanoo selvästi tekevänsä lopun korskeaa evankeliumia julistavien paimenten kaitsennasta. Heidän suurin syntinsä on heikkojen hylkääminen ja ylikävely: ”Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana:
Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani,
sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana:
Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä.
Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä”(Hes.34:7-10).
Sen siemen on Sodoman synnissä: ylpeydessä, leivän yltäkylläisyydessä ja huolettomassa levossa, jonka nojalla kurja ja köyhä tallattiin jalkoihin (Hes.16:49).

2. EELIN POIKEIEN SYNTI

Eeli oli Israelin pappi. Pappeus periytyi Israelissa isältä pojalle.
Mutta Eelin kohdalla se ei ollut siunaus, vaan kirous. Hänen poikiensa synti oli korskeus ja välinpitämättömyys Jumalan sanaa ja pyhyyden kunnioitusta kohtaan. Aivan kuten Sodoman synti! He katsoivat itsensä etuoikeutetuiksi nauttimaan niitä anteja, sitä parasta osaa mikä kuului Herralle.
”Mutta Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä; he eivät välittäneet Herrasta
eivätkä siitä, mitä papeilla oli oikeus kansalta saada. Niin usein kuin joku uhrasi teurasuhria, tuli papin palvelija lihan kiehuessa, kolmihaarainen haarukka kädessänsä, ja pisti sen kattilaan tai ruukkuun tai pannuun tai pataan, ja kaikki, minkä haarukka toi mukanaan, sen pappi otti itselleen. Niin he tekivät kaikille israelilaisille, jotka tulivat sinne Siiloon.
Jo ennenkuin rasva oli poltettu, tuli papin palvelija ja sanoi miehelle, joka uhrasi: "Anna liha paistettavaksi papille, sillä hän ei ota sinulta keitettyä lihaa, vaan raakaa". Kun mies sanoi hänelle: "Ensin poltettakoon rasva; ota sitten itsellesi, mitä haluat", niin hän sanoi: "Ei niin, vaan anna se nyt heti, muutoin minä otan väkisin".
Ja nuorten miesten synti oli kovin suuri Herran edessä, koska he pitivät Herran uhrilahjan halpana”(1.Sam.2:12-17).

Eelin poikien elämäntapa johti Herran huoneen köyhyyteen.
Ympäri maailmaa julistetaan vierasta evankeliumia, joka riistää siunauksen itselleen niiltä, joille se kuuluisi: rikkirevityiltä, köyhiltä, sairailta ja hylätyiltä. Se repii Jumalan sydämen hajalle.

Olen ollut järkyttynyt siitä, että niin monen paimenen suu pysyy suljettuna, vakka he ovat nähneet mitä tapahtuu. Jesajan kirjassa kerrotaan Herran itsensäkin ihmetelleen, ettei kukaan astunut totuuden vääristelyä vastaan.
Ei yhteiskunnassa, eikä varsinkaan Herran huoneessa. Niinpä Herra päätti itse toimia: ”Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla.
Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta.
Ja hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.
Ja hän puki yllensä vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärin päähänsä, hän puki koston vaatteet puvuksensa ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan”(Jes.59:14-17).

On ollut tapauksia, joissa lähes tunnin kestävien uhri- ja ruinauspuheiden seurauksena ja manipuloivien julistajien otteessa jotkut sielultaan herkät ihmiset ovat laittaneet uhrikoppiin monen viikon, jopa kuukauden tulonsa ja säästönsä. Jospa rahan keruu ja Herralta varastaminen rajoittuisikin vain tähän.
David Wilkerson kertoo saarnassaan kaitse lampaita: Varo susia seurakunnassa: ”Eräs kuuluisa evankelista myy parantumista syövästä $1000. $500 riittää rukoukseen mistä tahansa vaivasta. Mutta rukous syövän puolesta maksaa $1000”. (http://www.tscpulpitseries.org/finnish/ts041115.htm)
Kun luvattua siunausta ei olekaan kuulunut, on todellisuuteen herääminen ollut kylmää. En yhtään ihmettele, jos jotkut heistä ovat tällaisen toiminnan seurauksena jättäneet seurakuntansa ja jopa luopuneet uskosta. En edes uskalla arvailla, mikä on tällaisten korskaevankeliumin julistajien vastuu Jumalan kasvojen edessä!
Jeesus itse sanoo, että tämänkaltaiset julistajat ovat palkkansa saaneet(Matt.6:5). He vetävät Kristuksen sijasta huomion itseensä.

Vastaavasti sellaiset ihmiset, jotka seuraavat korskaevankeliumia rakentaen itselleen maanpäällistä valtakuntaa, ajautuvat henkilökohtaiseen konkurssiin. Maailman talous on jo nyt kuralla. On sanottu, että rahapussi tulee viimeisenä uskoon ja luopuu uskosta ensimmäisenä. Se että Herran huone kärsii itseemme keskittymisen seurauksena puutetta, ajaa meidät taloudelliseen ja hengelliseen vararikkoon. Jeesus sanoi, ettei ihmisen elämä ole riippuvainen omaisuudesta, oli sitä sitten miten paljon tahansa.
Tässäkin tapauksessa keskittyminen siirtyy Jumalan valtakunnasta oman navan ja hyvinvoinnin ympärillä pyörimiseen.

Tämä kaikki johtaa siihen, mitä 1. Samuelin kirja sanoo: ”Ja sinä saat nähdä minun asuntoni olevan puutteessa…”(jae 32).

Eelin poikien kaltainen pappeus, jossa ei ole Herran pelkoa, aiheutti Israelissa Herran profeetallisen sanan todellisen puutteen. Oli vain sanan helinää, joka keskittyi oman hyvinvoinnin rakentamiseen. Ihmiskeskeisen evankeliumin seuraus on se, ettei sillä ole ihmistä muuttavaa voimaa.

Ja vaikka Pyhä Henki jättää murehtien tällaisen evankeliumin ja sitä suosivat seurakunnat, tulee suuri joukko sokeasti hurmaantuneina seuraamaan heitä ilmiöiden sokaisemana. Tämä on hämmästyttänyt itseänikin, mutta näin vain tuntuu kerta toisensa jälkeen tapahtuvan. Jeesus itse varoitti, etteivät ihmeet ja merkit ole mikään todistus aitoudesta: ”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät”(Matt.7:20-23).

Ei tule unohtaa, että antikristus sokaisee kerran Israelin lapset sillä, että se saa jopa tulen lankeamaan taivaasta!
Ihmeistä, merkeistä ja suuresta meteleistä ja huomiosta huolimatta, heidät hylätään. Hylkäämisen syy on se, etteivät he ole koskaan tunteneet Herraa, hänen mieltään ja tahtoaan. Ja vaikka Jumalan tahto on ollut heidän tiedossaan, kuten Eelin pojilla, ovat he sen oman hyvinvointinsa ja oman etunsa vuoksi hyljänneet.

Tässä yhteydessä haluan sanoa, että uskon että Jumala parantaa, täyttää Pyhällä Hengellä jne. Kysymys on pikemminkin siitä, kuka saa kaikesta kunnian ja mihin huomio kiinnittyy?

Jumala odottaa uskollisuutta, koska hän itse on loputtoman uskollinen:
”Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa…
Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra.
Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?
Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa.
Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'.
Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.
Ja kun tämä kansa tai profeetta tai pappi sinulta kysyy sanoen: 'Mikä on Herran ennustuksen kuorma?' niin sano heille: 'Mikä kuorma? - Teidät minä heitän pois', sanoo Herra.
Ja sitä profeettaa, pappia ja kansaa, joka sanoo: 'Herran kuorma' - sitä miestä ja hänen huonettansa minä rankaisen.
Näin sanokaa keskenänne, toinen toisellenne: 'Mitä on Herra vastannut?' ja 'Mitä on Herra puhunut?'
Mutta 'Herran kuormaa' älkää enää mainitko; sillä kuormaksi on tuleva jokaiselle hänen oma sanansa. Te vääntelette elävän Jumalan, Herran Sebaotin, teidän Jumalanne, sanoja”(Jer.23:22, 28-36).

3. USKOLLINEN PAPPEUS

”Mutta minä herätän itselleni uskollisen papin, joka tekee minun sydämeni ja mieleni mukaan. Hänelle minä rakennan pysyväisen huoneen, ja hän on vaeltava minun voideltuni edessä kaiken elinaikansa.
Ja jokainen, joka jää jäljelle sinun suvustasi, on tuleva kumartamaan häntä saadaksensa hopearahan ja leipäkakun ja sanovat: 'Päästä minutkin johonkin papintehtävään, että saisin palan leipää syödäkseni"(1.Sam.2:35-36).
Eelin kaltaisen pappeuden rinnalle on Herra nostanut paimenuuden, joka seuraa kaikessa Herran sydäntä. Sen sijaan Eelin kaltainen pappeus, joka ei Eelin tavoin nuhdellut ja ojentanut poikiensa korskapappeutta, jää ilman sijaa Herran huoneessa. Jumalan valtakunnan lainalaisuus on se, että Jumalan kunnia seuraa niiden suojana ja ilona, jotka ovat hänelle kaikessa uskollisia (1.Sam.2:29-30).


Näin vuosia sitten näyn, jossa Jumalan alttarilla paloi seitsenhaarainen lampunjalka. Seitsemän tulenliekin taakse ilmestyi muita liekkejä monin verroin kirkkaampi liekki, joka tutki liekit yksi kerrallaan. Tämä muita kirkkaampi liekki tutki muiden liekkien rakennetta ja sisältöä.
Mistä ne oli tehty? Mikä oli se tuli, jota lampunjalat paloivat?
Tämän muita kirkkaamman liekin keskellä oli Herran Pyhän Hengen silmä.

Ilmestyskirjan ensimmäinen luku kertoo Herran käyskennelleen seitsemän lampunjalan keskellä. Herran Henki tutkii edelleen, mikä on se tuli, mikä sydämissämme palaa. Aaronin pojat kantoivat Herran eteen vierasta, väärin valmistettua tulta, sillä He eivät välittäneet Herran sanasta. On järkyttävää lukea Raamatusta Jumalan tulen polttaneen heidät väärästä tulesta johtuvan jumalanpalvelun vuoksi (3.Moos.10).

Jumala etsii niitä sydämiä, jotka jakavat hänen kanssaan paimenuuden, jolle kaikki kaikessa on Herran pelko eli hänelle uskollisuus.

Eelin kaltainen palvelus johti Israelin hengelliseen kuivuuteen.
Ei ollut profeetallista, tuoretta sanaa Herralta. Mutta Eelin kuolevan palvelutehtävän rinnalla oli kasvamassa pappeus, joka toi profeetallisen siunauksen Israelille. Tätä pyhää ja Jumalaa kunnioittavaa palvelutehtävää edusti nuoren Samuelin palvelutehtävä.
”Ja Samuel kasvoi, ja Herra oli hänen kanssansa eikä antanut yhdenkään sanoistansa varista maahan.
Ja koko Israel Daanista Beersebaan asti tiesi, että Samuelille oli uskottu Herran profeetan tehtävä.
Ja Herra ilmestyi edelleenkin Siilossa; sillä Herra ilmestyi Samuelille Siilossa Herran sanan kautta. Ja Samuelin sana tuli koko Israelille”.
(1.Sam.3:19-21)

Sitoutuminen Herran sanan mukaisen elämään ja julistukseen toi siunauksen koko Israelille. Tämä palvelutehtävä edustaa sitä Herran seitsenkertaisen Hengen läsnäoloa ja voimaa, josta Jesajan kirja puhuu (Jes.11:1-5).

4. EVANKELIUMI MURTUNEILLE SYDÄMILLE

Ainoa mikä Jumalan näkökulmasta menestyy, on murtuneiden sydänten evankeliumi.
Se ei etsi ihmisten suosiota, vaan Herran mielisuosiota.
Se on täydellinen vastakohta edellä kuvatulle korskaevankeliumille, joka Jumalan pyhyyden sijasta keskittyy itseensä ja maanpäällisen valtakunnan rakentamiseen.

Särjettyjen sydänten evankeliumi puhuu armon henkilökohtaisesti kokeneena vapautuksen sanomaa rististä, sovituksesta ja armosta.
Se ei kaihda ristin häpeää, koska risti on sen ainut kunnia.
”Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna”(1.Kor.2:1-2).
Se ei kulje omassa voimassa, vaan vastaanottaa heikkouden keskellä voiman koskettaa murtuneita sydämiä.

Evankeliumi murtuneille sydämille on kuin viileä tuuli ja raikas vesi pitkän helteen ja kuivuuden jälkeen. Se on täynnä lohdutusta, jonka Pyhä Henki, taivaallinen lohduttaja antaa.”Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli”(Ps.34:19).
Jumala vastaa aitoon etsintään, joka ei etsi kokemuksia tai lahjoja vaan Herraa itseään: ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää”(Ps.51:19).

Paradoksaalista on se, että samalla kun evankeliumi murtuneille sydämille riisuu meidät köyhiksi kaikesta omavoimaisuudesta ja valmiista vastauksista, tekee se sisäisesti loputtoman rikkaaksi. Tätä evankeliumia ei julisteta suurilta stadioneilta ja isoilta lavoilta. Se kulkee kaduilla, aitovierillä, kodeissa, sairaaloissa ja siellä, missä hylätyt ovat, tuoden heille toivon ja lohdutuksen.

Lähes kaksi ja puolivuotta kestäneen kriisini myötä ja sen jälkeen olen nähnyt, miten itse saamani lohdutus on tuonut monille ihmisille rohkaisua ja lohdutusta. Aikaisemmin pelkäsin oman kipuni jakamista haavoittumisen pelossa.

Mutta Kristuksen parantavissa käsissä omat haavamme paranevat juuri silloin, kun uskaltaudumme jakamaan oman kokemuksemme kivusta ja siitä paranemisesta. Ihmisten jano kuulla hyvä uutinen, jonka joku on elänyt itse oikeasti todeksi on aivan uskomattoman suuri.
Jesajan kirjassa sanotaan kauniisti:
”Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi” (Jes.58:6-8).

Tämä särjettyjen sydänten evankeliumi tulee siunaamaan niitä, joilta on viety kaikki toivo. Se koskettaa syvältä niiden sydäntä, jotka ovat pettyneitä tyhjiin ja katteettomiin lupauksiin. Uskon, että Jumala varustaa yksilöuskovia, ei enää vain saarnamiehiä. Sillä evankeliumin julistus annettiin koko seurakunnalle lähetyskäskyn nojalla. Ei vain nimetyille paimenille tai evankelistoille.

Kun Jeesus evankeliumeissa kohtasi sairaan, teki hän hänet terveeksi usein salassa suurilta kansanjoukoilta. Jeesus ei hakenut sensaatiota, vaan yksilöiden sydämiä. Hän oli äärettömän hienotunteinen kärsivien ja ylikäveltyjen ihmisten kohtelussa. Jesajassa on monta messiasprofetiaa ja yksi niistä kuvaa Kristuksen palvelutyötä seuraavasti:
”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon
minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.
Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.
Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.
Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa”(Jes.42:1-4).

Vuosia sitten elin läpi ajanjaksoa, jossa Jumalan Henki alkoi parantaa haavojani.
Sitä ennen Jumala oli minulle hyvin ankara, mutta nyt hän syvän uudistuksen kautta korjasi identiteettiäni ja tuli minun lähelleni hyvänä ja äärettömän syvästi rakastavana Isänä. Tämä paranemisprosessi vei paljon aikaa. Kun sitten jaoin eräälle ystävälle sitä hyvää, mitä Jumala oli minulle tehnyt ja kerroin sisäisestä paranemisestani, synnytti se tässä ihmisessä syvän janon saada kokea saman. Hän suorastaan imi itseensä sen kokemuksen, mitä hänelle kerroin.

Hän oli kokenut elämässään rajun ylikävelyn, joka oli rikkonut hänet täysin ja tuhonnut lähes kokonaan hänen palvelutehtävänsä.
Pyysin häntä tulenmaan kanssani seurakuntamme rukousiltaan. Hän tuli ja saimme rukoilla hänen puolestaan.
Pyysimme Pyhää Henkeä tulemaan hänen ylleen.
Pyhä Henki tuli niin, että pitkään tukossa olleet kivun ja tuskan padot murtuivat. Ystävä itki pitkän aikaa kipuaan ulos tuon illan aikana ja koki anteeksiannon, paranemisen ja uudistumisen. Jumala jatkoi hänessä työtään ja jonkun ajan kuluttua hän palasi takaisin entiseen palvelutehtäväänsä ehjänä ja sisäisesti parantuneena.

Jumala on armossaan luvannut korvata meille ne vuodet, jotka ovat kuluttaneet voimamme loppuun ja sammuttaneet toivon Jumalan huolenpidosta.
”Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.
Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä.
Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.
Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni”(Joel 2:23-29).

Herran Henki, joka tuo toivon ja lohdutuksen sanan tälle maailmalle,
se vuodatetaan seurakunnan päälle ja seurakunnan kautta niiden ihmisten elämään, joita Jumala tiellemme johdattaa. Tämä murtuneiden ja särjettyjen sydänten evankeliumi ei jää odottamaan ihmisten tuloa kirkkoihimme, vaan etsii kuin raikas vesi kauttamme niitä ihmisiä, jotka ovat janoisia ja toivonsa menettäneitä jopa meille uskoville vieraissa paikoissa ja olosuhteissa.
Sillä evankeliumia ei ole tarkoitettu minkään neljän seinän sisälle, jossa se ummehtuu traditioidemme ja vieraan pelkomme tähden.

Usein nämä epätavalliset ovet ovat pysyneet meiltä kiinni oman rajoittuneisuutemme ja ahdasmielisyytemme takia. Ajattelemme liian herkästi synnin ja vieraan pelossa, ettei Jumala voi koskaan toimia ja puhua olosuhteissa ja tilanteissa, jotka ovat vain meille itsellemme outoja ja vieraita. Kierrämme myös kiireeseemme vedoten sairaalat, vanhainkodit ym. koska ne paljastavat oman rajallisuutemme ja mukavuuden halumme. Jeesus ei koskaan tehnyt rajoja vaan purki niitä.

Sairastumiseni ja paranemiseni kautta olen saanut todistaa Jumalan hyvyydestä ja uskollisuudesta enemmän tavallisille, seurakunnattomille ihmisille, mitä yli kymmenen vuoden aikana paimenen tehtävissä seurakunnan keskellä. Sen seurauksena olen saanut rukoilla mitä erilaisimpien ihmisten puolesta.

Jumala ei karttele tai häpeä kipua. Hänen Isän sydän sykkii edelleen murtuneille sydämille, joita on kaikkialla.
Kysymys on vain siitä, onko meillä tarpeeksi aikaa irrottautua omasta itsestämme ja omasta mukavuuden halustamme ja halua mennä näiden ihmisten luokse? Usein se vaatii muurien yli nousemista, jopa niiden kaatamista perinteitä rakastavan seurakuntakulttuurimme uhallakin.
Isä etsii kadonneita. On armoa saada olla mukana siinä, mitä Jumala tekee juuri nyt. Ei vain lukea raportteja kirjoista ja lehdistä tai kuunnella kertomuksia saarnatuoleista. Virta kulkee. Astutko siihen, vai jäätkö kastumisen pelossa rannalle?
”Sitten hän mittasi tuhat: tuli virta, jonka poikki minä en voinut käydä, sillä vesi nousi uimavedeksi, virraksi, josta ei voinut käydä poikki.
Niin hän kysyi minulta: "Oletko nähnyt, ihmislapsi?" ja kuljetti minua ja toi takaisin pitkin virran rantaa.
Mutta kun minä tulin takaisin, niin katso: virran rannalla kasvoi hyvin paljon puita molemmilla puolin.
Ja hän sanoi minulle: "Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee.
Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee.
Ja kalastajia seisoo sen rannalla. Een-Gedistä Een-Eglaimiin asti se on oleva yhtä verkkoapajaa. Siinä on kaikenlaisia kaloja, aivan kuin suuren meren kaloja, hyvin paljon.
Sen rämeet ja lätäköt eivät parane: ne jätetään suolan valtaan.
Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset…Ja te saatte siitä perintöosan jokainen kohdaltansa”(Hes.47:5-12,14a).